Ollako vai eikö olla - freelancer?

Olen nyt työskennellyt täyspäiväisesti freelancer-kääntäjänä noin vuoden. Olen siinä mielessä todella onnekas, että teen koulutustani vastaavaa työtä josta pidän, enkä joutunut valmistumisen jälkeen työttömäksi, vaan pystyin aloittamaan työt osa-aikaisesti jo ennen valmistumistani. Työni on myös mahdollistanut muuttoni Skotlantiin. Aamuisin kun on kylmä tai sataa minun ei tarvitse lähteä ulos palelemaan ja tunkeutua täyteen bussiin, voin aloittaa työt niin myöhään tai aikaisin kuin haluan, pitää lounas- ja muut tauot, kuten myös lomat, silloin kun itse haluan, voin hoitaa asioita (esim. käydä pankissa, jonne toimistotyötä tekevän on melkein mahdoton ehtiä, tai päästä nopeasti lääkärille, kun voin ottaa ensimmäisenä vapaana olevan ajan), käydä kavereiden kanssa lounaalla, nauttia auringosta silloin kun sattuu aurinkoinen päivä, minulla on vapaus sovittaa työaikatauluni omien menojeni mukaan (esm. ottaa vapaata viikolla ja tehdä töitä viikonloppuna jos tarvitsee). Tähän mennessä olen usein tehnyt aika lyhyttä päivää, koska olen kuitenkin saanut ihan hyvää "palkkaa", ja halutessani voisin nostaa työmäärääni (ja siten palkkaani). Kaikki tämä on siis minusta itsestäni kiinni.

Mutta.

Koko sinä aikana kun olen tehnyt tätä työtä olen kärsinyt aikamoisista mielialavaihteluista. Silloin kun töitä tulee tasaisesti ja ne ovat mukavia töitä ajattelen, että teen maailman parasta työtä. On ihanaa, että voin esimerkiski lähteä työpäivän aikana uimaan tai lounaalle jos siltä tuntuu, ja pidän tosiaan työstäni - opiskelinhan sitä 5 vuotta yliopistossa. Kaikki freelancerin työhön kuuluvan plussat kuitenkin unohtuvat heti, kun työvirta ehtyy edes päiväksi. En ole kertaakaan ollut viikkoa pidempään ilman töitä, ja joka kuukausi olen onnistunut saamaan kasaan ihan kivan summan, mutta minä en osaa luottaa siihen, että kaikki järjestyy - se, että ennen kaikki on järjestynyt ei mitenkään takaa, että niin kävisi myös jatkossa. Mitään takeita ei ole. Tämän lisäksi minua stressaa tulevaisuus, ja ne asiat, jotka työnantaja yleensä tarjoaa, mutta jotka puuttuvat yrittäjältä, ellei niitä itse hoida (ja maksa) - terveydenhuolto, sairauslomat, äitiyslomat, eläkkeet... Toisaalta yksi syy, miksi haluan niin kovasti töihin on se, että tällä hetkellä olen vielä suhteellisen vastavalmistunut, ja alanvaihto voisi (ainakin periaatteessa) onnistua suht vaivattomasti, mutta jos jatkan kääntäjänä esimerkiksi 5 vuotta ja haluan sitten vaihtaa alaa, niin se ei ehkä olekaan enää niin helppoa.

Viime syksystä lähtien olen aina välillä yrittänyt etsiä palkkatöitä, yleensä silloin, kun käännöstöitä on ollut vähän ja olen siksi ollut stressaantunut. En ole hakenut kovinkaan moneen paikkaan kuluneeseen aikaan nähden, mutta silti se, etten ole saanut ainoatakaan haastattelua on aika masentavaa. Tiedän, että työtilanne on huono ja työpaikan saaminen vie aikaa, mutta se, että samalla en oikein tiedä varmasti millaista työtä a) haluasin, ja varsinkin b) voisin tehdä tekee tilanteesta vielä hankalamman. Mutta hetken päästä käännöksiä alkaa taas tulla, ja ajattelen, etten edes haluaisikaan "normitöihin".

Viime viikon aikana olen taas ollut siinä mielentilassa, jossa suurin toiveeni on saada palkkatyö. Samalla kuitenkin tiedän, että jos sellaisen joskus saan, en enää muistakaan niitä syitä, jotka saivat minut haluamaan töihin niin kovasti, vaan mielessä olisi enemmänkin kaikki menetetty vapaus.

Toisaalta, freelanceriksi voi aina palata, ja jos kokeilen hetken toimistotyötä tms. eikä se tunnukaan omalta, niin sitten ei ainakaan tarvitse ajatella, että aidan takana ruoho on vihreämpää jos palaankin yrittäjäksi. Mutta ensiksi pitäisi vain saada se työpaikka... Tai päättää, mitä haluaisin elämälläni tehdä...