"If adventures do not befall a young lady in her own village, she must seek them abroad"
- Jane Austen

"Don't cry because it's over - smile because it happened"

tiistai 9. joulukuuta 2014

Lomalle

Viime päivinä on ollut aika kiire, kun olen yrittänyt tunkea lomaa edeltävään viikkoon mahdollisimman paljon töitä. Tänään kuitenkin koitti vihdoin se päivä, jolloin nousen (taas) epäinhimilliseen kellonaikaan ja lennän (kerrankin) sinivalkoisin siivin kohti Turkua - Edinburghin, Lontoon ja Helsingin lentokenttien kautta. Kokeillaan nyt vaihteeksi tätä yhdistelmää, kun ajatus lentokenttäbussista Turkuun oli jo itsessään liian puuduttava.

Suunnitelmissa on ainakin seuraavaa: aamiais-, kahvi-, lounas- ja illallistreffejä kavereiden kanssa, Turussa pyörimistä, laatuaikaa perheen kanssa, hyvää ruokaa, Paraisten joulumarkkinat, Lucia-kirkko ja jouluruokaostoksia. En malta odottaa!


maanantai 1. joulukuuta 2014

Vieraana Derbyssa

Jo useampi kuukausi sitten kuulin, että yksi todella suosittu business workshop kääntäjille järjestetään Derbyssa marraskuun lopulla. Halusin mielelläni osallistua kurssille, mutta koska menopaluulippu junaan oli melkein £80 ja matka kestää noin neljä tuntia/suunta ajattelin, etten mielelläni lähtisi Derbyyn asti vain päiväksi. Päätin kysyä Derbyssa asuvalta Lauralta, onko siellä tarpeeksi nähtävää, jotta kannattaisi varata hotelli ja jäädä viikonlopuksi. Laura sitten kutsui minut heille viikonlopuksi, ja lupasi näyttää minulle Peak Districtia. Ihan mahtava tarjous, joten pakkohan siihen oli tarttua!

Perjantaina herätyskello soi jo klo 5 - ei kivaa noin yleensäkään, muttei varsinkaan silloin, kun työt venyivät edellisenä iltana ja pääsin nukkumaan vasta kahdeltatoista. Juna lähti 5.45, ja seitsemän maissa oli vaihto Newcastlessa. Vähän ennen kymmentä pääsin Derbyyn, jossa vastassa oli pari paikallista kääntäjää, jotka olivat tulossa samalle kurssille. Kurssin piti kaksi tämän alan Isoista Nimistä, ja opin todella paljon käännösbisneksen pyörittämisestä. Lounaan jälkeen väsymys alkoi kuitenkin painaa, ja loppuvaiheessa teki jo todella tiukkaa.

Viiden aikaan kurssi loppui ja siirryimme baariin jatkamaan networkingia. Kuudelta Laura saapui - olimme sopineet, että otetaan ensiksi lasillisen siellä, ennen kuin mennään heille. Laura saapui paikalle, eikä uskoisi, ettemme olleet tavanneet ennen livenä - "blogituttavuus" ja yhteiset kaverit riittivät pohjaksi, ja juttua riitti koko viikonlopuksi!

Kun olimme juoneet pari lasillista proseccoa Suomesta tulleiden mahtavien uutisten kunniaksi (jee, hyvä Suomi ja Suomen eduskunta!) lähdimme viemään tavarani Lauran luo, jossa tapasin myös hänen poikaystävänsä. Ilta meni todella kivasti ruoan ja cocktailien merkeissä, ja kahdeltatoista simahdin kuin kynttilä.

Lauantaina aamu alkoi todella hyvin Lauran paistamilla letuilla, ja aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Hardwick Hall -kartanoa. Päivä oli aika harmaa, muttei se haitannut yhtään, koska kartanossa oli joulu jo täydessä vauhdissa. Kuten olin Lauran blogista jo päätellyt, hän on todellinen jouluihminen, ja vaikka itse yritän säästää innostukseni joulukuun puolelle olimme kyllä molemmat ihan intona kaikista niistä koristeista. Muutama joulukoristekin lähti molempien matkaan kun kartanossa myytiin ihania käsintehtyjä kuusenkoristeita.










