Viikkokatsaus: Mamma på besök

Tänään ehti jo tulla kyselyä, että miten täällä oikein menee, kun ei kerran blogi päivity ollenkaan. Piti oikein miettiä, että mitä tässä on tullut tehtyä jos muka on ollut niin kova kiire...

Viime viikolla oli joka tapauksessa valtavasti ohjelmaa kun äiti tuli käymään! Tämä oli äidin eka vierailu Skotlantiin, ja minä halusin tietysti antaa parhaan mahdollisen kuvan uudesta kotikaupungistani - mikä ei kylläkään näin kauniissa kaupungissa ole erityisen vaikeaa, etenkin kun meillä oli niin hyvä tuuri sään kanssa ja aurinko paistoi melkein koko ajan, ja sateiden aikaan satuttiin aina sisätiloihin.

Joten tässä tämänkertainen viikkokatsaus, teemalla Mamma på besök:

Maanantaina oli aamupäivällä töitä, ja sitten pyörinkin levottomana ympäri kämppää odottaen, että pääsisin hakemaan äitiä lentokentältä. Alkuperäinen saapumisaika oli klo 11, mutta lentoa oli siirretty ja äiti saapuikin vasta klo 16. Vielä matkalla kentälle aurinko paistoi ihanasti, mutta kentältä ulos astuessamme satoikin jo. Perus Skotlantia, siis. Suunnistimme tajuttoman hyvältä paikalta löytyvään hotelliimme (ihan vaan Travelodge-ketjun hotelli, mutta ihan Princes streetin vieressä), jossa äidin matkalaukusta purkautui tajuttomasti tuliaisia: pari talvitakkia ja kahdet talvisaappaat, Fiskarsin veitset ja sakset (koska kämppämme veitset ovat kaikkea muuta kuin hyvät), joulukoristeitani, kolme litraa kotitekoista omenamehua, vähän irtokarkkia, ja kolme tällaista pussia:

Iloinen Jenni ja Ruispalat

Olin onnistunut jotenkin rajoittamaan ruisleivänsyöntiäni niin, että söin kesän satsista viimeisen palan juuri maanantaina, joten nyt on sitten taas leipää! Hotellilta lähdimme Stockbridgeen käymään kämpilläni jotta äiti sai nähdä uuden kotini ja tavata kämppikseni, ja sieltä yhteen läheiseen, todella viihtyisään pubiin syömään. Sieltä otimme sitten suosiolla taksin takaisin hotellille ja menimme nukkumaan jo klo 22, koska äiti oli noussut joskus aamukolmelta.

Tiistaina heräsimme todella aikaisin (yritämme aina matkoilla nousta ajoissa, mutta klo 7 alkaa olla jo aikamoista) ja lähdimme kävelemään Edinburghin vanhan kaupungin halki upeasta, aurinkoisesta aamusta nauttien. Kävimme Brunstfieldissä The Treehouse
-nimisessä kahvilassa, jossa kävin usein silloin, kun asuin sielläpäin. Olin valkannut etukäteen kivoja aamiaispaikkoja sen mukaan, että niissä tarjotaan puuroa, koska tiedän, että äiti tilaa joka tapauksessa sitä.

Iloinen äiti ja puuro

Aamupalan jälkeen kiertelimme vanhaa kaupunkia, kävimme kurkkaamassa linnaa ulkoapäin ja katsomassa maisemia Calton Hilliltä.

Iloinen äiti ja linna

Aamupäivän kiertelyn jälkeen seurasi yksi koko vierailun kohokohdista: iltapäivätee the Balmoral -hotellissa. Balmoral on yksi kaupungin hienoimmista hotelleista, ja olin odottanut vierailua innolla. Pukeuduimme siis hienoimpiin vaatteisiimme ja suuntasimme hotelliin. Paikan päällä osoittautui, että pukukoodin takia ei olisi tarvinnut vaivautua, koska suurin osa muista vieraista oli ihan vain farkuissa. mutta meistä olisi tuntunut todella oudolta istua noin yleellisessä ympäristössä normivaatteissa.

