Muutosten Vuosi 2013

Vuosi 2013 osoittautui oikeaksi Muutosten Vuodeksi. Kaikkien muutosten keskellä ei oikeastaan tuntunut siltä, että elämäni oli useamman kerran käännekohdassa, mutta näin jälkikäteen katsottuna näen, että koostettuna tämä kulunut vuosi oli aikamoista hullunmyllyä. Kuluneen vuoden aikana saavutin useamman virstanpylvään ja tein tärkeitä päätöksiä jotka vaikuttavat vahvasti siihen, mihin suuntaan tulevaisuuteni minut vie:

Tammikuussa palautin graduni.

Maaliskuussa sain kandin paperit.

Huhtikuussa loppuivat viimeiset kurssini yliopistolla, ja siirryin täysipäiväiseksi freelancer-kääntäjäksi.

Toukokuun lopussa juhlimme minun ja veljeni valmistujaisia, ja muutamaa päivää myöhemmin kesäkuun alussa valmistuin filosofian maisteriksi.

Kesäkuussa lähdin myös kesäksi Skotlantiin - tai niin ainakin luulin… koska jo kesäkuun lopussa päätin, että matkustaessani Suomeen elokuussa menisinkin vain käymään, irtisanoisin asuntoni, myisin koko omaisuuteni ja muuttaisin pysyvästi Edinburghiin.

Heinäkuussa tapasin ihanan skottimiehen, joka onnekseni on pysynyt kiinteästi kuvioissa siitä lähtien.

Elokuussa lensin Suomeen, ja rupesin tyhjentämään Turun kämppääni. Roskiin meni enemmän kuin missään aikaisemmassa muutossa, koska nyt oli pakko kylmästi luopua kaikesta vähänkin turhasta, myin kaikki kalusteeni ja kodinkoneeni sekä jonkin verran pikkutavaroita, lahjoitin loput hyväntekeväisyyteen ja ystäville, ja pakkasin jäljelle jääneen omaisuuteni muutamaan pahvilaatikkoon ja matkalaukkuun.

Syyskuun alussa asuin vanhempieni luona Paraisilla, jossa vielä erottelin mukaan lähtevät ja säilöön jäävät tavarat. Ikuisuudelta tuntuneen viiden viikon Suomi-loman jälkeen lensin takaisin ”uuteen” kotikaupunkiini, muutin kauniiseen asuntoon ihanalle asuinalueelle mukavan kämppiksen kanssa, ja pääsin taas poikaystäväni luo.

Syyskuun jälkeen olenkin sitten yrittänyt asettua takaisin skotlantilaiseen elämääni – tavannut uusia ja vanhoja kavereita, tehnyt käännöstöitä, etsinyt uusia töitä, viettänyt aikaa kämppikseni ja poikaystäväni kanssa, esitellyt kotikaupunkia vieraille, ja nauttinut yleisesti olostani. Jouluna oli ihanaa käydä Suomessa ja tavata taas kaikki, mutta tähän mennessä mikään – ei vierailu Suomessa, ei Britannian kehitysmaapiirteet (hanat, kylmät asunnot, jne. jne.), ei hetkittäinen koti-ikävä – ole saanut minua katumaan päätöstäni muuttaa tänne. Minun elämäni on nyt täällä, ja niin sen kuuluukin olla.

Vuosi sitten kirjoitin toiseen blogiini siitä, miten mielestäni ainoa oikea uuden vuoden lupaus pitäisi olla se, että seuraavana vuonna olisin kaikkea edes pikkuisen enemmän kuin tänä vuonna – onnellisempi, terveellisempi, ystävällisempi, mitä vaan. Että tekisin tulevasta vuodesta elämäni parhaimman vuoden, edes jollain pienellä tavalla. Vuosi 2013 on monella tapaa ollut ihan tajuttoman hyvä vuosi, ja kaikkein parasta on se, että mieleen ovat myöskin jääneet vain kaikki nuo ihanat asiat, ja ikävämmät sattumukset ovat pyyhkiytyneet mielestä. Toivottavasti voin vuoden päästä sanoa samaa.

Onnellista uutta vuotta kaikille!

Kuvat: weheartit

Joulu Suomessa

Viime postauksessa kertomistani seikkailuista huolimatta joulu Suomessa oli mitä parhain. Kiersimme hiukan Turkua ja Helsinkiä, söimme ihan tajuttomasti jouluruokaa, ja tapasimme huikean määrän sukulaisia ja ystäviä. Poikaystävänikin selvisi uusien ihmisten ja paikkojen ja makujen sekasorrossa erittäin hyvin, ja lupasi jopa tulla uudestaan Suomeen, joten kovinkaan pahoja traumoja ei tainnut jäädä. Kuten olin varoitellut, jokainen ihminen jolle puhuimme harmitteli ikävää joulusäätä ja kyseli mielipidettä Suomesta. Russell söi kiltisti kaikkea, mitä oli tarjolla, ja löysi jopa itselleen uusia lemppareita, kuten sinappisilli ja salmari. Pukkikin kävi ihan paikan päällä toivottamassa meille hyvää joulua ja tuomassa muutaman lahjan, joten skottikin sai vihdoin tavata oikean joulupukin ihan livenä, kun Briteissä pukki tietysti käy vasta yöllä.

Sateesta ja tuulesta johtuen pukin asuun kuului myös suojalasit.

Olimme selkeästi kaikki olleet tänä vuonna kilttejä, koska lahjoja tuli oikein mukavasti. Itse sain sisustuskarttoja kaksin kappalein - poikaystävältä toivomani korkkitaulukartan, ja pikkuveli oli löytänyt magneetteja maailmankartan muodossa, joten matkailuteema näkyy pian taas sisustuksessa. Tämän lisäksi sain poikaystävältä The Simple Things -lehden tilauksen puoleksi vuodeksi, pienen ylämaan lehmistä kertovan kirjasen (koska ne on vaan niiin söpöjä!) ja kaikkein parhaimpana kaulahuivin, jossa on Brodie-klaanin oma tartan! Toinen pikkuveli oli keksinyt ostaa sekä minulle että nuorimmaiselle myös tittelit! Eli "omistamme" nyt kumpikin pikkuisen pläntin maata Glasgow'n ulkopuolella sijaitsevan linnan ympäristössä, ja siihen kuuluu tietysti myös titteli, joten minua voi tästä lähtien puhutella nimellä Lady Jenni :D Monen muun kivan lahjan lisäksi sain myös kuumavesipullon anopilta (en olisi koskaan uskonut, että vuonna 2013 joutuisin toivomaan joululahjaksi kuumavesipulloa, mutta etenkin tänä viikonloppuna kun boileri oli rikki se oli oikein kiva).

