"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

tiistai 19. elokuuta 2014

Broadchurch

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että kirjoittaisinko jotain lukemistani kirjoista niin kuin monet muutkin bloggaajat tekevät, mutta nyt etualalle tunkeekin tv-sarja.

Kuva: ITV
Broadchurch ilmestyi jo viime vuonna, ja siitä lähtien olen halunnut katsoa sitä - pääasiassa siksi, että siinä on David Tennant, mutta myös koska sitä on kehuttu kovasti. Viime viikolla sitten aloitimme sen katsomisen poikaystäväni kanssa - eikä siihen kauaa mennyt. Sarjassa on kahdeksan vähän alle tunnin mittaista jaksoa, ja me katsoimme ne neljässä päivässä - aloitimme yhdellä jaksolla, seuraavina iltoina katsoimme kaksi, ja viimeisenä iltana olikin pakko katsoa kolme viimeistä, kun eihän sitä kesken voinut jättää.

Tarina on siis seuraavanlainen: pienessä merenrantakaupungissa löydetään kuolleen pojan ruumis, ja tutkinnat suuntautuvat pojan lähipiiriin. Ongelmia kuitenkin aiheuttaa se, että kaikki käyttäytyvät epäilyttävästi, sillä kaikilla on salaisuuksia joiden paljastumista he pelkäävät - tutkintoja johtava rikosetsivä mukaanlukien. Lisädraamaa aiheuttaa murhan aiheuttama mediamyllerrys.

Sarja oli todella, todella koukuttava, mutta tämän lisäksi loppuhuipennus oli mielestäni todella häiritsevä, enkä ole saanut sarjaa mielestäni vaikka katsoimme sen loppuun monta päivää sitten. Monella tapaa sarja muistutti vähän aikaa sitten katsomaamme True Detective -sarjaa (tosin Broadchurch tuli ennen TD:tä). David Tennant oli loistava äksyn poliisin roolissa, ja minun onnekseni mukana oli myös Arthur Darvill (Doctor Who'sta tunnettu näyttelijä, kuten tietysti Tennantkin). Muutenkin mukana menossa on monta brittisarjoja ja -elokuvia seuranneille tuttuja naamoja. Sarjasta on tällä hetkeillä tekeillä sekä toinen kausi että amerikkalaisversio, joten jäämme odottamaan niitä innolla.

En tiedä ilmeneekö sarjan mahtavuus nyt tästä lyhyestä kuvauksesta, mutten uskalla kertoa kauheasti enempää jotten paljastaisi vahingossa mitään. Suosittelen kuitenkin todella vahvasti katsomaan tätä sarjaa jos tämäntyyppiset sarjat yhtään kiinnostavat! Olisi kiva kuulla muiden mielipiteitä!

lauantai 2. elokuuta 2014

Elokuu ja ihmismassat

Viime aikoina on tuntunut jotenkin vaivalloiselta saada asioita blogiin asti - oli tietty lomaa, ja ennen sitä sellainen fiilis, että kun työt on tehty niin ei viitsi enää olla koneella hetkeäkään pidempää. Mutta jos nyt koittaisin ryhdistäytyä, ja saada tänne pikkuhiljaa sellaisia asioita, jotka ovat olleet jo pitkään mielessä, plus tietenkin juttua ihanasta Suomi-lomastamme.

Mutta nyt ollaan jo elokuussa, ihan noin vain. Tämä oli ensimmäinen vuosi, jolloin mikään oppilaitos ei sanellut kesäni alkua, joten kesäfiilis on mennyt ilmojen mukaan - eli alkoi kunnolla vasta Suomen helteissä. Kesäkuu oli täällä ihan kiva, mutta kauniita päiviä oli niin ripotellen, että tuntui enemmän keväältä kuin kesältä. Minun päässäni kevät on siis ollut tänä vuonna noin tammikuusta heinäkuuhun - eikä haittaa ollenkaan, kevät on kuitenkin lempivuodenaikani.

Elokuu tarkoittaa tietenkin, että kesä lähenee loppuaan, mutta Edinburghissa asuville se tarkoittaa myös sitä, että Fringe-festivaalin takia kaupungin valtaavat tuhannet ärsyttävät turistit kiinnostavat tapahtumat. Vuonna 2011 kun vietin viimeksi elokuuta Edinburghissa olin jo ajoissa katsonut katalogista kaikenlaisia esityksiä (lähinnä stand uppia) joita halusin käydä katsomassa, mutta loppujen lopuksi taisin käydä yhteensä kahdesti suomalaisen lempibändini keikalla ja kolmella stand up -keikalla. Tänä vuonna varasin jo kesäkuun puolella liput Simon Amstellin stand up -keikalle, suomalaisen Juha Hipin Last Call -monologia kuuntelemaan, sekä kaksikielistä kasvatusta käsittelevään Breed Bilingual! -keskustelutilaisuuteen (graduni aihe kiinnostaa edelleen). Eilen kävi vielä tuuri kun huomasin Eddie Izzardin twiitanneen tulevansa yhdeksi päiväksi esiintymään, joten ostin sinnekin kiireen vilkkaa pari lippua. Näiden lisäksi kiinnostaa myös ainakin yksi ilmainen stand up -keikka, jossa amerikkalainen nainen puhuu britteihin muuttamisesta ja brittiläistymisestä.