Kiersimme vielä kartanon puutarhaa, tosin vuodenaika ei ollut siihen hommaan ehkä kaikkein paras. Kierroksen jälkeen kaikilla alkoi jo olla nälkä, joten lähdimme metsästämään kriteerit täyttävää maalaispubia. Sellaisen löytäminen kesti jonkin aikaa, mutta lopulta eteemme osuin oikein kiva ja ennen kaikkea jouluinen pubi.

Loppuilta olikin sitten kuin suoraan sohvaperunan käsikirjasta - ulkona vietetyn päivän ja ison, myöhäisen lounaan jälkeen olimme kaikki niin väsyneitä, että sohvalle levittäytyminen kuulosti mahtavalta suunnitelmalta. Siinä sitten katsoimme Disneyn Tangled-leffaa (yllättävän hyvä elokuva, kuten Disneyltä olisi pitänyt odottaakin, suosittelen!), X Factoria ja stand uppia. Jossain kohtaa Lauran poikaystävä päätti kokeilla baarimikon taitojaan vaihtelevalla menestyksellä, ja päivälliseksi riitti tapaslautanen.

Sunnuntaina ehdimme vielä lähteä Lauran kanssa kahdestaan Nottinghamiin. Onneksi meille osui todella aurinkoinen päivä, joten auringonpaisteessa oli mukava tutkia joulumarkkinoita. Vilkaisimme myös pikaisesti linnaa ja Robin Hoodin patsasta sekä kävelimme kanaalinvartta pitkin. Lounaan jälkeen palasimme bussilla takaisin Derbyyn, ja lähdinkin melkein suoraan junalle. Tätä kirjoittaessa istun täpötäydessä junassa ja toivon todellakin, ettei kukaan tulisi jossain vaiheessa vaatimaan istumapaikkaani (en jostain syystä voinut varata paikkalippua), koska Edinburghiin on vielä monen tunnin matka.







Minulla oli todella kiva viikonloppu! Opin paljon uutta työhöni liittyen, sain uusia kontakteja ja ystäviä, ja sain tutustua sellaiseen kolkkaan Britanniaa jossa en ollut koskaan käynyt. Todella onnistunut viikonloppu siis, ja suurkiitos Lauralle ja hänen poikaystävälleen vieraanvaraisuudesta ja hyvästä seurasta! Miesparalla soi korvat varmaan monta päivää meidän hölötyksen jälkeen :D

tiistai 18. marraskuuta 2014

Viikon puuhat

Päätin, että koska viime aikoina en ole oikein ehtinyt kirjoitella, tekisin pitkästä aikaa viikkopäivityksen, ja yritin muistaa ottaa kuvia. Tämä on nyt vähän pidennetty viikko, koska minulla sattui olemaan edellisviikonlopusta kivoja kuvia, ja viime viikonlopusta ei yhtään, mutta ei se varmaan haittaa :)

Lauantaina (8.11) Edinburghissa näytti tältä:


Olin edellisenä päivänä aloittanut jouluostosten tekemisen, mutta jossain kohtaa käsivoimat loppuivat ja osa tavaroista piti jättää toiselle päivälle. Päätin siis käydä ostamassa loput lahjoista lauantaina. Urakasta selvittyäni palkitsin itseni lempijuomallani vaahtokarkkikaakaolla, samalla kuin odotin, että poikaystäväni pääsisi töistä ja liittyisi seuraan (ja kantaisi ostoskassini kotiin :D). Illalla ohjelmassa oli vain hengailua ja Doctor Who'n kauden päätösjakson katsominen. Kotona hetken oltuamme meille alkoi tulla vähän kylmä, ja tajusimmekin pian, että boileri oli rikki. Prkl. Ja miksi aina viikonloppuisin?


Sunnuntaina ei ollut mitään ohjelmaa, joten päätimme lähteä entiseen asuinpaikkaani Stockbridgeen pyörimään ja syömään (ei haluttu jäädä kotiin, jossa oli kylmä - aamulla käynyt putkimies sanoi, että saa osia vasta maanantaina tai tiistaina. Mutta kuka nyt edes tarvitsee lämmintä suihkua...). Rakastan uusien reittien kulkemistä, koska täällä on kaikkialla niin nättiä, ja tällä kertaa reittivalinta oli kyllä kunnon jättipotti:


Poikaystäväni sai matkan varrella uuden tuttavuuden.


