Valokuvattavana

Siitä lähtien, kun vuoden alussa siirryin isäni firman alaisuudessa toimivasta "freelancerista" oikeaksi yrittäjäksi, olen lukenut todella paljon kääntämiseen, yrittäjyyteen ja kääntäjäyrittäjyyteen liittyviä blogeja ja artikkeleita. Joka päivä löydän Twitterin kautta vähintään 10 uutta artikkelia/blogipostausta jotka haluaisin lukea, ja pian minulla onkin ihan liian monta välilehteä auki. Onneksi on Instapaper, johon nuo luettavat linkit voi säilöä siihen asti, kunnes aikaa on enemmän, mutta ainakin tällä hetkellä linkitän niitä sinne paljon kovempaa vauhtia kuin mitä ehdin niitä lukea. Ehkä viikonloppuisin...

Jonkin aikaa sitten eräässä blogissa jota luen (Translation Times, jota kirjoittaa Judy ja Dagmar Jenner) puhuttiin siitä, miten tärkeää on, että yrittäjä käyttää nettisivuillaan, LinkedInissä jne kunnollisia valokuvia (postaus täällä). Toki tiesin, ettei LinkedIniin kannata laittaa mitään baari- tai lomakuvia, mutta ainoa asiallinen kuva mikä minulla oli, oli valokuvauskopissa otettu kuva junan alennuskorttia varten, joka skannattuna oli todella epätarkka. Tuon postauksen luettuani päätinkin, että kun nyt kerran olen päivittämässä nettisivujani, ja saan vähentää yrityksen kulut verotuksessa, niin nyt kyllä varaan kunnon valokuvaajan ottamaan kunnon bisnes-kuvia!

Löysin googlettamalla hyvältä vaikuttavan Rachel Heinin - tykkäsin hänen nettisivuillaan esillä olevista bisnesportreteista ja sivujen yleisestä fiiliksestä. Rachel ehdotti, että hän tulisi meille ottamaan kuvia, mutta koska toivoin taustaksi jotain hiukan jännempää kuin valkoinen seinä tai meidän hirveät punaiset sohvat pyysin häntä keksimään meille jonkin kuvauspaikan ulkona. Päädyimme siis Water of Leithin varrelle lähelle the Shore'a, ja sääkin suosi niin ettei satanut, eikä myöskään tarvinnut siristellä silmiä auringossa. Olin aluksi tosi vaikeana kameran edessä, ja poseeraaminen oli välillä vaikeaa - miten on mahdollista, että ensin osaa nojata ihan normaalisti kaiteeseen, mutta heti kun kamera kaivetaan esiin nojaaminen näyttääkin yhtäkkiä ihan naurettavalta? Nojaamiskuvat jäivät lopulta ottamatta :)

Ja tässä tulos! (Sori, ehkä vähän typerää laittaa kasapäin kuvia itsestään blogiin, mutta haluan saada ylimääräisille edes jotain käyttöä!)

Kaksi viimeistä ovat lemppareitani, ja viimeinen on se jota käytän nyt LinkedInissä ja Twitterissä, ja sama mustavalkoisena löytyy nettisivuiltani. Itsehän siis en yhtään tykkää olla valokuvattavana, mutta kun on ammattilainen kameran takana niin minustakin sai ihan edustavia kuvia!

Ollako vai eikö olla - freelancer?

Olen nyt työskennellyt täyspäiväisesti freelancer-kääntäjänä noin vuoden. Olen siinä mielessä todella onnekas, että teen koulutustani vastaavaa työtä josta pidän, enkä joutunut valmistumisen jälkeen työttömäksi, vaan pystyin aloittamaan työt osa-aikaisesti jo ennen valmistumistani. Työni on myös mahdollistanut muuttoni Skotlantiin. Aamuisin kun on kylmä tai sataa minun ei tarvitse lähteä ulos palelemaan ja tunkeutua täyteen bussiin, voin aloittaa työt niin myöhään tai aikaisin kuin haluan, pitää lounas- ja muut tauot, kuten myös lomat, silloin kun itse haluan, voin hoitaa asioita (esim. käydä pankissa, jonne toimistotyötä tekevän on melkein mahdoton ehtiä, tai päästä nopeasti lääkärille, kun voin ottaa ensimmäisenä vapaana olevan ajan), käydä kavereiden kanssa lounaalla, nauttia auringosta silloin kun sattuu aurinkoinen päivä, minulla on vapaus sovittaa työaikatauluni omien menojeni mukaan (esm. ottaa vapaata viikolla ja tehdä töitä viikonloppuna jos tarvitsee). Tähän mennessä olen usein tehnyt aika lyhyttä päivää, koska olen kuitenkin saanut ihan hyvää "palkkaa", ja halutessani voisin nostaa työmäärääni (ja siten palkkaani). Kaikki tämä on siis minusta itsestäni kiinni.

Mutta.