Näiden lisäksi olisi kiva kerrankin viettää aikaa ympäri kaupunkia pystytetyissä kaljateltoissa, beer gardeneissa ja muissa pop up -baareissa (sään salliessa). Saa nähdä miten onnistuu. Blogia pidempään lukeneet muistanevat, että itse en todellakaan ole mikään Fringe-fani, sillä vihaan ihmisjoukkoja yli kaiken, etenkin silloin, kun joukko koostuu pääasiassa turisteista joilla ei ole kiire minnekään eivätkä huomioi ympärillä olevia mitenkään. Mutta onneksi työmatkani ei mene festivaalialueen läpi (kuten poikaystävälläni) vaan makkarista viereiseen työhuoneeseen, ja keskustassa ei tarvitse käydä kauhean usein, ainakaan niin, että olisi kiire johonkin. Joten ehkä tämäkin Fringe vielä selätetään!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Loma!

Huomenna lennämme vihdoin Suomeen, ja ensi viikonloppu meneekin näissä maisemissa:


12 päivän aikana on odotettavissa ainakin mökkeilyä, saunomista, muurinpohjalettuja, mansikoita, uusia perunoita, talviturkin heittoa, Helsinkiä, Turkua, jokilaivoja, kylmää lonkeroa, veneretkiä, ja ennen kaikkea ihan sairaan hyvää seuraa!



maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ihana ensimmäinen vuosipäivä

Lauantaina minun ja poikaystäväni ensitreffeistä oli kulunut vuosi - en vieläkään tajua, että ollaan tosiaan oltu yhdessä jo niin pitkään. Tätähän piti tietysti juhlistaa, ja olimme sopineet sellaisen tehtävänjaon, että minä keksin päivälle jotain ohjelmaa, ja poikaystäväni miettii jonkun ravintolan illaksi.

Asiaan kuuluu, että itse olen todella järjestelmällinen ihminen, ja löysin poikaystävälleni sopivan lahjan noin kuukautta etukäteen, ja päivän ohjelmakin oli selvillä melkein heti kun sovimme, että se on minun vastuullani. Sama juttu oli sekä poikaystäväni syntymäpäivänä että joululahjojen suhteen. Poikaystäväni sen sijaan jättää asiat aina paljon enemmän viime hetkelle, ja myös stressaa todella paljon siitä, mitä minulle ostaisi ja minne minut veisi, koska hän pelkää, etten tykkääkkään. Esim. ystävänpäivänä (josta kerroin täällä) pokaystäväni oli järjestänyt meille aivan ihanan illan, mutta silti hän epäili kovasti, että tykkäänköhän minä nyt sittenkään tästä. Hän myös epäilee kovasti lahjojenostotaitoaan, vaikka on onnistunut tähän mennessä oikein hyvin. Minulla on siis paljon hankalamman ihmisen maine kuin mitä oikeasti olen!

Aamulla heräsin aikaisin, ja maltoin odottaa vain kello yhdeksään ennen kuin oli pakko herättää nukkuva mies jotta saisin vihdoin antaa kukkautta panttaamani lahjan. Sen keksiminen oli aika hankalaa, koska halusin jotain persoonallista, mutta Not On the High Street ei petä - sieltä olen löytänyt monta erikoisempaa lahjaa joiden ulkonäköön olen voinut vaikuttaa. Tällä kertaa löysin kangasnenäliinat (joita poikaystäväni käyttää muutenkin) joihin sai painattaa oman tekstin. Nenäliinojen pikkutuhma inside joke nauratti ainakin poikaystävääni, joten toivottavasti lahja oli mieluinen. Koska hän oli tosiaan tilannut minun lahjani vähän myöhemmin hän katosi puoleksi tunniksi työhuoneeseen tekemään "varalahjan" valmiiksi jotta en jäisi kokonaan ilman lahjaa (vaikka olinkin saanut jo edellisenä päivänä kukkia) jollei varsinaista lahjaa sen päivän postissa kuuluisikaan, samalla kun minä rupesin valmistelemaan brunssipiknikkiä.

