Maahanmuuttajan virstanpylväät

(Kuvituksena randomeja kivoja kuvia aiheen piristykseksi täältä.)

Eilen oli melkeinpä juhlapäivä, koska sain pankista vihdoin overdraftin tililleni!

Briteissä asuvat/asuneet ymmärtänevät, miksi on niin iso juttu, että pankki myönsi minulle tilinylitysoikeuden, mutta muiden lukijoiden vuoksi pitänee palata tarinassa vähän taaksepäin...

Suomessa luottoon liittyvissä asioissa ajatellaan kutakuinkin niin, että sinua pidetään luotettavana tyyppinä kunnes toisin todistetaan, eli jollei sinulla ole luottotiedoissa merkintöjä maksuhäiriöistä ja pankki on tyytyväinen tulotasoosi, luoton saaminen ei (ainakaan omien kokemusteni perusteella) ole kovinkaan vaikeaa. Britanniassa asia menee aikalailla toisinpäin, eli luottoa heruu vasta, kun olet todistanut olevasi sen arvoinen. Mutta miten ihmeessä voit todistaa olevasi tämän luottamuksen arvoinen kun olet juuri saapunut maahan, ja credit score eli "luottopisteesi" ovat nollissa? Ei heru tilinylitysoikeuksia (joka tuntuu olevan täkäläisissä pankkitileissä yleinen toiminto, toisin kuin Suomessa), ei luottokorttia, ei lainaa. Puhelinsopimustakaan ei meinaa saada, ellei sitten käy hyvä tuuri - tästä olen kuullut vaihtelevia tarinoita. Mutta joka tapauksessa elämäsi on todella vaikeaa - vähän samanlainen noidankehä kuin se, että ilman osoitetta ei saa pankkitiliä, mutta ilman pankkitilä ei saa vuokrasopimusta...

Lisäongelmia tuo se, että jollet tiedä luottotietojesi tasoa ja anot luottokorttia, ja jos tämä anomus hylätään, tämäkin vaikuttaa negatiivisesti luottotietoihisi. Netistä löytyy paljon sivustoja ja artikkeleita siitä, miten luottotietoja saa parannettua, ja jotkin ohjeista lähinnä ihmetyttävät - näköjään luottotietojesi kannalta on parempi, jos et maksa luottokorttilaskuasi kokonaisuudessaan joka kuukausi. Luulisi, että luotolla ostettujen asioiden tunnollinen maksaminen näyttäisi pankeille, että olet luoton arvoinen tyyppi, mutta ehei - heille on parempi, ettet maksa kaikkea kerrallaan, koska se nostaa heidän tulojaan. Ja tämä kaikkihan pätee vasta sitten, kun sinulla jo on sitä luottoa. Samoin luulisi, että se, ettet ole tarvinnut ennen luottoa olisi hyvä juttu, mutta eilen pankissa virkailija kertoi, miten viime viikolla joku mies oli tullut anomaan lainaa, ja sanonut, että kai te nyt minulle lainaa myönnätte, olen ollut teidän asiakkaanne yli 10 vuotta enkä ole koskaan lainannut penniäkään! Jolloin virkailija sitten joutui selittämään, että siinähän se ongelma juuri onkin. Toinen vinkki ensimmäisen luottokortin saamiseksi on anoa alkuun korkeakorkoisempaa luottokorttia, jollaisen saa helpommin, mutta nollapisteillä sellaistakaan ei heru.

Kun alkuvuonna vaihdoin viimeksi pankkia samoihin aikoihin kun olin juuri muuttamassa yhteen poikaystäväni kanssa juttelin pankkivirkailijan kanssa luottotietojen parantamisesta, ja hän suositteli, että kaikki yhteiset suoraveloituksemme kannattaa laittaa minun nimiini, koska se, että on paljon suoraveloituksia "näyttää hyvältä" luottotiedoissa. Siksi hän myös suositteli, että kotivakuutus jonka silloin ostin pankilta kannattaa maksaa kuukausierissä suoraveloituksena, eikä könttäsummana (hintaa tuli saman verran maksutavasta riippumatta). Itse vihaan suoraveloituksia, koska haluan itse täyden kontrollin raha-asioissani, enkä pidä siitä, että sen sijaan, että maksaisin laskut itse manuaalisesti nettipankin kautta, rahat vain lähtevät itsekseen kävelemään ilman, että tiedän asiasta mitään. En siis käyttäisi vapaaehtoisesti suoraveloitusta mihinkään, mutta tähän on ollut täällä pakko sopeutua. Kun avasin silloisen tilini sanoin, etten halua tilinylitystoimintoa (koska eihän se ilmaista ole), mutta pari kuukautta sitten sain aikamoisen shokin kun kunta oli veloittanut sen kuukauden kuntaverotuksen kahdesti (koska juurikin se prkleen suoraveloitus aiheutti sekaannusta) ja tili oli £170 miinuksella - jos minulla olisi ollut overdraft tästä olisi mennyt £6 kertamaksu + noin 19%, kun taas unarranged overdraft (eli sellainen, josta ei ole sovittu pankin kanssa etukäteen) maksaa noin kympin päivässä + se prosenttiosuus. Hauskaa.

Totesin siis, että koska tilinylitysikeuden puuttuminen ei estä tiliäni menemästä miinuksen puolelle, ja koska overdraft olisi ensimmäinen askel kohti parempia luottotietoja, pitäisi minun ensimmäisenä yrittää saada sellainen. Kokeilin netissä josko pankiltani heruisi edes £100 tilinylitysoikeus, mutta vastaus oli computer says no. Ai niin, senhän unohdin kertoa - kaikkien yllä mainitsemieni ongelmien lisäksi oma henkilökohtainen riippakiveni on, että olen yrittäjä. Jos minulla olisi viimeisen vuoden aikana ollut pysyvä työpaikka ja tasaiset tulot olisi luottoa tässä vaiheessa ehkä jopa herunutkin, mutta yksinyrittäjänä siitä on turha edes unelmoida ennen kuin on esittää ainakin kolmen vuoden todisteet kirjanpitäjältä että kyllä tuo Jenni itsensä elättää.

Pari kuukautta sitten avasimme poikaystäväni kanssa yhteisen tilin (ihan eri pankissa, kuin missä meillä on omat tilimme), mikä taas johti siihen, että luotonantajan silmissä voisimme yhtä hyvin olla naimisissa, sillä molempien luottotiedot otetaan jatkossa aina huomioon, vaikka kyseessä olisi vain jommankumman raha-asiat. Poikaystäväni ansiosta saimme sille tilille tilinylitysoikeuden, ja kun tänään kävin samassa pankissa ja sanoin, että haluan siirtää käyttötilini heille (koska he mm. maksavat todella hyvää korkoa käyttötilillä oleville rahoille) minulla oli kaikki sormet ja varpaat ristissä, että saisin edes sen satasen overdraftin. Kun otin varovaisesti asian tapaamisen lopuksi puheeksi, pankkivirkailija näytti ruudulta "luottoraporttiani" - luottokorttia ei tosiaan heruisi, mutta voisivat he minulle £575 overdraftin antaa. Siinä kohtaa tuntui kuin taivaan portit olisivat auenneet viimein - ensimmäinen askel kohti hyviä luottotietoja oli otettu!

Nyt tekisi melkein mieli avata tapahtuneen kunniaksi skumppapullo!