Itse antamistani lahjoista paras oli varmasti pikkuveljelle antamani kirahvi-onesie. Periaatteessa olen todella onesie-vastainen, mutta kun pikkuveljeltä ei tullut lahjatoiveita niin päädyin sitten typerään lahjaan. Onesien lisäksi Janne sai myös tölkin haggista, ja niin sai myös isäni. Muita loppuillan kirahviasussa pyörivä veljeni jaksoi naurattaa, mutta veljen tyttöystävä ei tainnut olla asiasta samaa mieltä...

Oli todella hauska nähdä pitkästä aikaa sukulaisia ja ystäviä! Koko matkan ajan jakelin kovasti kutsuja Edinburghiin kaikille, joten toivottavasti vieraita tulee, ja kesällä olisi tarkoitus käydä taas Suomessa, toivon mukaan vähän pidemmällä lomalla johon mahtuisi vähän enemmän sightseeingiä ja myös rentoutumista.

Kauhun hetkiä lentokentällä

eli Miksi lentonumerokin kannattaa tarkistaa

Kaikkea sitä pitääkin kokea tässä elämässä, hirvittää vieläkin pelkkä ajatus...

Vietimme poikaystäväni kanssa ihanan joulun Suomessa, mutta siitä myöhemmin lisää - ekaksi pitää vähän purkaa stressiä eilisen illan seikkailuista.

Perjantaina 27.12. lensimme Helsingistä Amsterdamiin, jossa meillä oli tarkoitus olla noin kahden tunnin vaihto ennen jatkolentoa Edinburghiin. Saapuessamme Schipholin kentälle huomasimme kuitenkin näytöltä, että kohdassa 21.40 Edinburgh luki Delayed - 23.10. Voi että otti päähän. Menomatkalla meillä oli 8 tunnin vaihto samalla kentällä (kävimme keskustassa vähän kirtelemässä aikamme kuluksi), mutta paluumatkalla olin iloinnut lyhyestä vaihtoajasta. Oh well, ei voi mitään.

Kuva täältä.

Koska aikaa riitti kiersimme läpi melkein kaikki kentän ruokapaikat etsiessämme sopivaa syömispaikkaa - näytöllä ei lukenut vielä porttia lennolle, ainoastaan kirjain H, mutta ajattelimme, että koska ei ollut kiirettä voisimme hyvin mennä vaikka toiselle puolelle kenttää syömään, saisimmepahan samalla aikaa tapettua kun tarpoisimme kenttää edes takaisin. Lopulta löysimme kentän D-osassa Irkkubaarin josta sai nachoja, mikä kuulosti siinä kohtaa ihan tajuttoman hyvältä. Irkkubaari tuotti kuitenkin pettymyksen - vaikka jokaisen ruokalistan osan (aamupala, lounas jne.) luki Served all day, ei ruokaa saanutkaan koko päivän, ja jo puoli yhdeksältä oli keittiö suljettu. Kirosin Irlannin ja kaikki sen kansalaiset syvimpään helvettiin, ja saimme tyytyvä viereisen Starbucksin voileipätarjontaan.

Noin varttia yli yhdeksän marisin, että "hirveintä tässä on kyllä se, että meidän lentomme ei alunperinkään olisi vielä lähtenyt, joten tässä on vielä ihan tajuttomasti aikaa jäljellä". Kävin vielä ostamassa sulkeutuvalta tiskiltä suklaamuffinsin mielipahaani. Yhtäkkiä kuulutus herätti huomiomme. Emme saaneet selvää muuta kuin ".... Brodie..... Edinburgh.... Proceed immediately to gate D22". Brodie on poikaystäväni sukunimi. Katsoimme hetken toisiamme hämmästyneinä. Olin juuri minuutteja aiemmin käynyt vielä viidennen kerran tarkistamassa, ettei lentomme statukseen ollut tullut muutoksia. Kyseessä oli pakko olla joku toinen samanniminen - Brodie on kuitenkin skotlantilainen sukunimi, joten eihän se ollut mitenkään mahdotonta, että Edinburghiin olisi lentämässä joku toinen samanniminen. Ja miksei minun nimeäni olisi kuulutettu samalla? Poikaystäväni päätti kuitenkin käydä tarkistamassa taulun vielä kerran.

Parin minuutin päästä hän palasi kiinnostavan informaation kera - Edinburghiin klo 21.40 lähteviä lentoja olikin kaksi! Siinä kohtaa mieleeni palasi aikaisemmin sivuuttamani epäilys - tarkistamani lennon koodi oli ollut EZY, mitä olin hieman ihmetellyt, mutta ajatellut, että koska se kuulostaa tutulta, ja koska aika ja paikka ovat oikein, niin sehän on tietysti se. Nyt tajusin, että ei hitto, KLM:än lentojen koodithan alkavat tietysti KL, ja EZY on EasyJet. Sekunnissa olin vetänyt kengät jalkaani (en viitsinyt edes solmia nauhoja, vaan tungin ne vain sisäpuolelle) napannut kaikki tavarani (mukaanlukien painavan kassini, jota poikaystäväni oli siihen mennessä kantanut) ja lähtenyt juoksuun. Jälkeenpäin poikaystäväni sanoi, ettei ollut koskaan nähnyt minun liikkuvan niin nopeasti - olin koko matkan reilusti häntä edellä.

Kuva täältä.

Meidän onnemme oli, että lento lähti D-alueelta, jolla olimme jo valmiiksi, ja että portille oli vain noin viiden minuutin (juoksu)matka. Lähestyessämme porttia näimmekin joukon turvatarkastajia odottelemassa - meidän piti vielä mennä pienen turvatarkastusalueen läpi, mutta onneksi se oli portin yhteydessä, joten koneessa tiedettiin, että olimme tulossa. Kurkkuni oli tulessa enkä meinannut saada henkeä, mutta sain joten kuten itseni ja tavarani turvatarkastuksen läpi ja koneeseen.

