Elämäni ensimmäinen Valentine's Day

Suomessahan ystävänpäivä on tosiaan enemmän ystäviä varten, ja itse olen muutenkin ollut aina aikaisemmin sinkku 14.2, joten tänä vuonna innostuin yllättävän paljon siitä, että saisin ensimmäistä kertaa viettää oikein kunnon, yltiöromanttisen Valentine's Day'n. Ja päivä ei todellakaan pettänyt odotuksia! Jos joku siis saa romantiikasta lähinnä oksennusrefleksejä, niin ei ehkä kannata lukea pidemmälle ;)

Tiesin, että poikaystäväni oli varannut meille pöydän jostain, mutta paikka oli minulle yllätys. Varaus oli Espanjan-loman takia tehty vasta tämän viikon tiistaina, ja hän sanoi minulle moneen kertaan, ettei minun kannattanut odottaa liikoja, ja että hän pelkäsi etten tykkäisikään paikasta, mutta minulle ei oikeasti ollut väliä vaikka oltaisiin menty lähipubiin - minusta oli vaan niin ihanaa, että poikaystävä näki vaivaa ja suunnitteli illalle jotain. Olin myös sanonut, että ei sitten osteta mitään varsinaisia lahjoja. Niinhän kaikki naiset taitavat sanoa, mutta minun kohdallani tämä on totta - suklaa ja kukat ja kortti on kivoja, mutten halua mitään tavaraa, koska en voi sietää turhaa krääsää. Itse olin etukäteen ostanut kortin, ja ajattelin siihen lisäksi jotain suklaata tms.

Perjantai-aamulla sain myöhäisen idean, että olisi ollut hauskaa lähettää poikaystävän työpaikalle suklaata "salaiselta ihailijalta". Ajattelin, ettei se varmaankaan enää onnistuisi, tai maksaisi ainakin maltaita, mutta pienen googlettelun jälkeen huomasin, että Hotel Chocolat tarjosi asiakkailleen ystävänpäivänä ilmaisen kuljetuksen samalle päivälle! Sain siis valitsemani suklaan ja kortin toimitettua paikan päälle parin tunnin sisään pelkän suklaan hinnalla! Erinomaista toimintaa! Mutta - koska kyseessä on niinkin vainoharhainen maa kuin Iso-Britannia - koko toimitus ei sitten mennytkään niin helposti. Lähettämääni suklaata ei meinattu antaa poikaystävälleni pommiuhan takia! Kuvitelkaa! Onneksi järki oli lopulta voittanut ja hän oli saanut ylipuhuttua yli-innokkaan turvallisuustyypin luovuttamaan suklaan itselleen. Siinä ei kyllä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa...

Illalla menin ensin poikaystäväni luo, jossa annoin hänelle pienen-pienellä käsialalla täytetyn kortin, ja hän antoi minulle ihanan, täydellisen kortin, suklaata ja ruusun. Sieltä lähdimme ensin yksille läheiseen Pear Tree -pubiin, jossa kävimme myös ekoilla treffeillämme kesällä. Sieltä suuntasimme sitten ravintolaan - ja siinä oli pettymys todellakin kaukana! En tiedä yhtään miksi skottiparka oli hermoillut niin kovasti! Kyseessä oli vanhassa kaupungissa sijaitseva The Outsider -ravintola. Muutama kuukausi sitten näimme, että siihen oli avattu todella kivannäköinen ravintola, ja olin sanonut, että siellä olisi kiva käydä joskus. Itse en enää muistanut tätä keskustelua, tai edes koko ravintolaa, mutta ihana poikaystäväni oli pannut ravintolan korvan taakse, ja kuin ihmeen kaupalla onnistunut saamaan sieltä viimeisen pöydän vaikka olikin niin myöhään liikkeellä.

Tilaamamme kala ja pihvi olivat ihan ok, ja jälkiruoaksi jakamamme luumu-limoncello-torttu oli todella hyvää. Vasta noin puolessavälissä iltaa tajusin irrottaa katseeni pöytäseuralaiseni silmistä (hehhe) ja katsoa ulos ikkunasta - jossa avautui ihan tajuttoman upea näky! Edinburghin linna joka oli valaistu sinertävällä valolla näytti pimeässä taianomaiselta. Voin siis suositella tuota ravintolaa jo ihan näkymänkin takia.

Illallisen jälkeen menimme vielä lasilliselle Deacon Brodie's Tavern -nimiseen pubiin Royal Milella. Olemme yrittäneet sinne jo useamman kerran (koska poikaystäväni sukunimi on myös Brodie), mutta sieltä ei koskaan tunnu saavan istumapaikkaa. Onneksi tällä kertaa vihdoin onnesti.

Oli muuten hassua nähdä miten paljon enemmän Valentine's Day on täällä esillä kuin ystävänpäivä kotona - kaupoissa työntekijät juttelivat keskenään illan suunnitelmista, ja kassakin kyseli mitä itse olin tekemässä. Ravintola oli, kuten arvata saattaa, täynnä pariskuntia - tosin perimmäisestä nurkasta löytyi myös yksi suuri, mölyävä miesseurue.

Ensimmäinen viettämäni Valentine's Day oli siis ihan täydellinen. Saattaa asettaa pieniä paineita ensi vuodelle jos poikaystävä aikoo panna joka vuosi paremmaksi ;)