Muutosten Vuosi 2013

Vuosi 2013 osoittautui oikeaksi Muutosten Vuodeksi. Kaikkien muutosten keskellä ei oikeastaan tuntunut siltä, että elämäni oli useamman kerran käännekohdassa, mutta näin jälkikäteen katsottuna näen, että koostettuna tämä kulunut vuosi oli aikamoista hullunmyllyä. Kuluneen vuoden aikana saavutin useamman virstanpylvään ja tein tärkeitä päätöksiä jotka vaikuttavat vahvasti siihen, mihin suuntaan tulevaisuuteni minut vie:

Tammikuussa palautin graduni.

Maaliskuussa sain kandin paperit.

Huhtikuussa loppuivat viimeiset kurssini yliopistolla, ja siirryin täysipäiväiseksi freelancer-kääntäjäksi.

Toukokuun lopussa juhlimme minun ja veljeni valmistujaisia, ja muutamaa päivää myöhemmin kesäkuun alussa valmistuin filosofian maisteriksi.

Kesäkuussa lähdin myös kesäksi Skotlantiin - tai niin ainakin luulin… koska jo kesäkuun lopussa päätin, että matkustaessani Suomeen elokuussa menisinkin vain käymään, irtisanoisin asuntoni, myisin koko omaisuuteni ja muuttaisin pysyvästi Edinburghiin.

Heinäkuussa tapasin ihanan skottimiehen, joka onnekseni on pysynyt kiinteästi kuvioissa siitä lähtien.

Elokuussa lensin Suomeen, ja rupesin tyhjentämään Turun kämppääni. Roskiin meni enemmän kuin missään aikaisemmassa muutossa, koska nyt oli pakko kylmästi luopua kaikesta vähänkin turhasta, myin kaikki kalusteeni ja kodinkoneeni sekä jonkin verran pikkutavaroita, lahjoitin loput hyväntekeväisyyteen ja ystäville, ja pakkasin jäljelle jääneen omaisuuteni muutamaan pahvilaatikkoon ja matkalaukkuun.

Syyskuun alussa asuin vanhempieni luona Paraisilla, jossa vielä erottelin mukaan lähtevät ja säilöön jäävät tavarat. Ikuisuudelta tuntuneen viiden viikon Suomi-loman jälkeen lensin takaisin ”uuteen” kotikaupunkiini, muutin kauniiseen asuntoon ihanalle asuinalueelle mukavan kämppiksen kanssa, ja pääsin taas poikaystäväni luo.

Syyskuun jälkeen olenkin sitten yrittänyt asettua takaisin skotlantilaiseen elämääni – tavannut uusia ja vanhoja kavereita, tehnyt käännöstöitä, etsinyt uusia töitä, viettänyt aikaa kämppikseni ja poikaystäväni kanssa, esitellyt kotikaupunkia vieraille, ja nauttinut yleisesti olostani. Jouluna oli ihanaa käydä Suomessa ja tavata taas kaikki, mutta tähän mennessä mikään – ei vierailu Suomessa, ei Britannian kehitysmaapiirteet (hanat, kylmät asunnot, jne. jne.), ei hetkittäinen koti-ikävä – ole saanut minua katumaan päätöstäni muuttaa tänne. Minun elämäni on nyt täällä, ja niin sen kuuluukin olla.

Vuosi sitten kirjoitin toiseen blogiini siitä, miten mielestäni ainoa oikea uuden vuoden lupaus pitäisi olla se, että seuraavana vuonna olisin kaikkea edes pikkuisen enemmän kuin tänä vuonna – onnellisempi, terveellisempi, ystävällisempi, mitä vaan. Että tekisin tulevasta vuodesta elämäni parhaimman vuoden, edes jollain pienellä tavalla. Vuosi 2013 on monella tapaa ollut ihan tajuttoman hyvä vuosi, ja kaikkein parasta on se, että mieleen ovat myöskin jääneet vain kaikki nuo ihanat asiat, ja ikävämmät sattumukset ovat pyyhkiytyneet mielestä. Toivottavasti voin vuoden päästä sanoa samaa.

Onnellista uutta vuotta kaikille!