Koneessa Russell purskahti epäuskoiseen nauruun - miten näin voi edes käydä? Toivon, että olisin itsekin tyyppi, joka osaa vain nauraa tällaisille jutuille, mutta valitettavasti rupean sen sijaan vatvomaan asiaa, ja miettimään, mitä olisi voinut tapahtua, ja miten pienestä oli kiinni, että ylipäätään huomasimme mokamme. Jos esim. olisimme jääneet irkkubaariin emme olisi kuulleet kuulutusta. Tai jos olisimme olleet jo kentän H-alueella, joka oli ihan eri päässä kuin D-alue. Ja jollemme olisi tienneet virheestämme mitään olisimme vain menneet EasyJetin lennon portille ja huomanneet, että koneemme lähti jo aikoja sitten. Siinä olisi sitten pitänyt selvittää, mitä matkatavaroillemme oli tapahtunut, missä voisimme yöpyä, ja milloin ja millä pääsisimme kotiin - yö Amsterdamissa ja viime hetkellä ostettu, yhdensuuntainen lento kaupunkiin, joka on yksin Euroopan suosituimmista uuden vuoden kohteista olisi tullut kalliiksi. Ja kaikki tämä olisi tietenkin pitänyt hoitaa sen jälkeen, kun Russell olisi saanut minut rauhoitettua, koska minun reaktioni tällaisissa tilanteissa on yleensä purskahtaa heti ekana itkuun, ennen kuin pystyn keräämään itseni ja hoitaa asiat kuntoon. Nytkin istuin varmaan puolet lentomatkasta (joka kesti onneksi vain tunnin) ja tuijotin eteeni silmät selällään ja puristin Russellin kättä, eli pienimuotoista shokkia oli havaittavissa.

Kyllä elämä olisi helpompaa, jos voisi vain unohtaa tuollaiset asiat ja jatkaa eteenpäin, mutta mitäs sitä vatvomiselleen voi. Pääsimme joka tapauksessa kotiin, jossa sitten odottikin mukava yllätys - boilerissa on joku vika, joten lämmitys ei toimi, ja kämpässä on mukavat 9 astetta eikä hanoista tule lämmintä vettä. Yritimme itse korjata asiaa eilen, ja tänään soitin korjaajalle joka ohjeisti samat asiat, mutta emme saaneet sitä toimimaan, ja korjaaja saa tarvittavan uuden osan vasta maanantaina, joten siihen mennessä palellaan. Onneksi minulla on huoneessani tämä infrapunalämppäri, ja tänään tajusin (aivot eivät selkeästi ole oikein toimineet viime päivinä) että meillähän on hitto sentään sähkösuihku! Joten suihkuunkin pääsee, vaikkei se jäätävässä kylppärissä ja kylpyammeessa olekaan kovin suurta herkkua. Mutta eiköhän tämä tästä.

Tarinan opetus oli siis tämä:
TARKISTA AINA MYÖS LENTONUMERO, SILLÄ ON SELKEÄ FUNKTIO! 
Minä ainakin tarkistan tästä lähtien.

(Tosin olen edelleen sitä mieltä, että tässä tarinassa tyhmä en ollut minä, vaan se henkilö, joka aikataulutti kaksi lentoa samaan paikkaan samalle kellonajalle. Tai vähintään se, joka ei pannut näitä kahta lentoa allekkain näytölle. Nih!)

Flying home for Christmas

Glögiä ja piparia kämppiksen kanssa itsenäisyyspäivän kunniaksi

Huomenna koittaa vihdoin matkapäivä! Suomeen saavumme varmaankin vasta maanantain puolella, tai ainakin melkein, koska lentomme on tarkoitus laskeutua Helsinki-Vantaalle 23.55, mutta siinä välissä ehtii sitten käydä vähän kiertelemässä myös Amsterdamia kun meillä on siellä 8 tunnin vaihto.

Stockbridgen jouluvalot

Jouluisia juttuja on viime viikkojen aikana ehditty tehdä runsaasti, ja niissä on ollut selkeä skandi-teema: suomalaisten pikkujoulujen ja joulumyyjäisten lisäksi käytiin itsenäisyyspäivän juhlissa sekä katsomassa Lucia-kulkuetta. Huomisesta eteenpäin poikaystäväni skandikokemus kulminoituu suomalaiseen joulunviettoon - saa nähdä mitä skottiparka ajattelee uusien traditioiden ja kymmenien uusien ihmisten sekamelskasta!

En malta odottaa, että päästään Suomeen! Hyvää joulua kaikille!

Ohessa muutama kuva viime viikkojen joulupuuhista.

Mitäs me naimanaamat - ollaan saatu kuulla monesta eri suunnasta, että me ollaan tosi samannäköisiä poikaystäväni kanssa, ja tässä kuvassa se jotenkin korostuu erityisesti. Kuva itsenäisyyspäivän juhlista.

Ruotsalaisbaarien (niitä on Edissä 5) Lucia-kulkue

Ensimmäinen jouluinen viikonloppu (kuvapainotteisesti)

Tänä viikonloppuna annoin itselleni luvan siirtyä kunnolla joulumoodiin, ja viikonlopusta tulikin sitten oikein jouluinen.

Perjantaina tavattiin poikaystäväni kanssa keskustassa, koska halusin mennä katsomaan joulumarkkinoita. Kämppikseni oli jo käynyt, ja kertoi siellä olevan aika paljon samaa tavaraa myynnissä joka kojussa, mutta oli siellä silti ihan hauska tehdä pari kierrosta, ostaa kristallikoriste lasikoristekokoelmaani varten, ja juoda kuumat siiderit. Ehkä tämän kuun aikana käydään vielä kokeilemassa maailmanpyörää, mutta tuskin siinä paljon häviää vaikka se jäisikin välistä.

Lauantaina kotonani pidettiin suomalaiset pikkujoulut, joten oli aika kaivaa esiin joulukoristeet...

