The Room - tahattoman komiikan ystäville

Kuvitelkaa elokuva, jossa aivan kaikki on pielessä: näyttelijäsuoritukset, dialogi, tarina, lavastus, musiikki, äänitys, jne. jne. Juuri sellainen on The Room (2003). Elokuvaa pidetään yhtenä huonoimmista koskaan tehdyistä elokuvista. Tarina on täynnä outouksia, dialogissa ei ole järkeä, suurin osa näyttelijöistä ei osaa näytellä (mukaan lukien elokuvan kirjoittanut, ohjannut ja tuottanut pääosanesittäjä Tommy Wiseau), elokuva on täynnä sivujuonia jotka eivät liity mihinkään eivätkä johda mihinkään, ja tahatonta komiikkaa piisaa.

Kuva ja Wikipedia-artikkeli täällä.

Juurikin tämä tahattoman komiikan määrä taitaa olla syynä elokuvan nauttimaan kulttimaineeseen. Suurin osa yleisöstä on nähnyt elokuvan monta kertaa, ja elokuvateatterissa meno on kuin The Rocky Horror Show'n esityksessä konsanaan - katsojat hurraavat, buuaavat, huutelevat pätkiä dialogista ja heittelevät muovilusikoita. Mm. Los Angelesissa elokuva näytetään joka kuukausi, ja monessa muussakin kaupungissa (esim. Lontoo) tasaisin väliajoin.

Itse kuulin elokuvasta poikaystäväni kautta. Hän on suuri huonojen elokuvien fani, ja on nähnyt The Roomin monta kertaa. Hän on selittänyt minulle leffan outoja iskulauseita, miten tylsistyneellä äänensävyllä pääosanesittäjä puhuu, miten erään hahmon näyttelijä vaihtuu toiseen ilman minkäänlaista selitystä. Kun hän sitten muutama kuukausi sitten kuuli, että Edinburghissa pidettäisiin elokuvan näytös jossa paikalla olisi ohjaaja/pääosanesittäjä/jne Wiseau sekä toinen näyttelijöistä, Greg Sestero, vastaamassa yleisön kysymyksiin, meidän oli tietysti aivan pakko hankkia liput. Täällä pidettiin kahden päivän aikana neljä näytöstä, ja me kävimme eilen viimeisessä niistä.

Elokuva oli todellakin kokemisen arvoinen! Tunnelma oli huipussaan, vaikkakin ensikertalaisena minusta tuntui, että muut jakoivat jonkin sisäpiirivitsin jota en itse tajunnut. Noin puolet dialogista meni ohi ihmisten huudellessa, mutta elokuvan ollessa niin täydellisen järjetön tämä ei tainnut hirveästi haitata. Muovilusikoita sai noukkia hiuksista useampaan otteeseen, ja tahatonta komiikkaa riitti niin, että itsekin nauroin usein elokuvan täydelliselle järjettömyydelle. Paikalla ollut Wiseau vaikutti myös todella ihme tyypiltä, mieleen tuli lähinnä Andy McCoy! Minulla oli oikein hauska ilta vaikka olinkin ihan pihalla puolet ajasta, ja poikaystäväni oli onnellinen sadessaan julisteeseensa Wiseaun ja Sesteron nimmarit ja päästessään heidän kanssaan kuvaan.

Voin siis suositella The Roomia tahattoman komiikan ystäville. Haluan itse katsoa elokuvan vielä kotioloissa niin, että saan tietää mitä kaikkea hullua ja outoa siinä oikeastaan puhuttiin, ja ensi kerralla kuin tämäntyyppinen näytös osuu kohdalle voisin hyvinkin mennä mukaan huutelemaan ja heittelemään lusikoita!