Koko sinä aikana kun olen tehnyt tätä työtä olen kärsinyt aikamoisista mielialavaihteluista. Silloin kun töitä tulee tasaisesti ja ne ovat mukavia töitä ajattelen, että teen maailman parasta työtä. On ihanaa, että voin esimerkiski lähteä työpäivän aikana uimaan tai lounaalle jos siltä tuntuu, ja pidän tosiaan työstäni - opiskelinhan sitä 5 vuotta yliopistossa. Kaikki freelancerin työhön kuuluvan plussat kuitenkin unohtuvat heti, kun työvirta ehtyy edes päiväksi. En ole kertaakaan ollut viikkoa pidempään ilman töitä, ja joka kuukausi olen onnistunut saamaan kasaan ihan kivan summan, mutta minä en osaa luottaa siihen, että kaikki järjestyy - se, että ennen kaikki on järjestynyt ei mitenkään takaa, että niin kävisi myös jatkossa. Mitään takeita ei ole. Tämän lisäksi minua stressaa tulevaisuus, ja ne asiat, jotka työnantaja yleensä tarjoaa, mutta jotka puuttuvat yrittäjältä, ellei niitä itse hoida (ja maksa) - terveydenhuolto, sairauslomat, äitiyslomat, eläkkeet... Toisaalta yksi syy, miksi haluan niin kovasti töihin on se, että tällä hetkellä olen vielä suhteellisen vastavalmistunut, ja alanvaihto voisi (ainakin periaatteessa) onnistua suht vaivattomasti, mutta jos jatkan kääntäjänä esimerkiksi 5 vuotta ja haluan sitten vaihtaa alaa, niin se ei ehkä olekaan enää niin helppoa.

Viime syksystä lähtien olen aina välillä yrittänyt etsiä palkkatöitä, yleensä silloin, kun käännöstöitä on ollut vähän ja olen siksi ollut stressaantunut. En ole hakenut kovinkaan moneen paikkaan kuluneeseen aikaan nähden, mutta silti se, etten ole saanut ainoatakaan haastattelua on aika masentavaa. Tiedän, että työtilanne on huono ja työpaikan saaminen vie aikaa, mutta se, että samalla en oikein tiedä varmasti millaista työtä a) haluasin, ja varsinkin b) voisin tehdä tekee tilanteesta vielä hankalamman. Mutta hetken päästä käännöksiä alkaa taas tulla, ja ajattelen, etten edes haluaisikaan "normitöihin".

Viime viikon aikana olen taas ollut siinä mielentilassa, jossa suurin toiveeni on saada palkkatyö. Samalla kuitenkin tiedän, että jos sellaisen joskus saan, en enää muistakaan niitä syitä, jotka saivat minut haluamaan töihin niin kovasti, vaan mielessä olisi enemmänkin kaikki menetetty vapaus.

Toisaalta, freelanceriksi voi aina palata, ja jos kokeilen hetken toimistotyötä tms. eikä se tunnukaan omalta, niin sitten ei ainakaan tarvitse ajatella, että aidan takana ruoho on vihreämpää jos palaankin yrittäjäksi. Mutta ensiksi pitäisi vain saada se työpaikka... Tai päättää, mitä haluaisin elämälläni tehdä...

5 ihanaa asiaa

Anna pyysi blogissaan kertomaan viisi ihanaa asiaa, joten täälläkin voisi olla aika uudelle sellaiselle listalle.

1. (Saan tästä varmaan verbaalista satikutia, mutta) syksy tulee pian! Tykkään kaikista koulunaloitusmainoksista, se aika vuodesta on jotenkin aina ollu niin kivaa. Odotan jo innolla paluuta yliopistonmäelle - tai vielä enemmän sitä edeltävää viikkoa, kun saa askarrella lukkaria ja tehdä kaikenlaisia suunnitelmia. Todellisuus tulee varmasti harmillisen äkkiä vastaan (yleensä syyskuun puoleenväliin mennessä) - vähän myöhemmin jos syksy on kuiva ja värikäs ja ihana, eivätkä sateet ala heti. Mutta oi, niitä ihania aamuja kun ilmassa on sitä syksyn kirpeyttä ja aurinko paistaa ja joka paikassa on ihania värejä ja saa pukeutua kivoihin syysvaatteisiin ja kietoutua isoihin huiveihin!

2. Mulla on kauhea graduinnostus päällä! Se hiipuu varmaan heti alkumetreillä kun hommat alkaa "oikeasti", joten nyt otan tästä innostuksesta kaiken irti! Kai tämä pääasiassa on tässä vaiheessa kivaa juuri sen takia, että nyt olen vielä suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa, ja minähän tunnetusti rakasta kaikenlaista suunnittelua ja kalenterin täyttöä ja listojen tekemistä.

3. Perjantaina lähden viikonlopuksi Osloon. En olekaan ennen käynyt Norjassa, joten uusi maa listaan, numero 21, jee! Menen katsomaan norjalaista Marie'ta (taipuuko se edes noin?) joka oli työkaverini Edinburghissa, ja joka kävi täällä kylässä helmikuussa. Toivottavasti sää Oslossa olisi parempi kuin tämän kuun alussa Köpiksessä.

4. Niin kuin jo edellisessä postauksessa mainistsin, pääsen syyskuun viimeisenä päivänä kahdeksi viikoksi "kotiin", eli ihanaan Skotlantiin! En malttaisi millään odottaa!

5. Saan tänään uuden tietokoneen ja iiihanan ison näytön! Siis iskän (firman) hommaama työkone, että voisin pikku hiljaa ruveta friikkuilemaan, mutta kai sillä koneella aluksi vähän voi leikkiäkin... :) En pysty vielä nyt kesän aikana ottamaan vastaan muita töitä, mutta syksyllä minulla on jo aika hyvät saumat saada käännöshommia. Nyt ei puutu enää kuin Trados! Se, miten kauan joudun näitä (kone+lisäosat+ohjelmat) maksamaan takaisin, on sitten eri juttu... Mutta parempi näin kun että joutuisin ostamaan kaiken sitten heti valmistumisen jälkeen, ja näin saatan myös säästyä muutamalta työhakemusten kirjoittamiselta ennen sitä... ehkä?

weheartit

(Hitsi, pitäisikö mun sittenkin ostaa tuollaiset tennarit? Olen niitä mielestäni joskus kuolannut... vai onko ne ihan hirveet? Eihän niitä briteissä tietenkään viitsisi käyttää, mutta Suomessa...)