Juhlijoita oli yhteensä 7, joista 5 oli suomalaisia naisia ja 4 heidän brittiläisiä poikaystäviään (yksi aveceista ei päässyt). Tarjolla oli kaikenlaista ihanaa suomalaista ruokaa, "lahjakkaasti" koristeltuja pipareita, mulled wine ja karpalomehusta tehtyä glögiä, ja ohjelmana oli yleisen seurustelun lisäksi Secret Santa ja miehille suunnattu Suomi-visa. Salaiset joulupukit olivat onnistuneet oikein hyvin valitsemaan lahjoja sattumanvaraisille vastaanottajille, ja paketeista paljastui pelejä, tomaatinmuotoinen ketsuppipullo, Angry Birds -limpparia ja karkkia, "kuorsauksenestovehje" ja Buckfast-pullo (Skotlannissa asuneet/käyneet tietävät :D ). Suomi-visassa kysyttiin asiallisten kysymysten (mainitse 3 suomalaista kaupunkia, poislukien Helsinki, mainitse 2 suomalaista muusikkoa/bändiä, mainitse 2 Muumi-hahmoa joiden nimessä ei ole sanaa "Muumi"...) lisäksi myös enemmän huumorimielellä keksittyjä asioita, mm. mikä on oikea päivä viettää joulua (kompakysymys briteille), millä tavoin olet osoittanut uskollisuutesi Suomea ja sen kansaa kohtaan (vastaukset mm. hangessa pyöriminen saunan jälkeen) sekä mainitse 3 asiaa joista Briteissä asuvat suomalaisnaiset usein valittavat. Viimeisestä kysymyksestä keskusteltiin naisten kesken jo etukäteen, ja itse ainakin osuin nappiin siitä, mitkä 3 vastausta oma poikaystävä antaisi: hanat, ikkunat, ja asuntojen kylmyys. Ja pakko vielä kehua että tuo minun skottini jopa voitti koko kisan, jee! Palkintoina oli voittajalle kaksi askia salmiakkia, kahdelle muulle turkinpippuripatukka.

Oli kyllä tosi hauska ilta kera hyvän seuran ja ruoan! Ja saatiinpa vihdoinkin meistä otettua muutama kunnon yhteiskuva, kun me harvemmin osutaan molemmat kameran eteen, ja silloinkin tuli viimeksi pelkkää tärähtänyttä...

Sunnuntaina käytiin vielä Suomi-koululla, jossa Lontoon suomalainen kirkko oli pitämässä joulumyyjäiset. Olisi siellä laulettu kauneimpia joululaulujakin, muttei me tietenkään päästy ajoissa ylös ja ulos. Mutta myyjäisiin päästiin kuitenkin, ja itse bongasin sieltä itselleni levyn Fazerin sinistä ja pullon Marlin glögitiivistettä, kun taas tuo mies osti Angry Birds
-joulukalenterin ja Muumi-keksejä.

Ja nyt ollaan sitten ihan oikeasti joulukuussa ja joulua voi fiilistellä ihan kunnolla! Lähipäivinä olisi tarkoitus kärrätä postiin iso nippu joulukortteja, ja viimeiset lahjatkin voisi hommata tässä pikkuhiljaa. Enää 18 yötä ja sitten lennetään Suomeen! Mutta ennen sitä on vielä paljon töitä, mutta onneksi myös paljon kivaa: itsenäisyyspäivän juhlat, Lucia-kulkue, yhdet pikkujoulut, ja tietty kaikenlaista arjen pientä kivaa.

Ihanaa joulukuun alkua kaikille!

Matkasuunnitelmia

Yksi lempiasioistani on matkojen suunnittelu, ja onneksi seuraavat 3 kuukautta tuovat paljon suunniteltavaa! Minulla ja poikaystävälläni on siis edessä 3 matkaa 3 kuukaudessa, joista yksi kotimaanmatka ja kaksi muille maille suuntautuvaa.

Joulukuussa lennämme Suomeen viettämään joulua. Edessä on lyhyt mutta sitäkin täydempi vierailu Suomessa, ja viiden päivän aikana poikaystäväni tapaa sekä molempien vanhempieni että äitipuoleni sukulaiset ja muutaman kaverini, ja tämän lisäksi olisi tarkoitus esitellä hänelle vähän Turkua ja Helsinkiäkin. Edessä on siis uusia maisemia, ihmisiä ja ruokia, joten oletan miesparan pään olevan aika pyörällä tuon reissun jälkeen! Toivottavasti Suomessa olisi kaunis valkoinen joulu, muttei toivottavasti niin kylmä että skottiparka (joka kansallisuutensa vuoksi ei osaa pukeutua lämpimästi) palele liikaa :D

Kuva täältä.

Eilen varasin tammikuulle junaliput ja hotellin Lontoosta. Olen aina rakastanut Lontoota, ja poikaystävänikin pitää kaupungista kovasti, joten nyt pääsemme näyttämään toisillemme lempipaikkoja siellä. Ihan pelkästään turisteilyä ei kuitenkaan ole luvassa, koska matkan pääasiallinena syynä on R:n ystävän häät. Itse en tule tuntemaan sieltä ketään, mutta minua ei haittaa, koska olenkin edelliskesänä juhlittujen kaverin häiden jälkeen toivonut pääseväni taas häihin.

Kuva: weheartit

Helmikuussa onkin sitten vuorossa meidän molempien ensimmäinen matka Espanjaan kun lennämme Malagaan viikoksi viettämään äitini 50-vuotissyntymäpäiviä. Malaga ei yhden kaverini mukaan ole "oikeata Espanjaa", ja oletankin törmääväni pääasiassa talvehtiviin eläkeläisiin, mutta samapa tuo! Paikalle saapuu sielläpäin talvehtivat isovanhempani, äitini ja isäpuoleni, sekä molemmat pikkuveljeni avecceineen, joten edessä on varmasti oikein mukava ja rento viikonloppu hyvässä seurassa ja hyvästä ruoasta (ja juomasta!) nauttien. Eihän siellä siihen aikaan vuodesta mistään kesäkeleistä pääse nauttimaan, mutta siellä tulee kuitenkin olevan huomattavasti lämpimämmät ilmat kuin täällä Skotlannissa, ja pieni esimaku keväästä tulee varmasti tarpeeseen.

Kuva täältä.

Sellaisia reissuja meillä siis on edessä loppu- ja alkuvuodesta, ja raportoin niistä täälläkin sitten aikanaan.

