Loma!

Huomenna lennämme vihdoin Suomeen, ja ensi viikonloppu meneekin näissä maisemissa:

12 päivän aikana on odotettavissa ainakin mökkeilyä, saunomista, muurinpohjalettuja, mansikoita, uusia perunoita, talviturkin heittoa, Helsinkiä, Turkua, jokilaivoja, kylmää lonkeroa, veneretkiä, ja ennen kaikkea ihan sairaan hyvää seuraa!

Ihana ensimmäinen vuosipäivä

Lauantaina minun ja poikaystäväni ensitreffeistä oli kulunut vuosi - en vieläkään tajua, että ollaan tosiaan oltu yhdessä jo niin pitkään. Tätähän piti tietysti juhlistaa, ja olimme sopineet sellaisen tehtävänjaon, että minä keksin päivälle jotain ohjelmaa, ja poikaystäväni miettii jonkun ravintolan illaksi.

Asiaan kuuluu, että itse olen todella järjestelmällinen ihminen, ja löysin poikaystävälleni sopivan lahjan noin kuukautta etukäteen, ja päivän ohjelmakin oli selvillä melkein heti kun sovimme, että se on minun vastuullani. Sama juttu oli sekä poikaystäväni syntymäpäivänä että joululahjojen suhteen. Poikaystäväni sen sijaan jättää asiat aina paljon enemmän viime hetkelle, ja myös stressaa todella paljon siitä, mitä minulle ostaisi ja minne minut veisi, koska hän pelkää, etten tykkääkkään. Esim. ystävänpäivänä (josta kerroin täällä) pokaystäväni oli järjestänyt meille aivan ihanan illan, mutta silti hän epäili kovasti, että tykkäänköhän minä nyt sittenkään tästä. Hän myös epäilee kovasti lahjojenostotaitoaan, vaikka on onnistunut tähän mennessä oikein hyvin. Minulla on siis paljon hankalamman ihmisen maine kuin mitä oikeasti olen!

Aamulla heräsin aikaisin, ja maltoin odottaa vain kello yhdeksään ennen kuin oli pakko herättää nukkuva mies jotta saisin vihdoin antaa kukkautta panttaamani lahjan. Sen keksiminen oli aika hankalaa, koska halusin jotain persoonallista, mutta Not On the High Street ei petä - sieltä olen löytänyt monta erikoisempaa lahjaa joiden ulkonäköön olen voinut vaikuttaa. Tällä kertaa löysin kangasnenäliinat (joita poikaystäväni käyttää muutenkin) joihin sai painattaa oman tekstin. Nenäliinojen pikkutuhma inside joke nauratti ainakin poikaystävääni, joten toivottavasti lahja oli mieluinen. Koska hän oli tosiaan tilannut minun lahjani vähän myöhemmin hän katosi puoleksi tunniksi työhuoneeseen tekemään "varalahjan" valmiiksi jotta en jäisi kokonaan ilman lahjaa (vaikka olinkin saanut jo edellisenä päivänä kukkia) jollei varsinaista lahjaa sen päivän postissa kuuluisikaan, samalla kun minä rupesin valmistelemaan brunssipiknikkiä.

Ideani oli, että olisimme menneet Edinburghin kasvitieteelliseen puutarhaan piknikille, mutta harmaa taivas ei oikein sopinut suunnitelmiini, mutta onneksi piknikin voi pitää yhtä hyvin olohuoneen lattialla! (Ja jälkeenpäin meille myös selvisi, ettei piknikin pitäminen kasvitieteellisessä puutarhassa ole edes sallittua.) Loppujen lopuksi olohuonepiknik oli myös paljon käytännöllisempi idea tuolla ruokamäärällä, ja saimme käyttää kunnon astioita pahvisten ja muovisten sijaan. Tarjolla oli patonkia, brie-juustoa, serrano-kinkkua, espanjalaista tortillaa, quicheä, guacamolea, hummusta, tzatzikia, tortillasipsejä, kirsikkatomaatteja, porkkanapaloja, mansikoita, kirsikoita, kolmiovoileipiä, perunasalaattia, pastasalaattia, sitruunapiirakkaa ja lemonade. Näistä itsetehtyä oli vain guacamole - luojan kiitos brittiläisten ruokakauppojen (ja etenkin Marks & Spencerin) ilmiömäisestä piknikruokatarjonnasta!