Kuvat: weheartit

Mietteitä opintojen loppuvaiheessa

Paluu Yliopistonmäelle koitti tuossa pari viikkoa sitten, ja lusmuilu tietenkin alkoi samantien - jo tokan viikon alussa sain itseni kiinni tekemästä kouluhommia yöllä. Sanomattakin selvää on, että tämä ei johtunut mitenkään hommien paljoudesta tai ajanpuutteesta...

weheartit

Tämä syksy olisi tarkoitus omistaa pääasiassa gradulle, ja sen lisäksi minulla on muutama säläkurssi (eli sellaisia, jotka muuten olisin suorittanut jo aikoja sitten, mutta koska ne pidetään aina syksyllä, ja koska viimeiset kaksi syksyä olen ollut muualla, niin istun nyt sitten kursseilla toisen vuoden opiskelijoiden kanssa. Jepp.), sekä uutena tuttavuutena viittomakieli, joka on muuten ihan tajuttoman kivaa! Siitä ehkä enemmän joskus toiste.

Eilen kävin opiskelukaverin kanssa lounaalla, ja puheeksi tuli jäljellä olevat kurssit, pistemäärät ja sellaiset. Ystäväni aikoo valmistua tämän lukuvuoden aikana, mutta yllätykseksemme huomasimme, että minäkin voisin suhteellisen pienellä vaivalla valmistua jo ensi keväänä. Siis 4½ vuoden opiskelun jälkeen! Emme kumpikaan oikein ymmärtäneet miten tämä voi olla mahdollista - enhän ole koskaan esim. päässyt siihen suositeltavaan 60 op:n vuosivauhtiin, tai ollut muutenkaan mitenkään keskivertoa tehokkaampi. Aika hullua.

Niin kuin olen jo aiemmin miettinyt, voisin hyvin valmistua jouluun 2013 mennessä alkuperäisen suunnitelman (kevät 2014) sijaan, jotta voisin muuttaa jo ensi vuoden jälkeen takaisin Britteihin (tai johonkin). Sitten keksin, että voisin kokeilla ihan huvin vuoksi hakea helmikuussa toista Erasmus-paikkaa - tarkistin listan uusintahaussa olevista paikoista, ja ainakaan Aberdeenin yliopistoon ei näköjään ollut ollut tunkua. Joten voisin laittaa hakupaperit vaikkapa Glasgow'n ja Aberdeenin yliopistoihin (näkisi vähän muutakin Skotlantia, ja inspiraatiota on jo jonkin aikaa tullut muutamasta lukulistastani löytyvästä blogista), ja lähteä sinne vuodeksi opiskelemaan jotain kivaa, esim. jotain Skotlantiin liittyvää, ja sitten valmistua. Ja jollen saa paikkaa (toista Erasmus-paikkaa haettaessa ensimmäistä kertaa hakevat ovat tietenkin etusijalla), niin voin koittaa saada asiani kuntoon ja valmistua kevääseen mennessä. Ehkä.

Tämä kaikki on jotenkin pelottavaa - tieto siitä, että meni miten meni, lähden luultavasti Turusta viimeistään ensi vuoden jälkeen, ja tällä kertaa varmaankin ilman selvää paluusuunnitelmaa.

weheartit

5 ihanaa asiaa

Anna pyysi blogissaan kertomaan viisi ihanaa asiaa, joten täälläkin voisi olla aika uudelle sellaiselle listalle.

1. (Saan tästä varmaan verbaalista satikutia, mutta) syksy tulee pian! Tykkään kaikista koulunaloitusmainoksista, se aika vuodesta on jotenkin aina ollu niin kivaa. Odotan jo innolla paluuta yliopistonmäelle - tai vielä enemmän sitä edeltävää viikkoa, kun saa askarrella lukkaria ja tehdä kaikenlaisia suunnitelmia. Todellisuus tulee varmasti harmillisen äkkiä vastaan (yleensä syyskuun puoleenväliin mennessä) - vähän myöhemmin jos syksy on kuiva ja värikäs ja ihana, eivätkä sateet ala heti. Mutta oi, niitä ihania aamuja kun ilmassa on sitä syksyn kirpeyttä ja aurinko paistaa ja joka paikassa on ihania värejä ja saa pukeutua kivoihin syysvaatteisiin ja kietoutua isoihin huiveihin!

2. Mulla on kauhea graduinnostus päällä! Se hiipuu varmaan heti alkumetreillä kun hommat alkaa "oikeasti", joten nyt otan tästä innostuksesta kaiken irti! Kai tämä pääasiassa on tässä vaiheessa kivaa juuri sen takia, että nyt olen vielä suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa, ja minähän tunnetusti rakasta kaikenlaista suunnittelua ja kalenterin täyttöä ja listojen tekemistä.