Ihanaa juuri nyt

Syksy on usein masentavaa aikaa. Itse kuitenkin pidän pääasiassa syksystä, ja tämä syksy on säiden puolesta ollut Edinburghissa todella hyvä - sateisia päiviä on ollut erittäin vähän (kaatosadetta sitäkin vähemmän), harmaita päiviä jonkin verran, ja aurinko on paistanut todella usein, etenkin viikonloppuisin! Muutenkin tämä syksy on pitänyt sisällään pääosin kivoja juttuja, joten päätin tehdä pienen listan siitä, mikä on ihanaa juuri nyt.

Kaunis Edinburgh

Ainakin vielä jaksan ihastella kaunista kotikaupunkiani. Toivon etten ikinä turtuisi näihin maisemiin!

Britannian leuto ilmasto

En ehkä ole samaa mieltä paikallisten kanssa pukeutumisen suhteen, ja käytän tällä hetkellä (tai, no, oikeastaan aina) paljon enemmän kerroksia kuin suurin osa briteistä, mutta on se vaan niin kivaa, että voin yhtenä päivänä käyttää talvisaappaita ja seuraavana conversseja, ihan sen mukaan mitä tekee mieli! Viikonloppuiltana olen jopa käynyt ulkona avokkaissa suht hiljattain.

Kauniit joulukoristeet kaupungilla

En ehkä itse laittaisi jouluvaihdetta päälle ennen joulukuun alkua, mutta nyt ollaan jo niin lähellä joulukuuta että voin keskittyä nauttimaan kaikista ihanista koristeista mitä ympäri kaupunkia alkaa löytyä.

Paikallinen huumori katukuvassa

'Nuff said.

Kakku

Suomessa tulee harvoin syötyä kakkua, täällä liiankin usein. Melkein joka kahvilassa ja ruokakaupassa on tarjolla kaiken maailman ihanuuksia, kuten yllä näkyvä chocolate fudge cake (jonka kävin hakemassa matkalla kotiin lääkäristä, jossa minulla todettiin angiina. Ajattelin, että pala kakkua auttaa ainakin yhtä hyvin kuin penisilliinikuuri). En ollut ennen nähnyt tuollaista kolmionmuotoista rasiaa jossa myydaan yksittäisiä take away -kakunpaloja, aika ihana!


Että tällaista tällä kertaa!

Tätä lisää!

Syksyn saapuessa ja iltojen pimetessä olen huomannut vaipuvani yhä syvemmälle sohvan uumeniin viltin alle. Vietän työpäiväni kotona, mutta illan tullen en sitten jaksakaan lähteä ihmisten ilmoille, koska ulkonahan on kylmä ja ikävä ja mahdollisesti märkä, ja sisällä on ainakin hiukan lämpimämpää, eikä ainakaan sada tai tuule. Mutta onneksi aina välillä päädyn poistamaan itseni sohvan syleilystä, ja silloin muistan usein miksi siellä ihmisten ilmoilla kannattaa oikeasti käydä.

Torstaina olin 9 muun tytön kanssa meetupissa. En muista olenko puhunut täällä aikaisemmin meetupista, mutta se on siis sivusto jonka kautta eri aiheista kiinnostuneet ihmiset voivat perustaa ryhmiä joihin kuka tahansa voi liittyä, ja ryhmien sisällä järjestetään sitten kaikenlaisia tapahtumia. Meetup toimii melkein 200 eri maassa ja monessa eri kaupungissa, ja ryhmiä on vaikka mistä aiheesta, politiikasta patikointiin, leffoista lenkkeilyyn. Torstaina menin ensimmäistä kertaa Girls just want to have fun
-nimisen ryhmän tapaamiseen, joka järjestettiin Cosmo-nimisessä ravintolassa. Cosmo on kansainvälinen buffet-ravintola, joten siellä on kiinalaista, japanilaista, korelaista, intialaista, meksikolaista (no, texmexiä), italialaista ja brittiläistä ruokaa, plus suuri jälkiruokavalikoima (mm. suklaasuihkulähde!!), ja kaikki tämä vain 14 punnalla! Tuolla käydään ehdottomasti seuraavalla kerralla kuin nuorempi pikkuveljeni on käymässä.

Kuva täältä.

10 hengen porukka oli sopivan kokoinen, tosin pöytä jakautui keskusteluissa kahtia, mutta oman pöydänpuolikkaani tytöt olivat todella mukavia, ja juttu luisti oikein hyvin - aiheena pääasiassa ruoka ja erilaiset ravintolat, ihme kyllä :) Koko kotimatkan kuljin hymyssä suin, koska ilta oli ollut niin tajuttoman kiva! Muistan, että minulla oli sama fiilis ensimmäisen ranskalaismeetuppini jälkeen, mutten ole saanut raahattua itseäni sinne uudestaan, koska se pidetään joka toinen keskiviikko klo 20, ja siinä vaiheessa on todella vaikea lähteä ulos pimeään. Mutta pitää ryhdistäytyä nyt kun muistin taas miten hauskaa meetupeissa voi olla!

Kuva täältä

Seuraavana iltana eli perjantaina oli taas vuorossa pientä "ulkoilua" kun oltiin sovittu Skotlannin suomalaiset -FB-ryhmässä järjestää suomalainen pubi-ilta Edinburghissa. Paikalle saapui noin 10 suomalaisneitokaista, ja vaikka suurin osa ei ennestään tuntenutkaan toisiaan niin puheenaiheet eivät todellakaan loppuneet kesken ja juttua riitti! Ja taas kerran olisi mennyt vaikeaksi selittää paikallisille että ei kaikki suomalaiset oikeasti ole blondeja, kun 3/4 porukasta oli blondeja... Joku oli aiheuttanut töissä ihmetystä kertoessaan olevansa menossa baariin porukalla josta ei tuntenut ennestään ketään, "Entä jos teillä ei ole mitään puhuttavaa?" "No tietysti on, mehän ollaan suomalaisia!" Oli kyllä todella mahtavaa porukkaa, ja todella hauska ilta! Käytiin kahdessa baarissa, ja sieltä osa jatkoi vielä yökerhoon, mutta itse lähdin väsyneenä ja angiinasta kärsivänä siinä vaiheessa jo kotiin. Toivottavasti näitä iltoja tulee pian lisää!

Kuva täältä.