Poikaystäväni sai askartelunsa päätökseen ja antoi minulle ihanan kortin ja pienen rasian, jossa luki "A little tiny box of lovely notes for the lovely Jenni" johon hän oli leikannut erivärisestä kartongista pelikortin kokoisia paloja, joissa oli ihania pikku viestejä, sekä useamman (epäsymmetrisen) pikkusydämen. Rasian takana luki, että viestit oli tarkoitettu piristämään minua silloin, kun minulla oli joskus huono päivä. Siinä olin sitten pikkasen tippa linssissä kun luin niitä viestejä (osa oli hauskoja, osa meidän omia vitsejä, osa kannustavia ja osa vaan todella ihania) ja ihmettelin sitä, miten paljon vaivaa hän olikin nähnyt lahjani eteen.

Piknikin jälkeen oli vatsat niin täynnä että oli pakko mennä pienille päikkäreille, ja sen jälkeen oli tarkoitus lähteä sinne kasvitieteelliseen puutarhaan kävelylle. Tässä vaiheessa anoppi kuitenkin soitti ja ilmoitti, että lahjani oli saapunut, ja koska hän asuu samalla suunnalla kuin puutarha, menimme sitä kautta. Puutarhaan asti päästyämme sulkemisaikaan ei ollut enää kuin puolisen tuntia, joten jatkoimme matkaa suoraan kotiin, mutta saimme tehtyä kuitenkin ihan kivan kävelylenkin nätillä asuinalueella.

Kotiin päästyämme sain siis vihdoin "varsinaisen" lahjani (vaikka minulle olisi hyvin riittänyt jo se ensimmäinen!). Olin suositellut Not On the High Streetiä, ja poikaystäväni olikin löytänyt minulle sieltä ihanan pikku peilin, jonka takapuolelle sai vanhan kartan valitsemastaan paikasta (tässä tapauksessa tietysti Edinburgh) ja yläreunaan sai valitsemansa tekstin. Taas siis todella huomaavainen lahja ja todella ihana muisto ensimmäisestä vuosipäivästämme.

Tämän jälkeen laittauduimme valmiiksi ravintolailtaa varten ja avasimme syntymäpäivälahjaksi saamani skumppapullon. Sitten suuntasimme kohti ravintolaa. Päämääräksi paljastui pienellä sivukujalla oleva Café St Honoré, pariisilaisen bistron tyyliin sisustettu ravintola joka keskittyy paikalliseen tuotantoon - ruokalistassa jopa lueteltiin maatilat ja tuottajat joiden raaka-aineita käyettiin ruoassa! Paikka oli juuri sopiva romanttiselle vuosipäivän illalliselle, ja ruoka oli todella hyvää. Pari tuntia kestäneen ruokailumme jälkeen halusimme vielä piipahtaa lasilliselle johonkin lähipubiin, mutta sateen ja lauantai-illan tungoksen takia päädyimme Jekyll & Hyde -pubiin (jonka kirjahyllyjen taakse piilotetuista vessoista olen tainnutkin kertoa).

Ei voi siis sanoa muuta kuin että aivan ihana ilta! Ja taas kerran tuli muisteltua, miten paljon asiat voivatkaan vuodessa muuttua - tässä tapauksessa ehdottomasti parempaan suuntaan meidän molempien kohdalla.

Tartu hetkeen ja silleen

Joskus elämässä pitää tehdä radikaaleja päätöksiä.

Esimerkki: eilisen harmaan ja sateisen päivän jälkeen oli ihana herätä tänä aamuna ja nähdä ikkunasta pilvetön taivas, vaikkakin ajattelin, että saisin nauttia kauniista päivästä vain työhuoneeni ikkunan kautta.