3. Perjantaina lähden viikonlopuksi Osloon. En olekaan ennen käynyt Norjassa, joten uusi maa listaan, numero 21, jee! Menen katsomaan norjalaista Marie'ta (taipuuko se edes noin?) joka oli työkaverini Edinburghissa, ja joka kävi täällä kylässä helmikuussa. Toivottavasti sää Oslossa olisi parempi kuin tämän kuun alussa Köpiksessä.

4. Niin kuin jo edellisessä postauksessa mainistsin, pääsen syyskuun viimeisenä päivänä kahdeksi viikoksi "kotiin", eli ihanaan Skotlantiin! En malttaisi millään odottaa!

5. Saan tänään uuden tietokoneen ja iiihanan ison näytön! Siis iskän (firman) hommaama työkone, että voisin pikku hiljaa ruveta friikkuilemaan, mutta kai sillä koneella aluksi vähän voi leikkiäkin... :) En pysty vielä nyt kesän aikana ottamaan vastaan muita töitä, mutta syksyllä minulla on jo aika hyvät saumat saada käännöshommia. Nyt ei puutu enää kuin Trados! Se, miten kauan joudun näitä (kone+lisäosat+ohjelmat) maksamaan takaisin, on sitten eri juttu... Mutta parempi näin kun että joutuisin ostamaan kaiken sitten heti valmistumisen jälkeen, ja näin saatan myös säästyä muutamalta työhakemusten kirjoittamiselta ennen sitä... ehkä?

weheartit

(Hitsi, pitäisikö mun sittenkin ostaa tuollaiset tennarit? Olen niitä mielestäni joskus kuolannut... vai onko ne ihan hirveet? Eihän niitä briteissä tietenkään viitsisi käyttää, mutta Suomessa...)

Edinburgh in bloom

Tuli äskettäin mieleen, etten koskaan palannut asiaan sen jälkeen, kun kerroin olevani menossa Edinburghiin vapuksi. Siellähän oli tietenkin aivan ihanaa - sää oli huono ja siellä oli tosi kylmä, mutta Meadowsin ja Princes streetin kirsikkapuut kukkivat, ja oli ihana nähdä kaikkia rakkaita paikkoja ja ystäviä! Koska matkustin pelkillä käsimatkatavaroilla (ensimmäinen kerta Ryanairilla) en ottanut järkkäriä mukaan, mutta Instagramia tuli käytettyä senkin edestä. Alla tulos.

Tätä kirjoittaessa tulisi varmaankin kova ikävä, ellei seuraava reissu olisi jo tiedossa - lennän Edinburghiin 30.9. ja vielä kahdeksi viikoksi!! Olen aivan täpinöissäni! Pelkkä lomamatka tämä ei ole - olen siis menossa Skotlantiin tekemään haastatteluja graduani varten (fiksusti valittu aihe ;) ), mutta sekin tulee luultavasti olemaan hauskaa, eikä se tule viemään kaikkea aikaani siellä. Saattaa myös olla, että äiti tulee käymään pidennetylle viikonlopulle matkani loppupäässä, mikä olisi todella hauskaa, sillä hän ei ole koskaan käynyt Skotlannissa. Pikkuvelikin innostui ajatuksesta - hänkin taisi rakastua Edinburghiin viime vuonna, kun hän oli siellä ensin viikon käymässä ja sitten kolme viikkoa työharjoittelussa. Joten ehkä tästä tulee osittain myös perhereissu.

Tulevan Skotlanninreissun lisäksi saattaa olla, että minun pitää (eikä "pitää" ole nyt yhtään liioiteltua, tällä kertaa) käydä Lontoossa syksyllä - eräs suomalaisnainen tekee väitöskirjaa samasta aiheesta kuin minä teen graduni, ja jos hän pitää jonkun luennon aiheesta Lontoossa tässä syksyn aikana tarkoitus olisi yrittää päästä paikalle. Toivottavasti onnistuu - ja toivottavasti rahoituskin järjestyy!

Tauon paikka

Kohta kaksi viikkoa Suomessa takana. Opiskelut ovat lähteneet käyntiin, ja vielä löytyy jopa motivaatiota. Sähköposti täyttyy vaihtoonhakuilmoituksista, mutta toistaiseksi voin hyvillä mielin lähettää ne suoraan roskakoriin. Yritän suunnitella kesää, pääosin Suomessa. Ensimmäisen kaukokaipuun koittaessa apuna on edessä häämöttävä Rooman-loma. Edinburghia on ikävä, mutta ei liikaa. Lunta on, ja pakkasta, ja jäinen maa, mutta niinhän se menee. Kai se kevät sieltä tulee vielä joskus.