Iltapäiväteehenhän kuuluu yleensä perussetti, eli voileivät, skonssit ja leivokset. Balmoralin iltapäiväteehen kuului näiden lisäksi amuse bouche, joka oli pieni annos ihan tajuttoman hyvää hernekeittoa (ei siis sellaista, mihin ollaan totuttu kotoota, vaan jonkinlaista hernesosekeittoa), ja leivosten jälkeen paikalle tuotiin vielä maikeis-/leivonnaisvaunu, josta sai valita esim. suklaata. Hintaa tällä kaikella oli £25. Olemme käyneet monessa paikassa iltapäiväteellä, ja hienoissa hotelleissa hinta on useinkin tuota luokkaa. Tarkistin, että Harrodsillakin joutuu nykyään pullittamaan £29 (muistaakseni olen itse aina maksanut £23, eli aika paljon on noussut), joten tämä oli halvempi kuin mitä olin tämäntasoiselta hotellilta odottanut. Voileivät eivät vain olleet perus kolmiovoileipiä, vaan niiden lisäksi oli myös wrapsejä, pastejoita jne. Leivoiksetkin olivat vähän erikoisempia kuin yleensä. Olimme molemmat sitä mieltä, että tämä oli paras iltapäivätee, jolla olemme käyneet (aikaisempia paikkoja mm. Harrods ja pari Hiltonia).

Tällaisissa paikoissa pitää tietenkin aina käydä myös kurkkaamassa, että minkälaiset vessat heillä on, ja hienot oli, kukalliset käsienpesualtaat ja kaikki!

Illallekin riitti vielä ohjelmaa, kun kävimme Zizzi-ketjun uudessa ravintolassa syömässä. Ruoka sinänsä ei ollut kovin erikoista, mutta jännittävän illasta teki se, että äitini tapasi poikaystäväni ensimmäistä kertaa. Kaikilla oli kuitenkin tosi mukava ilta (vaikka ravintolassa taisi olla joku sairastumisesta tms. johtuva kova henkilökunnan puute, mikä johti todella hitaaseen palveluun, mutta myös ilmaiseen jälkkäriin ja ylimääräiseen pulloon viiniä, eli ei valitettu :D ), ja hermoilu osoittautui turhaksi. Jatkoimme vielä Princes streetin lähellä sijaitsevaan viktoriaaniseen pubiin.

Keskiviikkona oli shoppailupäivä! Aamu alkoi taas ihanalla aamupalalla kun suuntasimme George streetin Centotre-nimiseen ravintolaan. Äiti tilasi (yllätys yllätys) puuroa, kahvia ja smoothien, ja minä söin focacciaa tomaatilla ja uppomunilla, Virgin Apple Mojiton ja vaahtokarkkikaakaota (eikä mitään O'Boy-tyylistä, vaan todella suklaista sellaista).

Iloinen äiti ja puuro, #2

Aloitimme shoppailumme Princes streetin länsipäästä, ja kävimme kaupat läpi toisessa päässä sijaitsevalle hotellillemme asti. Sitten olikin jo aika vaihtaa vaatteet ja mennä the Dome -nimiseen ravintolaan, jonne olimme menossa kahville poikaystäväni ja hänen äitinsä kanssa, joten taas edessä oli hieman hermostumista aiheuttava tapaaminen. Kaikki sujui taas hyvin, tietenkin, ja saimme nauttia Domen ihan tajuttomista joulukoristeluista:

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Dome on aina ensimmäisten joukossa joulukoristeluineen (tänä vuonna 28.10.), ja yleensä vihaan sitä, että joulujutut aloitetaan liian aikaisin, mutta tuo oli jotenkin niin överiä ettei se edes haitannut. Joululaulut soivat, koristeita oli enemmän kuin laki sallii, ja ilmaan ruiskutettiin jostain ihan sikavahvaa kanelintuoksua. Lähempänä joulua rakennuksen eteen tuodaan kuulemma lumikoneet. Oh yeah. Oli todella outoa tupsahtaa yhtäkkiä tuosta joulumaasta syksyisen harmaalle kadulle.

Kahvin jälkeen kävimme vähän hotellilla lepäämässä (jatkuva kaupunki- ja kauppakiertely on kyllä rankkaa puuhaa!) ja illalla menimme taas äidin ja poikäystäväni kanssa syömään, tällä kertaa Wagamamaan. Tilasin vanhan lempparini, kana-cashewpähkinä-salaatin, mutta puolessa välissä annosta huomasin, ettei siitä löytynyt ainuttakaan pähkinää! Mainitsin asiasta tarjoilijalle kun hän tuli kysymään oliko meillä kaikki ok, ja vastaukseksi hän nauroi, kohotti olkapäitään, ja sanoi "sori!". Voi pettymysten pettymys, sanon minä! Onneksi jälkkäri auttoi - Wagamamassa saa nykyään tilata pikkuversioita kakuista, joten maistoin sitten jokaista kakkulaatua.