Puolilta päivin kuitenkin katsoin loppuviikon säätiedotusta - pelkkää pilveä ja sadekuuroa. Silloin tein juurikin tuollaisen radikaalin päätöksen - tekisin meneillään olevan työn loppuun, ja sitten lähtisin rannalle!

Joten tuntia myöhemmin nousin bussiin ja lähdin iltapäiväksi Edinburghin
Portobello-biitsille.

Kyllä kelpaa olla freelancer!

Pitkästä aikaa vaateostoksilla

Aika monena lauantaina olen tehnyt muutaman tunnin töitä, joko pakosta (kun olen ollut viikolla laiska) tai ihan vain vanhasta tottumuksesta, kun ei ole ollut aamupäivällä muutakaan tekemistä ja poikaystävä tekee yleensä muutaman tunnin ylitöitä lauantaisin. Tällä kertaa ajattelin alunperin, että kai mä parisen tuntia teen töitä, mutta perjantai-iltana totesin, että hitto vie, mä en ala! Ei tarvitse, eikä huvita, joten nyt aion ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa viettää sellaisen lauantain, jollon voin tehdä ihan mitä lystään!

Heräsin aamulla yhdeksän aikoihin kun poikaystävä lähti töihin, ja makoilin vielä hetken sängyssä miettien, mitä oikein keksisin. Sitten nousin ja söin aamiaisen - olin fiksuna tyttönä laittanut viime leipomiskerralla pari palaa skonssitaikinaa pakkaseen, joten sain tuoreen skonssin aamupalaksi (ylläoleva kuva on kylläkin otettu viikkoa aikaisemmin, mutta samalta se aamiainen näytti, joten kelpaa!). Rennon aamiaisen ja The Simple Things -lehden selailun jälkeen lähdin kaupungille, koska olin päättänyt viettää kunnon shoppailupäivää!

Tätä blogia kauemmin seuranneet ovat ehkä huomanneet, että täällä ei kauheasti vaatteista puhuta. Se johtuu siitä, että ostan uusia vaatteita todella harvoin, yleensä tiettyyn tarkoitukseen, ja kunnon shoppailupäiviä vietän ehkä kerran puolessatoista vuodessa (vähän useammin silloin, kun asuin Suomessa ja kävin Lontoossa pari-kolme kertaa vuodessa, jolloin joka reissu oli shoppailureissu). Olen myös huomannut, että käytän joka arkipäivä täysin samoja vaatteita - univormuni koostuu pillifarkuista, Gina Tricot'n pitkästä topista ja pitkähihaisesta t-paidasta tai neuleesta (niitä toppeja ja t-paitoja mulla on varmaan 15 kumpaakin). Joten harvemmin tästä aiheesta on kamalasti kiinnostavaa sanottavaa, mitä nyt joskus minulla on jalassa kivat kengät tai juhliin joku mekko.

Mutta nyt niitä vaatekuvia sitten tuleekin koko vuoden edestä! Kotiin päästyäni saaliini näytti nimittäin tältä:

Vaikka alet ovatkin tällä hetkellä päällä vähän joka kaupassa, en kuitenkaan lähtenyt liikkeelle varsinaisesti aleja silmällä pitäen - kyllähän sen tietää miten siinä menee joka tapauksessa: hyvin pieni osa siitä, mitä ostaa on edes alennuksessa. Mutta jo alussa, kun vasta aloittelin "Princes streetin päästä päähän" -exkuani, olin tulossa New Lookista tyhjin käsin, tarkoituksena väistää alerekit kokonaan, kun silmiini osui sinivihreä tartaani-minihame - ja vielä minun koossani! Se, että alennusmyynneistä löytyisi jotain, mikä on a) kiva ja b) sopivankokoinen on todella harvinaista, ja tämäkin oli ainoa kappale! Kun tutkin tarjontaa vähän tarkemmin löysin muitakin kivoja juttuja, ja lopuksi mukaan tarttui kolme hametta (mm. pitkään etsimäni farkkuhame) ja yhdet söpöt sortsit. Paree olla kunnon kesäsäät kun tullaan Suomeen, etteivät jää ihan käyttämättä! Onneksi hameet toimivat hyvin (paksujenkin) sukkisten kanssa. Ja nämä olivat kaikki £8 tai £9 kipale, joten oikein hyvä alku! Tosin siihen ne aleostokset sitten jäivätkin...

