Kiireinen viikko

Olen joskus ennen kirjoittanut viikon tapahtumista, mutta taisi olla vain kerran, koska en ikinä muista ottaa kuvia silloin, kun viikolla tapahtuu ja olisi jotain kiinnostavaa kerrottavaa. Tällä kertaa totesin, että no, kai siitä viikosta voi joka tapauksessa kertoa vaikkei joka päivä muistakaan kuvata! Käytetään kuvituksena sitten mitä löytyy!

Inpiraationa viime viikon kuvailuun oli viimeaikainen aaltoliike sosiaalisessa elämässäni - ensimmäisellä viikolla uudessa kodissa oli melkein joka päivä jotain, tokalla viikolla olimme molemmat kotona joka ilta, ja viime viikolla oli taas joka ilta jotain. Ei tätä koko ajan jaksaisi, mutta välillä on kivaa olla paljon tekemistä!

Maanantaina kalenteriini oli tunkenut jopa kaksi juttua - lounas Suomesta tänne vähän aikaa sitten muuttaneen Minervan kanssa, ja illalla "kahvittelu" kääntäjien verkostointi-illassa tapaamani saksalaisen Barbaran kanssa. Lounaalla käytiin kotini lähellä sijaitsevassa Café Marlaynessa, jossa olen halunnut käydä jo pitkään. Valitettavasti tilaamani ceasarsalaatti oli suoraan sanottuna aika pahaa - en tykkää kun sinne laitetaan anjoviksia suoraan, kastikkeessa ne kyllä saavat olla, mutten halua kokonaisia. Onneksi niitä oli vain pari... Iltakahvien kanssa meni juuri niin kuin täällä aina käy - joka ikinen kahvila tuntuu sulkevan kuudelta tai viimeistään seitsemältä, vaikka luulisi kysyntää olevan. Teimme siis niinkuin täällä on tapana ja suuntasimme pubiin. Kääntäjäkaverini ohjasi meidät The Fountain -nimiseen juottolaan, joka oli tosi kiva paikka. Kävisin mielelläni siellä useammin, mutta valitettavasti se on kotoa katsottuna toisella puolella kaupunkia. Kotiin päästyäni minua odotti vielä maanantai-illan perinteinen, eli One Born Every Minute -ohjelma. Se on oikeastaan ainoa ohjelma, jota katson säännöllisesti
(+ muutama netistä katsomani jenkkisarja), ja siinä seurataan erään synnytyssairaalan elämää. Joka jaksossa on kolme perhettä joita ensin haastatellaan ennen vauvan syntymää, ja heitä seurataan sitten siitä lähtien kun he astuvat sairaalan ovista sisään siihen asti, että vauva syntyy, joskus vähän kauemminkin. Poikaystävälleni ohjelma aiheuttaa lähinnä traumoja synnytyksineen, mutta minusta on kiva kuulla tulevien vanhempien ja kätilöiden tarinoita.

The Fountain - Kuva pubin omilta sivuilta.

Tiistai-illalla kylään tuli suomalainen kaveri, jota en ollut nähnyt melkein pariin kuukauteen. Taija on entinen työkaverini callcentre-ajoiltani, ja hän on muuttamassa pian pois Edinburghista maaseudulle, joten saa nähdä miten yhteydenpito jatkossa toimii. Taijalla oli lahjakortti Pizza Hutiin, joten suuntasimmekin läheiseen pizzaravintolaan jossa vedimme navat täyteen pizzaa, kyytipojaksi siideriä. Haettiin vielä kaupasta toiset pullolliset ja tuliin meille jatkamaan juttelua ja syömään jälkkäriä - viime viikolla leipomiani mokkapaloja, joiden tuhoamisessa tarvitsen kipeästi apua, ennen kuin syön ne kaikki itse (kotitoimiston vaaroja). Juttua riitti taas ja välillä oli kyllä ihan hyvä, etteivät ympärillä olevat ymmärtäneet puheistamme mitään.

Keskiviikkona oli tämän viikon ainoa päivä kun ei minulla ollut mitään varsinaista ohjelmaa. Poikaystäväni kävi heti töiden jälkeen äitinsä luona, joten työpäivän jälkeen vietin vielä rauhallista koti-iltaa ja odottelin vuokraisännän vierailua, kun hänen piti vielä tulla korjaamaan pari juttua. Loppuillan vietin sohvalla kirjan kanssa.