Kävimme Stockbridgen markkinoilla, muutamassa charity shopissa ja tutussa Hector's-pubissa, jossa päätin tilata kunnon Sunday roast -annoksen, sitä kun tulee niin harvoin syötyä. Keksittiin vielä pistäytyä kaverin luona kylässä kun niillä nurkilla oltiin, eikä haluttu mennä vielä kotiin jäätymään. Parin tuntia myöhemmin suuntasimme kotiin, jossa kääriydyin viiteen vilttiin katsomaan Downton Abbey'n vikaa jaksoa (nyt pitääkin sitten löytää uutta sisältöä sunnuntaille, nyyh) samalla kun poikaystävä teki suomenläksyjään.

Maanantaina vietin aamun lämppärin vieressä, mutta onneksi putkimies saapui jo kahden maissa, ja pääsin vihdoin suihkuun - oli muuten paras suihku pitkään aikaan. Illalla poikaystävä lähti suomentunnille, mutta minä en suunnitelmasta huolimatta jaksanutkaan lähteä uimaan, joten jäin kotiin jatkamaan anopin joululahjan virkkaamista.


Tiistaina ei tapahtunut sen kummempia - töitä ja illalla telkkaria. Ruoaksi kokeiltiin TV:stä tuttua Maggi So Tender -maustamista (koska minähän en ole mainonnan uhri...) ja kotitekoisia ranskalaisia, ja oli kyllä hyvää kanaa, joten käytetään varmasti jatkossakin. Joku voisi tähän sanoa, että mikset typerä nainen mausta kanaasi itse, mutta mua ärsyttää suunnattomasti monessa reseptissä näkyvä "mausta oman maun mukaan", koska, no, mä en osaa! Joten Maggi tuli hätiin. Tällä tavalla pystyn myös helposti ulkoistamaan työn poikaystävälleni.


Keskiviikko-illalla olin ostanut meille liput Night in the Garden -tapahtumaan. Edinburghin kasvitieteellisessä puutarhassa on marraskuun aikana iltaisin upeita valonäytöksiä, ja meille sattui jopa hyvä sää. Valitettavasti sieltä ei saanut kauhean hyviä kuvia (esim. siitä kohtaa, kun Edinburghin linnalle oli täydellinen näkymä, ja sekin oli valaistu), mutta tässä edes vähän jotain:




Torstaina olin ilmoittautunut Meetup-sivuston kautta kerran kuussa järjestettävään Girl Gone International -ryhmän tapaamiseen. Viime kerralla en jaksanut raahautua pimeään ja sateiseen iltaan, mutta tällä kertaa ryhdistäydyin - voitte muuten uskoa, että kun on ollut koko päivän kotona, iltakuudelta on tosi vaikea yhtäkkiä löytää energiaa ulos lähtemiseen. Onneksi kuitenkin lähdin, koska hauskaa oli, kuten aina, ja taas löytyi pari uutta ystäväehdokasta.

Perjantaina meillä kävi siivooja. Tykkään meidän uudesta siivoojaasta, ja se tekee tosi hyvää jälkea, mutta - koska aina pitää olla joku "mutta" - Stephanie myös tykkää järjestellä asioita uudelleen. Aina hänen lähtönsä jälkeen saan esim. käydä keittiössä työntämässä leivänpaahtimen ja vedenkeittimen takaisin seinää vasten, koska hänen mielestään ne nähtävästi näyttäisivät kivemmalta keskellä keittiön tasoa. Joskus totean, että no joo, kyllähän tuo juttu sopii tohon paremmin, mutta yleensä käyn "korjaamassa jäljet". Viimeksi hän myös vähän järjesteli meidän sänkyä:


En tiedä miten hyvin tuosta kuvasta näkyy, mutta hän nosti tyynyt tuolleen hassusti pystyyn, niin kuin hotelleissa. Hän oli myös katsonut asiakseen heittää pois poikaystäväni deodorantin, koska se oli melkein tyhjä - siitä tuli sitten sanomista jälkeenpäin, koska poikaystäväni tykkää käyttää kaiken loppuun viimeistä tippaa myöten.

