Puhukaamme vihdoin töistä!

Olen nyt ollut töissä tasan kaksi viikkoa. Töitä en vielä varsinaisesti tee, koska ennen sitä minun pitää osallistua yhteensä neljän viikon koulutukseen. Työnantajani on siis Sykes, ja tarkalleen ottaen Sykesin asiakas Citibank. Tällä hetkellä opettelen siis kaiken mahdollisen luottokorteista, suoraveloituksista, maksutapahtumista ja muusta luottokorttimaailmaan liittyvästä, jotta voin sitten selvittää puhelimessa Citibankin asiakkaiden mahdollisia ongelmia (vaikka sanaa ”ongelma” ei tietenkään saisi käyttää, se kun on liian negatiivinen).

Ekalla viikolla meillä oli koko Sykesin yhteinen aloituskoulutus, joihin osallistui 11 henkeä (joista yksi kylläkin lopetti toisen päivän jälkeen). Saksaa taitavista oli selvästikin pulaa, kun 11 uudesta työntekijästä 8 oli saksankielisiä (kaksi brittiä, yksi itävaltalainen, ja loput saksalaisia). Lisäksi vielä minä, yksi ranskalais-englantilainen tyttö sekä yksi turkkilainen tyttö( joka lopetti toisen viikon alussa). Ekan viikon koulutus oli aika turha, yleisluontoisten asioiden lisäksi aika paljon asiaankuulumatonta juttelua, mutta ihan kivaa oli, ja tutustuimme samalla muihin – jatkossa kun tutustuu varmaan pääasiassa oman tiimin porukkaan. Perjantaina, viimeisen yhteisen päivän jälkeen osa porukasta lähti yhdessä pubiin, ja niin teimme myös viime perjantaina, joten toivottavasti tämä perinne jatkuisi.

Toisen viikon alusta lähtien minä, itävaltalainen Florian ja saksalainen Monika aloitimme oman koulutuksemme Citibankin leirissä. Muilla oli edessään noin viikon koulutus, mutta meillä koulutusta oli vielä kolme viikkoa! Mutta onhan siinä vähän eroa, kun me käsittelemme kuitenkin Erittäin Suuria Rahasummia (eikä nyt puhuta edes vain kolmesta nollasta). Kuulemiemme juttujen perusteella emme oikein tienneet mitä odottaa, mutta nyt olen ainakin itse sitä mieltä, etten kyllä haluaisi vaihtaa asiakasryhmää kenenkään kanssa – muut menivät joko Motorolalle tai Open Table’ille (saksalaisten ravintoloiden varausjärjestelmän mikrotuki). Meidän pitää myös läpäistä kolme koetta, mutta en usko niiden olevan kovinkaan pahoja.

Ekoina päivinä kouluttajamme Maria vaikutti aikamoiselta tiukkikselta, mutta viime päivinä hänestä on avautunut uusia puolia, ja hän onkin tosi mukava tyyppi, niin kuin myös kaikki muut joihin olen tutustunut tässä viikon aikana. Yleensä päiväohjelmamme on sellainen, että aamupäivällä Maria pitää meille ”luentoa” uusista asioista, ja sitten harjoittelemme niitä roolipeleinä jos aikaa riittää. Iltapäivällä vuorossa on side-by-side, eli istumme jonkun vieressä kuuntelemassa heidän puheluitaan ja seuraamassa miten he hoitavat eri tilanteita. Onhan se välillä vähän tylsää, mutta ainakin minä saan vähän vaihtelua kun vaihdan välillä kieltä; Florian ja Monika istuvat yleensä samojen ihmisten kanssa, kuuntelemassa vain saksankielisiä puheluita.

Huomenna on vuorossa ensimmäinen koe. En ole jaksanut stressata siitä – uskon, että se menee ihan hyvin. Luulen ymmärtäneeni asiat jotka olemme käyneet läpi, enkä usko, että kokeet on tehty sellaisiksi ettei niistä pääsisi läpi – siinähän menisi parin viikon palkka hukkaan.