Seuraavaksi jotain kivaa osui mukaan Nextistä, josta ostin tummansinisen pitkähihaisen t-paidan (koska nykyiset 15 kpl ei mitenkään riitä...) ja kivan, vaaleansinisen topin, jonka etupuoli on paljettien peitossa - ei liian juhlava, mutta tuo kuitenkin pikkuisen kimallusta asuun.

Sitten oli vuorossa Schuh. Olisin halunnut jotkut mustat avokkaat, jotka voi laittaa vähän jokatyyppiseen menoon, koska nykyiset sellaiset ovat jo vähän kärsineen näköiset, mutta sellaisia ei kuitenkaan löytynyt. Löysin kuitenkin söpöt sini-valko-raidalliset avokkaat, ja Toms-hyllyssä vastaan tuli pari, johon rakastuin ihan hillittömästi. Olen jo kahtena viime kesänä ostanut Tomsit, ja ne on kyllä ehdottomasti maailman mukavimmat kengät, ja niitä on vieläpä tosi monenlaisia eri tyylejä. Poikaystäväni mielestä ne näyttävät lähinnä tohveleita, mutta ei se minua haittaa.

Oli minulla ostoksille lähdössä ihan listakin mukana, joista yksi asia oli "poikaystäväfarkut". Minulla oli sellaiset pari vuotta sitten, ja minusta ne olivat tosi mukavat, mutta en sitten koskaan tullut ostaneeksi uusia, ja tällä hetkellä kaikki farkkuni ovatkin pillimallia. Kesäkuun Trendissä oli kuitenkin joku pieni juttu juuri tällaisista farkuista, josta muistinkin, että ai niin, sellaisetkin on olemassa... Oma parini löytyi River Islandista.

Listalta löytyi myös valkoinen t-paita ja vaaleansininen raitapaita (ai miten niin olen vaikutuksille altis - valkoisista t-paidoista oli juttua kesäkuun The Simple Things -lehdessä, ja vaaleansinisiä raitapaitoja näkyi parikin siinä samaisessa Trendissä, josta farkutkin bongasin). Ihan toivomusten mukaista paitaa ei tällä kertaa löytynyt, mutta tuo kuvassa näkyvä oli aika kiva. Valkoista t-paitaa en muista koskaan omistaneeni (vaikkakin äitini on aina ostanut pelkästään niitä), mutta jotenkin lehtijuttu teki tehtävänsä ja päätin, että sellainen voisikin olla aika kiva. Nämä kaksi tulivat HenkkaMaukalta.

Noniin, olipa taas todella kiinnostavaa :D Mutta tällainen shoppailuretki tuli siis tehtyä! Rahaa meni noin £180, mutta mielestäni se on ihan ok jos shoppailee kunnolla kerran vuodessa, jos sitäkään. Seuraavalle päivälle suunnittelinkin sitten vähintään vastaavan määrän karsimista vaatekaapistani (ja itse asiassa sieltä lähtikin iso kassilinen tavaraa).

Illalla kävimme vielä ulkona poikaystäväni kanssa - sunnuntaina oli kulunut tasan vuosi ensitapaamisestamme, joten halusimme toistaa ensitreffimme (jep, siirappista menoa). Ensitreffeistä on kylläkin kulunut vuosi vasta ensi lauantaina, mutta varsinaisena vuosipäivänä halusimme keksiä jotain muuta, joten "Ensitreffit, round 2" pidettiin viikkoa etuajassa. Kävimme niissä kolmessa baarissa, joissa kävimme myös treffeillämme, mutta ihan täysin saman kaavan mukaan ei tällä kertaa menty - tokassa baarissa ei tällä kertaa ollut samaa tarjousta jolla sai halvalla pullon viiniä, ja koska ei ole yhtään niin lämmin kuin tähän aikaan viime vuonna päätimme myös jättää väliin teatterin portailla syödyt kolmiovoileivät. Mutta meillä oli ihanan romanttinen ilta täynnä kuluneen vuoden muisteluja, ja odotan innolla tulevaa lauantaita ja ensimmäistä vuosipäiväämme.