Nämä on kaikki kuitenkin pikkujuttuja, ja toistaiseksi ajattelen, että hän tekee sen verran hyvää työtä muuten, etten jaksa ruveta sanomaan asiasta. Pitäisihän sitä, mutku... :)

Illalla minun oli tarkoitus mennä freelancereiden Meetupiin, mutta siinä vaiheessa en enää jaksanut lähteä mihinkään, joten päätimme tilata päivällisen Dominosilta, jonka jälkeen jäin viltin alle karkkipussin kanssa katsomaan telkkaria kun poikaystäväni lähti ulos.

Lauantaina olin tylsästi koko päivän kotona. Nukuin pitkään, luin lehtiä (niitä tuntuu tulevan lisää nopeammin kuin ehdin lukea) ja hengailin vain koko aamupäivän. Ajatuksena oli ehkä tavata poikaystävä kaupungilla kahvilla kun hän oli päässyt töistä, mutta sekin jäi vain ajatuksen asteelle. Ilta meni yhdessä telkkarin äärellä. Kuulostaa tylsältä, mutta aika ihanan rentouttavaa.

Sunnuntaina tuli nukuttua kello yhteen, mikä on minulle todella outoa, yleensä herään viikonloppuisinkin viimestään yhdeksältä. Siinä tuli sitten vähän kiire, koska kolmelta piti jo olla toisella puolella kaupunkia vetämässä Suomi-koulua. Koulussa harjoiteltiin joululauluja joulujuhlaa varten ja askarteltiin joulukortteja ja -koristeita. Itse olen niin tottunut viettämään suomalaisten kanssa paljon aikaa muutenkin, ettei se tunnu mitenkään oudolta olla huoneessa täynnä suomea puhuvia lapsia ja aikuisia, mutta uusille tulokkaille se on varmaan aika outo kokemus.

Eli tällainen viikko täällä! Perinteisesti menee aina niin, että joko koko viikon aikana ei tehdä/tapahdu yhtikäs mitään, kun sitten taas toisella viikolla on jotain joka ikinen päivä. Tämä alkanut viikko on myös täynnä kaikenlaista ohjelmaa - itse asiassa kun katson kalenteria huomaan, että joulua edeltäviin viikkohinhan on sovittu jo vaikka mitä! Ja kolmen viikon päästä olenkin jo Suomessa viikon lomalla!

torstai 23. lokakuuta 2014

"Ja minähän en mitään reality-sarjoja katso!"

(Pahoittelen jo etukäteen jos jotkut näistä klipeistä eivät näy Britannian ulkopuolella.)

En ole koskaan ajatellut olevani mikään reality-sarjojen ystävä. BB:tä olen aina pyrkinyt välttämään viimeiseen asti, ja muutenkin "tosi-tv" tuntuu vaan jotenkin niin typerältä. Ekan kerran kun totesin olevani koukussa reality-sarjaan oli Vain elämää -sarjan ekan kauden aikana - kuulostaa jotenkin hölmöltä konseptilta, mutta se vaan toimii!

Nykyään asunkin reality-sarjojen luvatussa maassa. Enkä nyt tarkoita sellaisia typeriä kilpailuja mitä jenkeissä rakastetaan, tyyliin Sinkut saarella ja (poikaystäväni uusin löytö) Redneck Island. Briteissä suuren suosion ovat saavuttaneet "tavallisten" ihmisten "tavallisesta" arjesta kertovat ohjelmat (siis toki mukaan otettavat henkilöt on valittu tarkkaan viihdearvoa silmällä pitäen), ja voin kuulkaa kertoa, että täällä onnistutaan kehittämään suosittu ja/tai toimiva reality-formaatti ihan mistä vaan.

Aikaisemmin olen mielelläni katsonut kaiken maailman asunnonosto- ja remppasarjoja, mutta Grand Designs on ehdoton lemppari. Ruokaohjelmatkin on kivoja, ja The Great British Bake Off -leivontakilpailu on täällä ihan uskomattoman suosittu, ja sen dramaattisista käänteistä puhutaan jopa radiossa. Myös "himohamstraajat"-tyyppinen Obsessive Compulsive Cleaners on hyvä, sitä katsoessaan tuntee itsensä normaaliksi kun pääsee vertaamaan omaa kotiaan toisten ihmisten tajuttomaan sotkuun, ja toisten liialliseen siivousvimmaan (8h siivousta päivässä ei ole näille hulluille yhtään mitään).