Tämä toimikoon muistutuksena minulle: ensi kerralla kun sohva ja viltti taas kutsuvat niin pitää lukea tämä postaus ja lähteä ulos!

Työnhaun tuskaa

Kuten kaikki varmasti tietävät, työnhaku on kaikkea muuta kuin mukavaa puuhaa. Itse olen viime viikkoina selaillut vaihetelevalla ahkeruudella työnhakusivustoja, ja lähettänyt muutaman hakemuksenkin, mutta ainoat vastaukset mitä olen tähän mennessä saanut ovat niitä vanhoja tuttuja "tällä kertaa valintamme ei osunut sinuun" -tyyppisiä sähköposteja, jos niitäkään.

Sinänsä minulla ei ehkä ole hirveätä paniikkia töiden löytymisen suhteen, koska pystyn joten kuten elättämään itseni käännöstöillä, ja kääntäminen on myös ihan kivaa, eikä kotona työskentely ole yhtään hassumpaa, varsinkin kun ulkona alkaa olla aamuisin kylmä ja pimeä. Mutta. Elämä briteissä helpottuisi huomattavasti jos minulla olisi täällä työpaikka, palkkani tulisi brittiläiselle pankkitililleni, ja kaikki vero-, sosiaaliturva-, eläke- sun muut asiat voisi hoitaa yhdessä maassa. Myös kiinteä kuukausipalkka olisi ihan kiva asia.

Ensimmäinen ongelma oli kuitenkin se, etten oikein tiennyt mitä haluaisin, tai mitä edes voisin, tehdä työkseni, koska Skotlannissa tuskin on ihan kauhean kovaa kysyntää ruotsiin päin kääntävälle kääntäjälle. Briteissä tuntuu olevan vähän helpompi saada töitä eri alalta kuin mitä on opiskellut, mutta täälläkään ei pelkkä tutkinto mistä aineesta tahansa aina riitä. Ja vaikka riittäisikin, niin ensin olisi ihan hyvä keksiä, mitä sitä elämällään tekisi - millainen työ olisi sellainen, etten kiroaisi elämääni joka aamu herätyskellon soidessa, ja josta saisi sen verran rahaa, että pärjää.

No, keksin pari juttua, jotka tuntuivat ihan kiinnostavilta (ja siinä välissä mietin ensimmäistä kertaa, että yliopistoon hakiessa olisi ehkä voinut valita toisin...). Sitten piti löytää niiden alojen töitä. Ja paikkoja saattoi löytyä, mutta oli todella vaikea tietää, minkätasoisia töitä voisin hakea - onhan se outoa hakea maisterintutkinnolla sellaista työtä, johon vaaditaan vain peruskoulun päättötodistus, kun taas niissä paikoissa jossa palkka alkaa olla järkevää luokkaa vaaditaan vähintään parin vuoden kokemus. Oman paikkani löytäminen jostain noiden kahden väliltä on vaikeaa.

No, olen kuitenkin löytänyt muutaman kiinnostavan paikan. Siinä kohtaa vastaan tulee hakemuksen kirjoittamisen vaikeus. Suomalaisten ja brittiläisten työhakemus- ja ansioluettelokäytäntöjen välillä on tiettyjä eroja, ja olenkin yrittänyt perehtyä näihin eri nettisivujen kautta. Olen saanut aikaiseksi hakemuksia ja CV:itä joihin olen ollut ihan tyytyväinen. Haastattelukutsua ei kuitenkaan ole kuulunut.

Sitten löysin unelmatyöpaikkani. Se on erään Edinburghista lähtöisin olevan, kansainvälisen firman graduate scheme -työpaikka, ja siinä yhdistyisi kolme kiinnostuksen kohdettani: kielet, kirjoittaminen, ja matkailu. Tutkinnostanikin olisi siinä hyötyä, ja suuntautuisin työn kautta markkinointiin, mikä on alana alkanut kiinnostaa minua.

Mahtavaa, unelmatyö on siis löytynyt! No joo. Paitsi että graduate scheme -paikkoihin on yleensä ihan tajuton tunku. Ja koska haluan tämän työn niin tajuttoman paljon, niin minua vain hermostuttaa ja stressaa ajatus todella kovasta kilpailusta. Pelottaa, etten ole tarpeeksi hyvä. Tai eniten minua oikeastaan pelottaa, että jos olenkin tarpeeksi hyvä, niin en ehkä osaa ilmaista sitä tarpeeksi hyvin hakemuksessani.

Sekä poikaystäväni että yksi kaverini ovat luvanneet lukea hakemukseni läpi ja auttaa minua siinä. Ja tämähän on todella hyvä juttu, paras tapa saada hakemuksesta vielä parempi, mutta jostain syystä minulle tulee sama reaktio kuin silloin, kun on pitänyt näyttää jollekin jotain luovaan kirjoittamiseen liittyvää - nolottaa, ja pelkään, että lukija pitää tekstejäni ihan naurettavan huonoina. Tämähän on todella typerä asenne, koska tiedän, ettei heistä kumpikaan kommentoisi tekstejäni ilkeästi, vaan he haluavat vain auttaa, ja heistä voisi olla todella paljon apua. Ongelmana on pääasiassa se, että itsekritiikkini on liian kova, ja olen todella huono ottamaan vastaan kritiikkiä muilta. Mutta tässäpä hyvä mahdollisuus harjoitella sitä!

Työnhakuprosessi siis jatkuu. Aion käyttää mahdollisimman paljon aikaa ja vaivaa tämän unelmatyöpaikan hakemuksen väsäämiseen, lähettää sen, ja sitten yrittää unohtaa koko asian ja jatkaa etsintöjä. Ehkä tärppää, ehkä ei, mutta minulla on paha tapa innostua asioista liikaa, ja silloin pettymys on todella suuri.

Pitäkää peukkuja!

Kuvituksena syysmaisemia kotikulmilta.

Viikkokatsaus: Mamma på besök

Tänään ehti jo tulla kyselyä, että miten täällä oikein menee, kun ei kerran blogi päivity ollenkaan. Piti oikein miettiä, että mitä tässä on tullut tehtyä jos muka on ollut niin kova kiire...

