Elokuu ja ihmismassat

Viime aikoina on tuntunut jotenkin vaivalloiselta saada asioita blogiin asti - oli tietty lomaa, ja ennen sitä sellainen fiilis, että kun työt on tehty niin ei viitsi enää olla koneella hetkeäkään pidempää. Mutta jos nyt koittaisin ryhdistäytyä, ja saada tänne pikkuhiljaa sellaisia asioita, jotka ovat olleet jo pitkään mielessä, plus tietenkin juttua ihanasta Suomi-lomastamme.

Mutta nyt ollaan jo elokuussa, ihan noin vain. Tämä oli ensimmäinen vuosi, jolloin mikään oppilaitos ei sanellut kesäni alkua, joten kesäfiilis on mennyt ilmojen mukaan - eli alkoi kunnolla vasta Suomen helteissä. Kesäkuu oli täällä ihan kiva, mutta kauniita päiviä oli niin ripotellen, että tuntui enemmän keväältä kuin kesältä. Minun päässäni kevät on siis ollut tänä vuonna noin tammikuusta heinäkuuhun - eikä haittaa ollenkaan, kevät on kuitenkin lempivuodenaikani.

Elokuu tarkoittaa tietenkin, että kesä lähenee loppuaan, mutta Edinburghissa asuville se tarkoittaa myös sitä, että Fringe-festivaalin takia kaupungin valtaavat tuhannet ärsyttävät turistit kiinnostavat tapahtumat. Vuonna 2011 kun vietin viimeksi elokuuta Edinburghissa olin jo ajoissa katsonut katalogista kaikenlaisia esityksiä (lähinnä stand uppia) joita halusin käydä katsomassa, mutta loppujen lopuksi taisin käydä yhteensä kahdesti suomalaisen lempibändini keikalla ja kolmella stand up -keikalla. Tänä vuonna varasin jo kesäkuun puolella liput Simon Amstellin stand up -keikalle, suomalaisen Juha Hipin Last Call -monologia kuuntelemaan, sekä kaksikielistä kasvatusta käsittelevään Breed Bilingual! -keskustelutilaisuuteen (graduni aihe kiinnostaa edelleen). Eilen kävi vielä tuuri kun huomasin Eddie Izzardin twiitanneen tulevansa yhdeksi päiväksi esiintymään, joten ostin sinnekin kiireen vilkkaa pari lippua. Näiden lisäksi kiinnostaa myös ainakin yksi ilmainen stand up -keikka, jossa amerikkalainen nainen puhuu britteihin muuttamisesta ja brittiläistymisestä.

Näiden lisäksi olisi kiva kerrankin viettää aikaa ympäri kaupunkia pystytetyissä kaljateltoissa, beer gardeneissa ja muissa pop up -baareissa (sään salliessa). Saa nähdä miten onnistuu. Blogia pidempään lukeneet muistanevat, että itse en todellakaan ole mikään Fringe-fani, sillä vihaan ihmisjoukkoja yli kaiken, etenkin silloin, kun joukko koostuu pääasiassa turisteista joilla ei ole kiire minnekään eivätkä huomioi ympärillä olevia mitenkään. Mutta onneksi työmatkani ei mene festivaalialueen läpi (kuten poikaystävälläni) vaan makkarista viereiseen työhuoneeseen, ja keskustassa ei tarvitse käydä kauhean usein, ainakaan niin, että olisi kiire johonkin. Joten ehkä tämäkin Fringe vielä selätetään!