"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Arki alkaa

Torstaina oli viimeinen varsinainen koulutuspäivä. Sanon varsinainen, koska emme ole vielä saaneet tunnuksiamme, jotta voisimme työskennellä omilla koneillamme, joten otamme tällä hetkellä vastaan puheluita side-by-side, eli jonkun toisen vieressä istuen. Pääasiassa tämä on ihan hyvä juttu, koska näin voimme helposti kysyä neuvoa jos jokin asia ei ole selvä. Toisaalta se, että joku kokeneempi istuu vieressä kuuntelemassa aiheuttaa sen, ettei itse tarvitse kauheasti ajatella, kun kaikki pienimmätkin päätökset voi tarkistaa. Mutta joka tapauksessa puhelimeenvastaamispelkoni on vähentynyt huomattavasti viime päivinä. Joka aamun ensimmäiset puhelut ovat stressaavia, mutta äkkiä onnistun rauhoittumaan kun huomaan, ettei se olekaan niin kauheaa.

Torstaina otin siis ensimmäiset puheluni. Olin Pepin kanssa suomilinjalla, mutta näin kesälomien aikaan soittoja suomalaisilta tulee todella vähän, joten kaikki ottamani puhelut olivat englanniksi. Ensimmäisenä iltapäivänä (torstai-aamu meni viimeisen kokeen kirjoittamiseen, tulos oli muuten 97,4%) taisin ottaa kolme puhelua, perjantaina ehkä kuusi, ja tänään otin jo suurimman osan puheluista, yli 30! Outoa kyllä sain ekan suomipuheluni vasta tänään, kun istuin ruotsalaisen Charlotten vieressä. Klo 11 jälkeen olin sitten ainoa suomenkielinen kun toinen lähti kipeänä kotiin. Ja hyvinhän se meni! Kyllä mä pystyn tähän!

Muuten elämä täällä Edissä on asettumassa. Käyn töissä, tulen kotiin, käyn kaupassa. Perjantaisin käymme PKI(ekan viikon koulutus)-porukan kanssa drinksuilla, viikonloput käyn yleensä kaupungilla. Tänä viikonloppuna oli ihana sää, ja vietin lauantain puistossa työkaverin kanssa. Sunnuntaina suuntasimme samaisen työkaverin kanssa rannalle - rannalle! Viimeksi taisin olla rannalla joulukuussa 2009 Australiassa. Oli kyllä ihanaa, ja seuraavana aamuna emme olleet ainoat punanaamaiset töissä.

Mutta kerrotakoon nyt sitten ihan virallisesti missä mennään:

En palaa Suomeen vielä syyskuussa.

Onkohan kukaan oikeastaan yllättynyt? Olen vain sitä mieltä, että kun nyt pahimmat suot on rämmitty läpi (työpaikan, asunnon, pankkitilin jne hankkimiset) niin olisi aika tyhmä lähteä kotiin. Täällä on asiat hyvin, ok työ, paljon kavereita, ja pienen ("puoli-huviksi") nettiselailun jälkeen löytyi tosi ihana asunto tästä ihan läheltä, joten kävin viime viikolla laittamassa nimet 6kk vuokrasopimukseen. Kandia ehtii kirjoittaa myöhemminkin!

Joten halukkaat ehtivät nyt tulla hyvin käymään kun aikaa tuli lisää, ja pyysin itse lomaa lokakuun ekalle viikolle, joten toivottavasti pääsen silloin käymään Suomessa.

3 kommenttia:

  1. Onpas kiva kuulla etta olet paassyt asettumaan ja kiva kuulla etta jaat pidemmaksikin aikaa. Ehtiihan sita kandia kirjottaa taallakin, vaikka rannalla istuskellessa jos niikseen tulee. ;)

    Laitahan viestia jos olet tulossa Glasgowhun pain niin koitamma sopia treffit :)

    VastaaPoista
  2. Voi Jenni! ;-) Förvånad är jag inte! ;-)
    Nog lite tråkigt att du blir dig (för mig!), men man får ju komma och hälsa på då! :-)
    Visst låter det lite som en dröm ditt liv där "nere". Super att du trivs!
    Hörde hemifrån min födelsestad att det kommit ett kort från dig, så jag får tacka för det utan att g sett det! Den 15:e börjar jag jobba igen efter 7 lediga veckor, gissa om det känns konstigt!

    Kraaaaaam!

    VastaaPoista
  3. Jepp, det är absolut skäl att komma och hälsa på!
    Ett drömliv är det kanske inte, men jag trivs, och fast det är vardag här också så är det en annan vardag än hemma.
    Bra att kortet kom fram. Och 7 veckor ledigt, vad är det för fasoner! ;) Njut av den sista lediga veckan, och ha det så bra! xx

    VastaaPoista