Maahanmuuttajan virstanpylväät

(Kuvituksena randomeja kivoja kuvia aiheen piristykseksi täältä.)

Eilen oli melkeinpä juhlapäivä, koska sain pankista vihdoin overdraftin tililleni!

Briteissä asuvat/asuneet ymmärtänevät, miksi on niin iso juttu, että pankki myönsi minulle tilinylitysoikeuden, mutta muiden lukijoiden vuoksi pitänee palata tarinassa vähän taaksepäin...

Suomessa luottoon liittyvissä asioissa ajatellaan kutakuinkin niin, että sinua pidetään luotettavana tyyppinä kunnes toisin todistetaan, eli jollei sinulla ole luottotiedoissa merkintöjä maksuhäiriöistä ja pankki on tyytyväinen tulotasoosi, luoton saaminen ei (ainakaan omien kokemusteni perusteella) ole kovinkaan vaikeaa. Britanniassa asia menee aikalailla toisinpäin, eli luottoa heruu vasta, kun olet todistanut olevasi sen arvoinen. Mutta miten ihmeessä voit todistaa olevasi tämän luottamuksen arvoinen kun olet juuri saapunut maahan, ja credit score eli "luottopisteesi" ovat nollissa? Ei heru tilinylitysoikeuksia (joka tuntuu olevan täkäläisissä pankkitileissä yleinen toiminto, toisin kuin Suomessa), ei luottokorttia, ei lainaa. Puhelinsopimustakaan ei meinaa saada, ellei sitten käy hyvä tuuri - tästä olen kuullut vaihtelevia tarinoita. Mutta joka tapauksessa elämäsi on todella vaikeaa - vähän samanlainen noidankehä kuin se, että ilman osoitetta ei saa pankkitiliä, mutta ilman pankkitilä ei saa vuokrasopimusta...

Lisäongelmia tuo se, että jollet tiedä luottotietojesi tasoa ja anot luottokorttia, ja jos tämä anomus hylätään, tämäkin vaikuttaa negatiivisesti luottotietoihisi. Netistä löytyy paljon sivustoja ja artikkeleita siitä, miten luottotietoja saa parannettua, ja jotkin ohjeista lähinnä ihmetyttävät - näköjään luottotietojesi kannalta on parempi, jos et maksa luottokorttilaskuasi kokonaisuudessaan joka kuukausi. Luulisi, että luotolla ostettujen asioiden tunnollinen maksaminen näyttäisi pankeille, että olet luoton arvoinen tyyppi, mutta ehei - heille on parempi, ettet maksa kaikkea kerrallaan, koska se nostaa heidän tulojaan. Ja tämä kaikkihan pätee vasta sitten, kun sinulla jo on sitä luottoa. Samoin luulisi, että se, ettet ole tarvinnut ennen luottoa olisi hyvä juttu, mutta eilen pankissa virkailija kertoi, miten viime viikolla joku mies oli tullut anomaan lainaa, ja sanonut, että kai te nyt minulle lainaa myönnätte, olen ollut teidän asiakkaanne yli 10 vuotta enkä ole koskaan lainannut penniäkään! Jolloin virkailija sitten joutui selittämään, että siinähän se ongelma juuri onkin. Toinen vinkki ensimmäisen luottokortin saamiseksi on anoa alkuun korkeakorkoisempaa luottokorttia, jollaisen saa helpommin, mutta nollapisteillä sellaistakaan ei heru.