Blogi jää taas lomalle odottamaan seuraavaa seikkailua. Jos aikaisemmat kokemukset ovat mitään opettaneet, niin ainakin sen, että se saattaa olla lähempänä kuin luulenkaan. Sillä välin jatkan toisessa blogissani, jonka olen jättänyt viime aikoina täysin oman onnensa nojaan.

Kuvat: weheartit

Päätöksentekoprosessi

Tätä blogia pidempään seuranneet tuntevat minut nopeista päätöksistäni (esimerkkejä löytyy täältä ja täältä). Näitä suuria, elämää mullistavia päätöksiä ei ehkä hirveän usein tule (tai no, ehkä useammin kuin monella muulla, mutta silti), mutta kun niitä tulee, niin silloin en haaskaa aikaa empimiseen - silloin mennään eikä meinata. Tällainen tilanne oli päällä toukokuussa, kun yks-kaks päätin lähteä kesäksi Edinburghiin, ja heinäkuussa, kun päätin jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Nyt muutoksen tuulet puhaltavat taas, ja tässä yritän avata teille (ja etenkin itselleni) tätä päätöksentekoprosessia.

Viime viikolla jossain vaiheessa, varmaankin työhakemuksia taas rustaillessa, tuli mieleen, että onko tässä mitään järkeä. Nykyinen työ ärsyttää päivä päivältä enemmän, ja työtilanne Skotlannissa on kaikkea muuta kuin hyvä (ainakin jos on Metro-lehteä uskominen). Suomeen on turha mennä työn perässä, enkä jaksaisi myöskään muuttaa uuteen paikkaan ja aloittaa kaikkea alusta, vaikka sellaisesta olen välillä puhunutkin. Perjantaina laitoin tuttuun tapaan kotiinpäin mietintäviestiä, jossa selostin vaihtoehtoni, ja kysyin äitipuolelta mielipiteitä. Ylimpänä listassa oli ajatus siitä, että jos kuitenkin palaisin kevääksi kotiin kuluttamaan yliopiston penkkejä... 

Sunnuntaina saapunut vastausviesti alkoi fiksusti "Jos miettii kannattaako palata, pelkkä miettiminen puoltaa palaamista.". Olin jo lauantaina miettinyt asiaa sen verran kovasti, ja ajatus opiskelun jatkamisesta oli ehtinyt muhia sen verran, että päätökseen ei sitten tarvittu muuta kuin puolto kotoa - olihan isän ja äitipuolen positiivinen suhtaumuminen tässä kohtaa tärkeä, koska omassa asunnossani asuu alivuokralainen toukokuun loppuun asti.

Illalla puhuin vuokraemännälleni (joka on myös kämppikseni), ja maanantaina töiden jälkeen ostin lentolipun päivämäärällä 5.1. sekä laitoin sähköpostia Turun yliopistoon kysyäkseni ilmoittautumisesta. Kerroin päätöksestäni myös lähimmille työkavereille ja perheelleni. Tiistai-aamuna maksoin ohjeiden mukaan TYY:n jäsenmaksun kevätlukukaudeksi, ja minut kirjattiin läsnäolevaksi. Keskiviikkona tein muuttoilmoituksen, ja koska huhut alkoivat jo liikkua töissä, kerroin pomolleni, että nyt on lähtö lähellä, ja tänään sanoin itseni irti oikein virallisesti. Voi että tuntui hyvältä :D

Eli tässä sitä sitten ollaan! 17.12-27.12 olen Suomessa joululomalla, jonka jälkeen palaan Edinburghiin uuden vuoden aattoa viettämään. Sitten, 5.1., yli puoli vuotta tänne saapumiseni jälkeen, muutan takaisin Suomeen. Helppo tämä päätös ei ollut, koska viihdyn todella hyvin Edinburghissa, ja kavereita on ikävä jättää, Suomi ei ole mikään mukava paikka olla tammikuussa, ja vanhempien luona asuminen (ja vielä Paraisilla) ei ehkä ole ihan se, mitä olisin itse tähän kohtaan suunnitellut - MUTTA uskon kuitenkin, että tämä on oikea päätös. Tulen kiroamaan itseäni ja tätä päätöstä vielä monet kerrat kun ulkona on kylmä, koulumatka on pitkä, hommia on liikaa ja kandi ei edisty, mutta tiedän, että jos nyt jäisin tänne katuisin päätöstäni ihan yhtä lailla.

Ja niin kuin kavereiden kanssa Facebook-chatissä juuri todettiin - kun ensin palaa kotiin, niin voi sitten taas lähteä. Näillä mennään!