Viime viikolla oli joka tapauksessa valtavasti ohjelmaa kun äiti tuli käymään! Tämä oli äidin eka vierailu Skotlantiin, ja minä halusin tietysti antaa parhaan mahdollisen kuvan uudesta kotikaupungistani - mikä ei kylläkään näin kauniissa kaupungissa ole erityisen vaikeaa, etenkin kun meillä oli niin hyvä tuuri sään kanssa ja aurinko paistoi melkein koko ajan, ja sateiden aikaan satuttiin aina sisätiloihin.

Joten tässä tämänkertainen viikkokatsaus, teemalla Mamma på besök:

Maanantaina oli aamupäivällä töitä, ja sitten pyörinkin levottomana ympäri kämppää odottaen, että pääsisin hakemaan äitiä lentokentältä. Alkuperäinen saapumisaika oli klo 11, mutta lentoa oli siirretty ja äiti saapuikin vasta klo 16. Vielä matkalla kentälle aurinko paistoi ihanasti, mutta kentältä ulos astuessamme satoikin jo. Perus Skotlantia, siis. Suunnistimme tajuttoman hyvältä paikalta löytyvään hotelliimme (ihan vaan Travelodge-ketjun hotelli, mutta ihan Princes streetin vieressä), jossa äidin matkalaukusta purkautui tajuttomasti tuliaisia: pari talvitakkia ja kahdet talvisaappaat, Fiskarsin veitset ja sakset (koska kämppämme veitset ovat kaikkea muuta kuin hyvät), joulukoristeitani, kolme litraa kotitekoista omenamehua, vähän irtokarkkia, ja kolme tällaista pussia:

Iloinen Jenni ja Ruispalat

Olin onnistunut jotenkin rajoittamaan ruisleivänsyöntiäni niin, että söin kesän satsista viimeisen palan juuri maanantaina, joten nyt on sitten taas leipää! Hotellilta lähdimme Stockbridgeen käymään kämpilläni jotta äiti sai nähdä uuden kotini ja tavata kämppikseni, ja sieltä yhteen läheiseen, todella viihtyisään pubiin syömään. Sieltä otimme sitten suosiolla taksin takaisin hotellille ja menimme nukkumaan jo klo 22, koska äiti oli noussut joskus aamukolmelta.

Tiistaina heräsimme todella aikaisin (yritämme aina matkoilla nousta ajoissa, mutta klo 7 alkaa olla jo aikamoista) ja lähdimme kävelemään Edinburghin vanhan kaupungin halki upeasta, aurinkoisesta aamusta nauttien. Kävimme Brunstfieldissä The Treehouse
-nimisessä kahvilassa, jossa kävin usein silloin, kun asuin sielläpäin. Olin valkannut etukäteen kivoja aamiaispaikkoja sen mukaan, että niissä tarjotaan puuroa, koska tiedän, että äiti tilaa joka tapauksessa sitä.

Iloinen äiti ja puuro

Aamupalan jälkeen kiertelimme vanhaa kaupunkia, kävimme kurkkaamassa linnaa ulkoapäin ja katsomassa maisemia Calton Hilliltä.

Iloinen äiti ja linna

Aamupäivän kiertelyn jälkeen seurasi yksi koko vierailun kohokohdista: iltapäivätee the Balmoral -hotellissa. Balmoral on yksi kaupungin hienoimmista hotelleista, ja olin odottanut vierailua innolla. Pukeuduimme siis hienoimpiin vaatteisiimme ja suuntasimme hotelliin. Paikan päällä osoittautui, että pukukoodin takia ei olisi tarvinnut vaivautua, koska suurin osa muista vieraista oli ihan vain farkuissa. mutta meistä olisi tuntunut todella oudolta istua noin yleellisessä ympäristössä normivaatteissa.

Iltapäiväteehenhän kuuluu yleensä perussetti, eli voileivät, skonssit ja leivokset. Balmoralin iltapäiväteehen kuului näiden lisäksi amuse bouche, joka oli pieni annos ihan tajuttoman hyvää hernekeittoa (ei siis sellaista, mihin ollaan totuttu kotoota, vaan jonkinlaista hernesosekeittoa), ja leivosten jälkeen paikalle tuotiin vielä maikeis-/leivonnaisvaunu, josta sai valita esim. suklaata. Hintaa tällä kaikella oli £25. Olemme käyneet monessa paikassa iltapäiväteellä, ja hienoissa hotelleissa hinta on useinkin tuota luokkaa. Tarkistin, että Harrodsillakin joutuu nykyään pullittamaan £29 (muistaakseni olen itse aina maksanut £23, eli aika paljon on noussut), joten tämä oli halvempi kuin mitä olin tämäntasoiselta hotellilta odottanut. Voileivät eivät vain olleet perus kolmiovoileipiä, vaan niiden lisäksi oli myös wrapsejä, pastejoita jne. Leivoiksetkin olivat vähän erikoisempia kuin yleensä. Olimme molemmat sitä mieltä, että tämä oli paras iltapäivätee, jolla olemme käyneet (aikaisempia paikkoja mm. Harrods ja pari Hiltonia).

Tällaisissa paikoissa pitää tietenkin aina käydä myös kurkkaamassa, että minkälaiset vessat heillä on, ja hienot oli, kukalliset käsienpesualtaat ja kaikki!

Illallekin riitti vielä ohjelmaa, kun kävimme Zizzi-ketjun uudessa ravintolassa syömässä. Ruoka sinänsä ei ollut kovin erikoista, mutta jännittävän illasta teki se, että äitini tapasi poikaystäväni ensimmäistä kertaa. Kaikilla oli kuitenkin tosi mukava ilta (vaikka ravintolassa taisi olla joku sairastumisesta tms. johtuva kova henkilökunnan puute, mikä johti todella hitaaseen palveluun, mutta myös ilmaiseen jälkkäriin ja ylimääräiseen pulloon viiniä, eli ei valitettu :D ), ja hermoilu osoittautui turhaksi. Jatkoimme vielä Princes streetin lähellä sijaitsevaan viktoriaaniseen pubiin.

Keskiviikkona oli shoppailupäivä! Aamu alkoi taas ihanalla aamupalalla kun suuntasimme George streetin Centotre-nimiseen ravintolaan. Äiti tilasi (yllätys yllätys) puuroa, kahvia ja smoothien, ja minä söin focacciaa tomaatilla ja uppomunilla, Virgin Apple Mojiton ja vaahtokarkkikaakaota (eikä mitään O'Boy-tyylistä, vaan todella suklaista sellaista).