Kun alkuvuonna vaihdoin viimeksi pankkia samoihin aikoihin kun olin juuri muuttamassa yhteen poikaystäväni kanssa juttelin pankkivirkailijan kanssa luottotietojen parantamisesta, ja hän suositteli, että kaikki yhteiset suoraveloituksemme kannattaa laittaa minun nimiini, koska se, että on paljon suoraveloituksia "näyttää hyvältä" luottotiedoissa. Siksi hän myös suositteli, että kotivakuutus jonka silloin ostin pankilta kannattaa maksaa kuukausierissä suoraveloituksena, eikä könttäsummana (hintaa tuli saman verran maksutavasta riippumatta). Itse vihaan suoraveloituksia, koska haluan itse täyden kontrollin raha-asioissani, enkä pidä siitä, että sen sijaan, että maksaisin laskut itse manuaalisesti nettipankin kautta, rahat vain lähtevät itsekseen kävelemään ilman, että tiedän asiasta mitään. En siis käyttäisi vapaaehtoisesti suoraveloitusta mihinkään, mutta tähän on ollut täällä pakko sopeutua. Kun avasin silloisen tilini sanoin, etten halua tilinylitystoimintoa (koska eihän se ilmaista ole), mutta pari kuukautta sitten sain aikamoisen shokin kun kunta oli veloittanut sen kuukauden kuntaverotuksen kahdesti (koska juurikin se prkleen suoraveloitus aiheutti sekaannusta) ja tili oli £170 miinuksella - jos minulla olisi ollut overdraft tästä olisi mennyt £6 kertamaksu + noin 19%, kun taas unarranged overdraft (eli sellainen, josta ei ole sovittu pankin kanssa etukäteen) maksaa noin kympin päivässä + se prosenttiosuus. Hauskaa.

Totesin siis, että koska tilinylitysikeuden puuttuminen ei estä tiliäni menemästä miinuksen puolelle, ja koska overdraft olisi ensimmäinen askel kohti parempia luottotietoja, pitäisi minun ensimmäisenä yrittää saada sellainen. Kokeilin netissä josko pankiltani heruisi edes £100 tilinylitysoikeus, mutta vastaus oli computer says no. Ai niin, senhän unohdin kertoa - kaikkien yllä mainitsemieni ongelmien lisäksi oma henkilökohtainen riippakiveni on, että olen yrittäjä. Jos minulla olisi viimeisen vuoden aikana ollut pysyvä työpaikka ja tasaiset tulot olisi luottoa tässä vaiheessa ehkä jopa herunutkin, mutta yksinyrittäjänä siitä on turha edes unelmoida ennen kuin on esittää ainakin kolmen vuoden todisteet kirjanpitäjältä että kyllä tuo Jenni itsensä elättää.

Pari kuukautta sitten avasimme poikaystäväni kanssa yhteisen tilin (ihan eri pankissa, kuin missä meillä on omat tilimme), mikä taas johti siihen, että luotonantajan silmissä voisimme yhtä hyvin olla naimisissa, sillä molempien luottotiedot otetaan jatkossa aina huomioon, vaikka kyseessä olisi vain jommankumman raha-asiat. Poikaystäväni ansiosta saimme sille tilille tilinylitysoikeuden, ja kun tänään kävin samassa pankissa ja sanoin, että haluan siirtää käyttötilini heille (koska he mm. maksavat todella hyvää korkoa käyttötilillä oleville rahoille) minulla oli kaikki sormet ja varpaat ristissä, että saisin edes sen satasen overdraftin. Kun otin varovaisesti asian tapaamisen lopuksi puheeksi, pankkivirkailija näytti ruudulta "luottoraporttiani" - luottokorttia ei tosiaan heruisi, mutta voisivat he minulle £575 overdraftin antaa. Siinä kohtaa tuntui kuin taivaan portit olisivat auenneet viimein - ensimmäinen askel kohti hyviä luottotietoja oli otettu!

Nyt tekisi melkein mieli avata tapahtuneen kunniaksi skumppapullo!