Sarjassa "tavallisten ihmisten tavallinen elämä" esiin on kuitenkin noussut muutama lemppari:

One Born Every Minute
Tätä sarjaa on tullut jo kuusi kautta, ja joka kaudella seurataan jonkin brittiläisen synnytysosaston elämää. Joka jaksossa on kolme perhettä, joiden elämää seurataan ennen synnärille tuloa (haastatteluja), synnärillä, ja sen jälkeen. Suurin osa ohjelmasta on siis sitä, kun pariskunta tulee synnytysosastolle ja mitä siellä tapahtuu. Luulisi, että tuollaisesta tulisi kauheat traumat - kauheaa huutoa ja pientä pikselimössöä lukuunottamatta siinä ei jätetä paljoakaan mielikuvituksen varaan - mutta jostain syystä tykkään sarjasta tosi paljon. Musta on ihana kuulla miten pariskunnat ovat tavanneet, miten he ovat päätyneet yhteen ja hankkimaan lapsia, ja nähdä heidän reaktionsa kun lapsi syntyy. Myös lapsille annettavia, usein typeriä nimiä on hauska seurata. Toinen vähän vastaavanlainen on Don't Drop the Baby, jossa ihan pihalla olevista tulevista isistä koulutetaan kunnon miehiä ja isiä.


Gogglebox
Konsepti joka kuulostaa ihan tyhmältä, mutta joka vaan toimii - erilaisia perheitä katsomassa telkkaria. Mukaan valitut perheet ovat vain sellaisia persoonia, että tästäkin konseptista saa hyvää viihdettä.

(Pahoittelen laatua, mutta hyvä klippi muuten :D)

The Kitchen
Harmitti huomata, että tätä sarjaa tuli vain kolme jaksoa. Toinen konsepti, joka kuulostaa ihan turhalta - erilaisia perheitä, joita kuvataan keittiössä laittamassa ja syömässä ruokaa. Selkeästi minulla (ja briteillä) on vaan joku tarve kurkistaa muiden ihmisten elämään.


You Can't Get The Staff
Uusin löytöni, joka poikkeaa aika paljon aiheesta "tavalliset perheet" - tässä yläluokka hakee palvelusväkeä. Tämä alkoi vasta tiistaina, mutta sitä oli ihan pakko katsoa, koska se vaikutti vaan niin absurdilta. Ekassa jaksossa Romanovien jälkeläisiä oleva "prinsessa" haki puutarhurin apupoikaa, linnassa asuva mies etsi Wanhan ajan asekokoelmalleen kiillottajaa, ja joku leidi (jonka titteli on peräisin mieheltään, josta hän kylläkin erosi jo 70-luvulla) etsi butleria illalliskutsujaan varten. Minua on aina kiehtonut brittiläiset kuninkaalliset ja yläluokka, osittain kaiken absurdin takia ja osittain siksi, että meillä Suomessahan ei oikein ole mitään vastaavaa. Oli kyllä kiinnostava sarja, joten pakko katsoa jatkossakin!


Joopa joo, itse olen aina ajatellut, että katson telkkarista lähinnä vähän laadukkaampia ohjelmia, mutta tässähän se totuus selviää :D

perjantai 17. lokakuuta 2014

Minä ite!

En tiedä onko tämä oikeasti suomalainen juttu vai vain epäreilua yleistämistä, mutta minusta tuntuu, että Suomessa tarraudutaan edelleen aika kovasti "minä itse" -kulttuuriin, jossa valmiina ostettu tai ostopalvelut eivät sovi tavalliselle kansalle. Lievempäähän tämä nykyään on kuin joskus ennen, kun kaupasta saa valmiina vaikka mitä esim. ruokia, mutta voisin kuvitella, että aikoinaan valmiiksi viipaloitu leipä sai varmaan aikaan nenän nyrpistelyä. Edelleen sitä pidetään jotenki hölmönä ostaa esim. valmiiksi viipaloitua juustoa tai valmiiksi silputtua salaattia pussissa. Itselläni meni monta vuotta, ennen kuin tajusin, että no hitto soikoon, kun se sipulin pilkkominen kerran on niin vastenmielistä (silmiä kirvelee ihan tajuttomasti ja kyyneleet valuu), niin sitähän saisi pakastetiskiltä valmiiksi pilkottuna! Miksi sitä pitäisi väkisin tehdä itse? Kai sitä on vaan jonkinlainen syyllisyydentunto, selkärankaan istutettu oppi, että asiat kuuluu tehdä itse.