Iloinen äiti ja puuro, #2

Aloitimme shoppailumme Princes streetin länsipäästä, ja kävimme kaupat läpi toisessa päässä sijaitsevalle hotellillemme asti. Sitten olikin jo aika vaihtaa vaatteet ja mennä the Dome -nimiseen ravintolaan, jonne olimme menossa kahville poikaystäväni ja hänen äitinsä kanssa, joten taas edessä oli hieman hermostumista aiheuttava tapaaminen. Kaikki sujui taas hyvin, tietenkin, ja saimme nauttia Domen ihan tajuttomista joulukoristeluista:

Kuva täältä.

Kuva täältä.

Dome on aina ensimmäisten joukossa joulukoristeluineen (tänä vuonna 28.10.), ja yleensä vihaan sitä, että joulujutut aloitetaan liian aikaisin, mutta tuo oli jotenkin niin överiä ettei se edes haitannut. Joululaulut soivat, koristeita oli enemmän kuin laki sallii, ja ilmaan ruiskutettiin jostain ihan sikavahvaa kanelintuoksua. Lähempänä joulua rakennuksen eteen tuodaan kuulemma lumikoneet. Oh yeah. Oli todella outoa tupsahtaa yhtäkkiä tuosta joulumaasta syksyisen harmaalle kadulle.

Kahvin jälkeen kävimme vähän hotellilla lepäämässä (jatkuva kaupunki- ja kauppakiertely on kyllä rankkaa puuhaa!) ja illalla menimme taas äidin ja poikäystäväni kanssa syömään, tällä kertaa Wagamamaan. Tilasin vanhan lempparini, kana-cashewpähkinä-salaatin, mutta puolessa välissä annosta huomasin, ettei siitä löytynyt ainuttakaan pähkinää! Mainitsin asiasta tarjoilijalle kun hän tuli kysymään oliko meillä kaikki ok, ja vastaukseksi hän nauroi, kohotti olkapäitään, ja sanoi "sori!". Voi pettymysten pettymys, sanon minä! Onneksi jälkkäri auttoi - Wagamamassa saa nykyään tilata pikkuversioita kakuista, joten maistoin sitten jokaista kakkulaatua.

Torstaina oli viimeinen päivä, joten kävimme aamupalalla ihan vain Stockbridgen Starbucksissa (jossa oli kuulemma koko viikon parhaat puurot :D ) ja kiertelemässä vähän Stockbridgen pikkukauppoja. Vielä täsmäiskut pariin Princes streetin kauppaan, ja sitten lähdettiin jo lentokentälle, jossa äiti söi lounaaksi koko reissun brittiläisimmän annoksen - chicken and veg pie (aikaisemmat annokset olivat olleet aika kansainvälisiä, eikä äiti ehtinyt maistaa mitään tyypillisen skottilaistakaan). Oli kyllä todella hauskaa viettää neljä päivää äidin kanssa!

Äiti näyttää olevan humalassa (ei ollut) ja minulla näyttää olevan epämuodostunut pää (ei ollut sitäkään)

Perjantaina ei ollut töitä, joten päätin suosiolla pitää sitten koko viikon vapaata. Pyörin kotona koko päivän, ja iltapäivällä kävin hakemassa kaupasta illallistarvikkeet, koska olin päättänyt tarjota kämppikselleni ja poikaystävälleni illallisen. Listalla oli valkosipulileipää, lasagnea ja salaattia, jälkkäriksi pannaria ja mansikkahilloa (koska en jaksanut paistaa lettuja vaikka tykkäänkin niistä enemmän) ja siihen kylkeen puolitoista pulloa valkkaria. Enpä olekaan ennen juonut viiniä pannukakun kanssa!

Lauantaina olimme menossa illalla Halloween-bileisiin, ja menin keskustaan iltapäivällä kun Russell pääsi töistä jotta voisimme etsiä itsellemme viime hetken asut. Olisin halunnut pukeutua Wicked-musikaalin Elphabaksi, mutta Russell ei oikein tykännyt ideasta, että maalaisin koko naamani ja käteni vihreäksi, ja kuulin myös samaa asua aikaisemmin käyttäneiltä, että puhdistusoperaatio on aika ikävä, joten Elphaba jäi tällä kertaa väliin. Ehkä ensi vuonna sitten... Mutta koska kumpikaan meistä ei halunnut käyttää asuun oikeastaan yhtään rahaa, ja olimme liikenteessä viime hetkellä, niin hyvän asun keksiminen oli kaikkea muuta kuin helppoa. Päädyin ostamaan hämähäkinverkot jotka voisi levittää vaatteiden päälle, ja löysimme vielä Waitrosesta todella typerät naamiot, vielä alennettuun hintaan, joten budjetti oli lopulta £1,50 per naama. Ei huono.

(Ehkä vähän huono.)

Illan paras asu oli varmasti tyyppi, joka oli pukeutunut viinirypäleiksi. Viinirypäleiksi! Ehkä paras asu ikinä!

Istuminen, juominen, kääntyminen ja oviaukoista kulkeminen oli tuossa asussa ehkä hiukan haastavaa, mutta toi on jo omistautumista!

Sunnuntaina kävimme suomalaisen kaverini Lotan ja hänen skotlantilaisen poikaystävänsä Sandyn luona kahvilla. Lotta oli luvannut leipoa porkkanakakkua, mutta matkalla sain viestin "Joo-o, voin kertoo... On nimittäin maailman rumin kakku!!" Valitettavasti emme päässeet todistamaan tätä maailman ruminta kakkua, koska Sandy oli lähetetty kauppaan ostamaan sieltä uuden. Mutta kakkukatastrofi unohtui kuitenkin nopeasti kun saimme tutustua tähän söpöliiniin:

Itse en kauheasti välitä koirista (allergiaa), mutta onhan pennut ihania, ja tämä pikkuinen Steve oli kyllä ihan tajuttoman suloinen!

Että sellainen viikko! Tulipa taas ihan kunnon mammuttipostaus, sori! Jotenkin nämä viikkokatsaukset tuntuu venyvän, kun tuntuu, että pitää kertoa ihan jokainen yksityiskohta. Kiitos jos jaksoit kahlata loppuun asti!