Torstaina oli viimeinen päivä, joten kävimme aamupalalla ihan vain Stockbridgen Starbucksissa (jossa oli kuulemma koko viikon parhaat puurot :D ) ja kiertelemässä vähän Stockbridgen pikkukauppoja. Vielä täsmäiskut pariin Princes streetin kauppaan, ja sitten lähdettiin jo lentokentälle, jossa äiti söi lounaaksi koko reissun brittiläisimmän annoksen - chicken and veg pie (aikaisemmat annokset olivat olleet aika kansainvälisiä, eikä äiti ehtinyt maistaa mitään tyypillisen skottilaistakaan). Oli kyllä todella hauskaa viettää neljä päivää äidin kanssa!

Äiti näyttää olevan humalassa (ei ollut) ja minulla näyttää olevan epämuodostunut pää (ei ollut sitäkään)

Perjantaina ei ollut töitä, joten päätin suosiolla pitää sitten koko viikon vapaata. Pyörin kotona koko päivän, ja iltapäivällä kävin hakemassa kaupasta illallistarvikkeet, koska olin päättänyt tarjota kämppikselleni ja poikaystävälleni illallisen. Listalla oli valkosipulileipää, lasagnea ja salaattia, jälkkäriksi pannaria ja mansikkahilloa (koska en jaksanut paistaa lettuja vaikka tykkäänkin niistä enemmän) ja siihen kylkeen puolitoista pulloa valkkaria. Enpä olekaan ennen juonut viiniä pannukakun kanssa!

Lauantaina olimme menossa illalla Halloween-bileisiin, ja menin keskustaan iltapäivällä kun Russell pääsi töistä jotta voisimme etsiä itsellemme viime hetken asut. Olisin halunnut pukeutua Wicked-musikaalin Elphabaksi, mutta Russell ei oikein tykännyt ideasta, että maalaisin koko naamani ja käteni vihreäksi, ja kuulin myös samaa asua aikaisemmin käyttäneiltä, että puhdistusoperaatio on aika ikävä, joten Elphaba jäi tällä kertaa väliin. Ehkä ensi vuonna sitten... Mutta koska kumpikaan meistä ei halunnut käyttää asuun oikeastaan yhtään rahaa, ja olimme liikenteessä viime hetkellä, niin hyvän asun keksiminen oli kaikkea muuta kuin helppoa. Päädyin ostamaan hämähäkinverkot jotka voisi levittää vaatteiden päälle, ja löysimme vielä Waitrosesta todella typerät naamiot, vielä alennettuun hintaan, joten budjetti oli lopulta £1,50 per naama. Ei huono.

(Ehkä vähän huono.)

Illan paras asu oli varmasti tyyppi, joka oli pukeutunut viinirypäleiksi. Viinirypäleiksi! Ehkä paras asu ikinä!

Istuminen, juominen, kääntyminen ja oviaukoista kulkeminen oli tuossa asussa ehkä hiukan haastavaa, mutta toi on jo omistautumista!

Sunnuntaina kävimme suomalaisen kaverini Lotan ja hänen skotlantilaisen poikaystävänsä Sandyn luona kahvilla. Lotta oli luvannut leipoa porkkanakakkua, mutta matkalla sain viestin "Joo-o, voin kertoo... On nimittäin maailman rumin kakku!!" Valitettavasti emme päässeet todistamaan tätä maailman ruminta kakkua, koska Sandy oli lähetetty kauppaan ostamaan sieltä uuden. Mutta kakkukatastrofi unohtui kuitenkin nopeasti kun saimme tutustua tähän söpöliiniin:

Itse en kauheasti välitä koirista (allergiaa), mutta onhan pennut ihania, ja tämä pikkuinen Steve oli kyllä ihan tajuttoman suloinen!

Että sellainen viikko! Tulipa taas ihan kunnon mammuttipostaus, sori! Jotenkin nämä viikkokatsaukset tuntuu venyvän, kun tuntuu, että pitää kertoa ihan jokainen yksityiskohta. Kiitos jos jaksoit kahlata loppuun asti!