Osittain Britanniaan muuton ja osittain yrittäjyyden takia olen kuitenkin omaksunut uudenlaisen ajattelutavan. Yrittäjänähän kaikki mahdollinen kannattaa ulkoistaa, jotta itse voi keskittyä yrityksen ydintoimintaan (jossa luultavasti on itse paras, ja josta ainakin toivon mukaan maksetaan parhaiten). Esimerkiksi voisin itse täyttää verovuoden lopussa veroilmoitukseni, mutta mieluummin käytän sen kanssa tappeluun menevän ajan yritykseni ydintoimintaan, eli kääntämiseen, ja ulkoistan veroilmoituksen täyttämisen kirjanpitäjälle, joka osaa sen hyvin ja tietää jo valmiiksi, mitä kaikkea verotuksessa voi vähentää. Kirjanpitäjälleni kerran vuodessa maksamani summa vastaa n. 2-5 tuntia omaa työaikaani (siis tosiaan vuodessa), joten mielestäni se on ihan hyvä vaihtokauppa. Samoin olen miettinyt nettisivujeni uusimisen ulkoistamista, koska vaikka osaisin itsekin, niin niiden kanssa näpertelyyn menee todella paljon aikaa, eikä tulos varmastikaan ole yhtä hyvä kuin ammattilaisen tekemä.

Aaanyway, olen tästä johtuen todennut, että samaa ajattelutapaa voi hyvin käyttää myös normielämässä. Jos sen sijaan, että käyn kaupassa itse tekemässä viikko-ostokset (johon kuuluu vartin kävely/suunta, kaupassa kiertely (30 min - 1h), kassien raahaaminen kotiin ja neljänteen kerrokseen ilman hissiä sekä niiden purkaminen) voin maksaa Tescolle yhden punnan siitä, että he tekevät kaiken tämän puolestani, ja voin itse vain valita tavarat kätsysti netin kautta ja nostaa ne sitten ruokapöydältä kaappiin kun ne on tuotu, niin todellakin maksan! Siinä säästyy myös kivasti karkkihyllyn houkutuksilta, eikä tarvitse kierrellä ikuisuuksia etsimässä tavaroita, jotka eivät olekaan siellä missä loogisesti ajattelisi niiden olevan.

Noin kuukausi sitten, tätä samaa ajatusta seuraten, toteutin pitkäaikaisen unelmani, ja hankin meille siivoojan. Tuleehan siinä aika porvari olo kun sanoo, että meillä käy siivooja, ja selkärankaan istutettu "asiat kuuluu tehdä itse" -mentaliteetti ei tiedä miten olisi, mutta totuus on se, että minä vihaan siivoamista. Jos siis voin maksaa jollekin toiselle £10/tunnissa siitä, että hän tulee meille pariksi tunniksi joka toinen viikko siivoamaan, niin minulla kyllä on siihen luksukseen varaa. Yksin asuessani kotini oli usein aikamoisen sekamelskan vallassa, mutta nyt koti on helppo pitää siistinä kun voi käyttää joka päivä hetken tavaroiden järjestelyyn, vaatehuoltoon jne sen sijaan, että kaikki energia menee suursiivouksesta ahdistumiseen.


Lähipiirin reaktio siivoojauutiseemme on vaihdellut akselilla "ihan mahtavaa, mäkin haluun!" - "ööh miks?". Yksikin kaveri sanoi "ai voiko ihan tavallisillakin ihmisillä käydä siivooja?" :D Mutta loppujen lopuksi se on se ja sama mitä mieltä muut tästä ovat - pääasia on, että minä voin harjoittaa yritykseni ydintoimintaa (eli kääntää) samalla, kun siivoojamme pistää paikat siistiksi viikonloppua varten.

Randomit kuvat: weheartit