Ideani oli, että olisimme menneet Edinburghin kasvitieteelliseen puutarhaan piknikille, mutta harmaa taivas ei oikein sopinut suunnitelmiini, mutta onneksi piknikin voi pitää yhtä hyvin olohuoneen lattialla! (Ja jälkeenpäin meille myös selvisi, ettei piknikin pitäminen kasvitieteellisessä puutarhassa ole edes sallittua.) Loppujen lopuksi olohuonepiknik oli myös paljon käytännöllisempi idea tuolla ruokamäärällä, ja saimme käyttää kunnon astioita pahvisten ja muovisten sijaan. Tarjolla oli patonkia, brie-juustoa, serrano-kinkkua, espanjalaista tortillaa, quicheä, guacamolea, hummusta, tzatzikia, tortillasipsejä, kirsikkatomaatteja, porkkanapaloja, mansikoita, kirsikoita, kolmiovoileipiä, perunasalaattia, pastasalaattia, sitruunapiirakkaa ja lemonade. Näistä itsetehtyä oli vain guacamole - luojan kiitos brittiläisten ruokakauppojen (ja etenkin Marks & Spencerin) ilmiömäisestä piknikruokatarjonnasta!


Poikaystäväni sai askartelunsa päätökseen ja antoi minulle ihanan kortin ja pienen rasian, jossa luki "A little tiny box of lovely notes for the lovely Jenni" johon hän oli leikannut erivärisestä kartongista pelikortin kokoisia paloja, joissa oli ihania pikku viestejä, sekä useamman (epäsymmetrisen) pikkusydämen. Rasian takana luki, että viestit oli tarkoitettu piristämään minua silloin, kun minulla oli joskus huono päivä. Siinä olin sitten pikkasen tippa linssissä kun luin niitä viestejä (osa oli hauskoja, osa meidän omia vitsejä, osa kannustavia ja osa vaan todella ihania) ja ihmettelin sitä, miten paljon vaivaa hän olikin nähnyt lahjani eteen.


Piknikin jälkeen oli vatsat niin täynnä että oli pakko mennä pienille päikkäreille, ja sen jälkeen oli tarkoitus lähteä sinne kasvitieteelliseen puutarhaan kävelylle. Tässä vaiheessa anoppi kuitenkin soitti ja ilmoitti, että lahjani oli saapunut, ja koska hän asuu samalla suunnalla kuin puutarha, menimme sitä kautta. Puutarhaan asti päästyämme sulkemisaikaan ei ollut enää kuin puolisen tuntia, joten jatkoimme matkaa suoraan kotiin, mutta saimme tehtyä kuitenkin ihan kivan kävelylenkin nätillä asuinalueella.

Kotiin päästyämme sain siis vihdoin "varsinaisen" lahjani (vaikka minulle olisi hyvin riittänyt jo se ensimmäinen!). Olin suositellut Not On the High Streetiä, ja poikaystäväni olikin löytänyt minulle sieltä ihanan pikku peilin, jonka takapuolelle sai vanhan kartan valitsemastaan paikasta (tässä tapauksessa tietysti Edinburgh) ja yläreunaan sai valitsemansa tekstin. Taas siis todella huomaavainen lahja ja todella ihana muisto ensimmäisestä vuosipäivästämme.


Tämän jälkeen laittauduimme valmiiksi ravintolailtaa varten ja avasimme syntymäpäivälahjaksi saamani skumppapullon. Sitten suuntasimme kohti ravintolaa. Päämääräksi paljastui pienellä sivukujalla oleva Café St Honoré, pariisilaisen bistron tyyliin sisustettu ravintola joka keskittyy paikalliseen tuotantoon - ruokalistassa jopa lueteltiin maatilat ja tuottajat joiden raaka-aineita käyettiin ruoassa! Paikka oli juuri sopiva romanttiselle vuosipäivän illalliselle, ja ruoka oli todella hyvää. Pari tuntia kestäneen ruokailumme jälkeen halusimme vielä piipahtaa lasilliselle johonkin lähipubiin, mutta sateen ja lauantai-illan tungoksen takia päädyimme Jekyll & Hyde -pubiin (jonka kirjahyllyjen taakse piilotetuista vessoista olen tainnutkin kertoa).


Ei voi siis sanoa muuta kuin että aivan ihana ilta! Ja taas kerran tuli muisteltua, miten paljon asiat voivatkaan vuodessa muuttua - tässä tapauksessa ehdottomasti parempaan suuntaan meidän molempien kohdalla.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Tartu hetkeen ja silleen

Joskus elämässä pitää tehdä radikaaleja päätöksiä.

Esimerkki: eilisen harmaan ja sateisen päivän jälkeen oli ihana herätä tänä aamuna ja nähdä ikkunasta pilvetön taivas, vaikkakin ajattelin, että saisin nauttia kauniista päivästä vain työhuoneeni ikkunan kautta.

Puolilta päivin kuitenkin katsoin loppuviikon säätiedotusta - pelkkää pilveä ja sadekuuroa. Silloin tein juurikin tuollaisen radikaalin päätöksen - tekisin meneillään olevan työn loppuun, ja sitten lähtisin rannalle!

Joten tuntia myöhemmin nousin bussiin ja lähdin iltapäiväksi Edinburghin
Portobello-biitsille.

Kyllä kelpaa olla freelancer!