Stressintäytteinen matkapäivä

Huomenna lennän taas Suomeen. Kotiinpaluun piti olla suht pysyvä, mutta muuttuneiden suunnitelmien takia palaankin Turkuun vain väliaikaisesti. Varasin eilen paluulipunkin, tosin vasta 11.9. eikä syyskuun aluksi niin kuin piti, koska löysin vihdoin asunnon, ja muuttopäivä on vasta 11. päivä. Saanpahan sitten nauttia Suomesta ihan kunnolla viiden viikon ajan, vaikka viidessä viikossa ehtiikin tulla jo kova ikävä takaisin...

weheartit

Huominen reissupäivä ei tule olemaan stressitön, ja suurilta tunteilta tuskin myöskään vältytään. Stressiä aiheuttaa matkustaminen yleensä, 3½ tunnin vaihto Köpiksessä (ei kiireestä johtuvaa stressiä onneksi, mutten vain jaksaisi vaihtoja), ja se, että minun oli tarkoitus nähdä pikkuveljeni pikaisesti Helsinki-Vantaalla ennen kuin hän lähtee vuodeksi Australiaan. Minun lentoni laskeutuu 50 minuuttia ennen kuin hänen lentonsa lähtee, ja jotenkin ääliömäisesti olin päätellyt, että ehtisimme nähdä ainakin hetken. No, huonolta näyttää. Toivon edelleen, että hän ehtisi tulla portille vastaan halaamaan minua ennen kuin hänen pitää juosta omalle portilleen (passintarkastuksen kautta, toiselle puolelle kenttää, mutta toisaalta siihen aikaan yöstä tuskin on kamalasti trafiikkia), mutta yritän varautua pahimpaan - ettemme ehdi nähdä, ja pitää tyytyä skypettämään. En edes muista milloin näimme viimeksi, kun en tajunnut, että seuraava kerta saattaisi olla vasta ensi vuonna.

Jos kuitenkin ehdin näkemään veljeäni ennen kuin hän suuntaa kohti suurta tuntematonta, niin itkuksihan se menee. Ja joka tapauksessa itkua on odotettavissa jo Edinburghin päässä, kun R tulee saattamaan minua kentälle. Ensimmäiset pari viikkoa näimme päivittäin, ja siitä eteenpäin olemme olleet erossa enintään kaksi päivää kerrallaan, jolloin olemme soitelleet, ja lisäksi olemme lähetelleet tekstareita jatkuvasti. Joten viiden viikon ero ilman jatkuvaa kommunikointimahdollisuutta tulee olemaan vaikeaa. No, herra lupasi kirjoittaa minulle ihan oikeita, paperisia kirjeitä (FB-viestien ja skypettelyn lisäksi), joten niitä odotellessa :)

Kuva: Jill Greenberg, täältä.

Odotan Suomi-lomaa innolla (tai eihän se mikään loma ole, mutta siis...), mutta huomista en todellakaan.