Järjestelmällisenä ihmisenä olen suunnitellut muuton jo aikoja sitten, tehnyt osoitteenmuutoksen kunnalle, tilannut netin uuteen kämppään ja sopinut kavereiden kanssa kantoavusta. Itse muuttopäivän suunnitelmat ovat menneet pariin kertaan uusiksi kavereiden omien muuttuneiden suunnitelmien takia, mutta toivon mukaan kokoonpano pysyisi nyt tällaisena loppuun asti.
Olen elämäni aikana muuttanut monta kertaa, mutta onneksi tämän muuton pitäisi tavaramääränsä puolesta olla helpoimmasta päästä kun kerran ei tarvitse siirtää huonekaluja, ja ylimääräistä tavaraa ei ole ehtinyt viimeisen kuuden kuukauden aikana kertyä kovinkaan paljon (tosin poikaystävälläni tavaraa onkin sitten vaikka muille jakaa). Mikä tekee tästä muutosta erilaisen kuin aikaisemmat on, että asuttuani tähän mennessä aina joko perheen kanssa, yksin tai kämppisten kanssa, olen nyt ensimmäistä kertaa muuttamassa yhteen poikaystävän kanssa. Odotan muuttoa innolla, mutta samalla tulee mieleen tämä kohtaus Frendeistä:
Oletan, että asuminen poikaystävän kanssa eroaa aika paljon kämppiksen kanssa asumisesta, mutta pääasiassa kuitenkin hyvässä mielessä. Olen aina tullut hyvin toimeen kämppikseni kanssa, mutta ainahan sitä ärsyyntyy pikkuasioista puolin ja toisin, ja "vieraalle" ihmiselle on vaikeampi sanoa tällaisista jutuista. Viime viikkoina kun muutto lähestyy juuri nämä pikkujutut ovat jotenkin ruvenneet ärsyttämään vielä enemmän, mutta hyvä puoli on se, että kun valitan niistä poikaystävälleni, hän oppii samalla millaisia juttuja minun kanssa asuessa ei kannata tehdä ;) En todellakaan halua olla sellainen tyttöystävä joka nalkuttaa joka asiasta, ja aion yrittää parhaani olla sanomatta joka ikisestä asiasta ja pick my battles, mutta poikaystäväni kanssa pystymme onneksi puhumaan näistä asioista ilman, että hän ottaa nokkiinsa - toisin voisi olla kämpikseni kanssa. Ja jos totta puhutaan olen itsekin näissä asioissa vielä ihan liian herkkänahkainen, mutta harjoittelulla siitäkin varmasti selvitään...
Saa myös nähdä miten kemiat pelaa sitten, kun näemme toisiamme päivittäin. Itsehän olen tottunut viettämään paljon aikaa yksin, joten saattaa olla outoa kun yhtäkkiä vieressä onkin koko ajan joku, mutta toisaalta päivät pitkät yksin työskentelevänä en usko tämän olevan ongelma - saattaa ennemminkin olla niin, että vietettyäni koko päivän yksinäni olen niin seurankipeä, että poikaystäväni hermostuu kotiin tultuaan kauheaan puhetulvaani! Joka tapauksessa uskomme molemmat viime kuukausien reissukokemusten perusteella, että jaksamme ihan hyvin toisiamme päivittäin, kun ei kerran kolmella viikon reissulla jatkuva yhdessäolokaan aiheuttanut riitaa.
Ja menihän Frendien Monicalla ja Chandlerillakin kaikki hyvin Monican epäilyistä huolimatta, joten emmeköhän mekin pärjää oikein hyvin!
Tulisipa jo muuttopäivä!