Torstaina oli yksi tämän viikon kohokohdista kun vein "anoppini" iltapäiväteelle. Hänellä on tänään syntymäpäivä, joten sitä juhlistettiin iltapäiväteellä, ja paikaksi valitsin elämäni parhaimman tee-elämyksen jo lokakuussa tarjonneen Balmoral-hotellin. Oli kyllä taas niin luksusta, että! Ja anoppikin oli erittäin tyytyväinen. Teehetkestä oli tarkoitus kirjoittaa ihan oma postaus jo torstaina, mutta koska netti päätti (taas) olla hankala, jätin postauksen toistaiseksi tuonne luonnosboksiin ja palaan siihen myöhemmin. Illalla oli vielä tarkoitus mennä entisen työkaverin synttäridrinksuille, mutta koska "palkkapäivä" oli vasta seuraavana päivänä, ja koska emme olisi muuten saaneet viettää ainuttakaan iltaa kahdestaan kotona poikaystäväni kanssa, päätimme jättää drinksut tällä kertaa väliin ja katsoa sen sijaan pari jaksoa True Detective -sarjaa.

Iltapäiväteeasu

Perjantai-aamu alkoi sillä, että pari heppua toi meille paljon painavia laatikoita Ikeasta - eivät näyttäneet kovin iloisilta kun laatikot piti kantaa tänne viidenteen kerrokseen asti. Sain vihdoin ihanan työtuolini, jee! Yritin myös koota pientä sivupöytää ja toimistoni laatikostoa, mutta kunnon ruuvimeisselin puutteessa piti antaa periksi (mulla on vaan sellainen kukallinen ladytools-vasara jonka sisältä löytyy muutama erikokoinen ruuvimeisseli). Poikaystävä haki kaupasta kotimatkalla kunnon välineet, mutta jätinkin hänet sitten yksin puurtamaan huonekalujen kanssa ja lähdin freelancereiden perjantai-after workseille. Niin kuin usein käy en olisi millään jaksanut lähteä, mutta onneksi poikaystävä patisti, koska siellä oli yhtä kivaa kuin aina ennenkin eri meetupeissa, ja oli aivan ihanaa, että ulkona oli vielä niin valoisaa puoli kahdeksalta illalla! Katselin bussin ikkunasta kaunista, keväistä Edinburghia ja totesin, että kyllä tämä nyt hitto soikoon on ihan mahtava paikka asua.

Lauantai oli juhlapäivä! Päivä meni ostoksia tehden ja siivoten, ja illalla oli meidän tuparit ja poikaystäväni synttärit. Valitettavasti suurin osa kavereistani ei päässyt paikalle, mutta kaikki Russellin kaverit ilmaantuivat, joten loppulukema oli oikein hyvä, ja hauskaa oli! Asuntoamme kehuttiin ja vieraamme tuntuivat tulevan hyvin toimeen keskenään vaikka useampi heistä ei tuntenut ennestään ketään. Viimeinen vieras heitettiin pihalle joskus kolmen maissa, joten sanoisin, että ilta oli oikein onnistunut! Yllättäen poikaystäväni Suomesta tuoma salmaripullo tyhjeni, eikä syypäänä ollut edes ainoa suomalaisvieraamme.

Suomalaisen kaverin tuoma suola ja leipä -
en olekaan ennen saanut niitä tuparilahjaksi!

Sunnuntaina oli sitten poikaystäväni varsinainen syntymäpäivä, joten sain vihdoin antaa hänelle lahjansa joita olin pantannut jo kuukauden. Olisin halunnut ojentaa lahjat jo heti aamulla herättyämme, mutta mies oli sitä mieltä, että sitten vasta kun ollaan noustu ja puettu ja vaikka mitä. Pah, mikä ilonpilaaja! Lahjat olivat kuulemma mieluisia, ja äitinikin oli lähettänyt Muumi-mukin kokoelmaamme kartuttamaan - meillä on niitä yhteensä jo 9, joista 3 kuuluu poikaystävälleni. Iltapäivällä "anoppi" liittyi seuraamme ja lähdimme
the Shore -nimiselle alueelle (meren suunnalla, niin kuin nimestä voi päätellä). En ollut käynyt siellä ennen, ja joskus paremmalla säällä pitääkin ehdottomasti suunnata sinne kameran kanssa ja tehdä Shoresta oma postaus, koska siellä oli tosi kiva tunnelma. Olin varannut meille pöydän The Granary -ravintolasta/pubista(/mikälie), koska se näytti kuvien perusteella tosi kivalta, mutta hieman pelotti, koska netistä löytyi paljon kommentteja huonosta palvelusta. Mutta koska ainoa toinen hintatasoltaan sopiva löytämäni paikka oli Pizza Express, päädyimme kuitenkin Granaryyn, ja kokemus osoittautui onneksi oikein hyväksi! Aterian loppua kohden olimme molemmat juhlien jäljiltä jo niin väsyneitä, etteivät silmät meinanneet pysyä auki - suuri hampurilainen ranskalaisilla ja pehmeä sohva eivät auttaneet asiaa - joten kotiin päästyämme edessä oli päikkärit, ja illalla söimme juhliin tekemäni guacamolen jämät ja katsoimme pari viimeistä True Detective -jaksoa.

Lahjat piilossa

Eli sellainen viikko meillä! