Kauhun hetkiä lentokentällä

eli Miksi lentonumerokin kannattaa tarkistaa

Kaikkea sitä pitääkin kokea tässä elämässä, hirvittää vieläkin pelkkä ajatus...

Vietimme poikaystäväni kanssa ihanan joulun Suomessa, mutta siitä myöhemmin lisää - ekaksi pitää vähän purkaa stressiä eilisen illan seikkailuista.

Perjantaina 27.12. lensimme Helsingistä Amsterdamiin, jossa meillä oli tarkoitus olla noin kahden tunnin vaihto ennen jatkolentoa Edinburghiin. Saapuessamme Schipholin kentälle huomasimme kuitenkin näytöltä, että kohdassa 21.40 Edinburgh luki Delayed - 23.10. Voi että otti päähän. Menomatkalla meillä oli 8 tunnin vaihto samalla kentällä (kävimme keskustassa vähän kirtelemässä aikamme kuluksi), mutta paluumatkalla olin iloinnut lyhyestä vaihtoajasta. Oh well, ei voi mitään.

Kuva täältä.

Koska aikaa riitti kiersimme läpi melkein kaikki kentän ruokapaikat etsiessämme sopivaa syömispaikkaa - näytöllä ei lukenut vielä porttia lennolle, ainoastaan kirjain H, mutta ajattelimme, että koska ei ollut kiirettä voisimme hyvin mennä vaikka toiselle puolelle kenttää syömään, saisimmepahan samalla aikaa tapettua kun tarpoisimme kenttää edes takaisin. Lopulta löysimme kentän D-osassa Irkkubaarin josta sai nachoja, mikä kuulosti siinä kohtaa ihan tajuttoman hyvältä. Irkkubaari tuotti kuitenkin pettymyksen - vaikka jokaisen ruokalistan osan (aamupala, lounas jne.) luki Served all day, ei ruokaa saanutkaan koko päivän, ja jo puoli yhdeksältä oli keittiö suljettu. Kirosin Irlannin ja kaikki sen kansalaiset syvimpään helvettiin, ja saimme tyytyvä viereisen Starbucksin voileipätarjontaan.

Noin varttia yli yhdeksän marisin, että "hirveintä tässä on kyllä se, että meidän lentomme ei alunperinkään olisi vielä lähtenyt, joten tässä on vielä ihan tajuttomasti aikaa jäljellä". Kävin vielä ostamassa sulkeutuvalta tiskiltä suklaamuffinsin mielipahaani. Yhtäkkiä kuulutus herätti huomiomme. Emme saaneet selvää muuta kuin ".... Brodie..... Edinburgh.... Proceed immediately to gate D22". Brodie on poikaystäväni sukunimi. Katsoimme hetken toisiamme hämmästyneinä. Olin juuri minuutteja aiemmin käynyt vielä viidennen kerran tarkistamassa, ettei lentomme statukseen ollut tullut muutoksia. Kyseessä oli pakko olla joku toinen samanniminen - Brodie on kuitenkin skotlantilainen sukunimi, joten eihän se ollut mitenkään mahdotonta, että Edinburghiin olisi lentämässä joku toinen samanniminen. Ja miksei minun nimeäni olisi kuulutettu samalla? Poikaystäväni päätti kuitenkin käydä tarkistamassa taulun vielä kerran.

Parin minuutin päästä hän palasi kiinnostavan informaation kera - Edinburghiin klo 21.40 lähteviä lentoja olikin kaksi! Siinä kohtaa mieleeni palasi aikaisemmin sivuuttamani epäilys - tarkistamani lennon koodi oli ollut EZY, mitä olin hieman ihmetellyt, mutta ajatellut, että koska se kuulostaa tutulta, ja koska aika ja paikka ovat oikein, niin sehän on tietysti se. Nyt tajusin, että ei hitto, KLM:än lentojen koodithan alkavat tietysti KL, ja EZY on EasyJet. Sekunnissa olin vetänyt kengät jalkaani (en viitsinyt edes solmia nauhoja, vaan tungin ne vain sisäpuolelle) napannut kaikki tavarani (mukaanlukien painavan kassini, jota poikaystäväni oli siihen mennessä kantanut) ja lähtenyt juoksuun. Jälkeenpäin poikaystäväni sanoi, ettei ollut koskaan nähnyt minun liikkuvan niin nopeasti - olin koko matkan reilusti häntä edellä.

Kuva täältä.

Meidän onnemme oli, että lento lähti D-alueelta, jolla olimme jo valmiiksi, ja että portille oli vain noin viiden minuutin (juoksu)matka. Lähestyessämme porttia näimmekin joukon turvatarkastajia odottelemassa - meidän piti vielä mennä pienen turvatarkastusalueen läpi, mutta onneksi se oli portin yhteydessä, joten koneessa tiedettiin, että olimme tulossa. Kurkkuni oli tulessa enkä meinannut saada henkeä, mutta sain joten kuten itseni ja tavarani turvatarkastuksen läpi ja koneeseen.

Koneessa Russell purskahti epäuskoiseen nauruun - miten näin voi edes käydä? Toivon, että olisin itsekin tyyppi, joka osaa vain nauraa tällaisille jutuille, mutta valitettavasti rupean sen sijaan vatvomaan asiaa, ja miettimään, mitä olisi voinut tapahtua, ja miten pienestä oli kiinni, että ylipäätään huomasimme mokamme. Jos esim. olisimme jääneet irkkubaariin emme olisi kuulleet kuulutusta. Tai jos olisimme olleet jo kentän H-alueella, joka oli ihan eri päässä kuin D-alue. Ja jollemme olisi tienneet virheestämme mitään olisimme vain menneet EasyJetin lennon portille ja huomanneet, että koneemme lähti jo aikoja sitten. Siinä olisi sitten pitänyt selvittää, mitä matkatavaroillemme oli tapahtunut, missä voisimme yöpyä, ja milloin ja millä pääsisimme kotiin - yö Amsterdamissa ja viime hetkellä ostettu, yhdensuuntainen lento kaupunkiin, joka on yksin Euroopan suosituimmista uuden vuoden kohteista olisi tullut kalliiksi. Ja kaikki tämä olisi tietenkin pitänyt hoitaa sen jälkeen, kun Russell olisi saanut minut rauhoitettua, koska minun reaktioni tällaisissa tilanteissa on yleensä purskahtaa heti ekana itkuun, ennen kuin pystyn keräämään itseni ja hoitaa asiat kuntoon. Nytkin istuin varmaan puolet lentomatkasta (joka kesti onneksi vain tunnin) ja tuijotin eteeni silmät selällään ja puristin Russellin kättä, eli pienimuotoista shokkia oli havaittavissa.

Kyllä elämä olisi helpompaa, jos voisi vain unohtaa tuollaiset asiat ja jatkaa eteenpäin, mutta mitäs sitä vatvomiselleen voi. Pääsimme joka tapauksessa kotiin, jossa sitten odottikin mukava yllätys - boilerissa on joku vika, joten lämmitys ei toimi, ja kämpässä on mukavat 9 astetta eikä hanoista tule lämmintä vettä. Yritimme itse korjata asiaa eilen, ja tänään soitin korjaajalle joka ohjeisti samat asiat, mutta emme saaneet sitä toimimaan, ja korjaaja saa tarvittavan uuden osan vasta maanantaina, joten siihen mennessä palellaan. Onneksi minulla on huoneessani tämä infrapunalämppäri, ja tänään tajusin (aivot eivät selkeästi ole oikein toimineet viime päivinä) että meillähän on hitto sentään sähkösuihku! Joten suihkuunkin pääsee, vaikkei se jäätävässä kylppärissä ja kylpyammeessa olekaan kovin suurta herkkua. Mutta eiköhän tämä tästä.

Tarinan opetus oli siis tämä:
TARKISTA AINA MYÖS LENTONUMERO, SILLÄ ON SELKEÄ FUNKTIO! 
Minä ainakin tarkistan tästä lähtien.

(Tosin olen edelleen sitä mieltä, että tässä tarinassa tyhmä en ollut minä, vaan se henkilö, joka aikataulutti kaksi lentoa samaan paikkaan samalle kellonajalle. Tai vähintään se, joka ei pannut näitä kahta lentoa allekkain näytölle. Nih!)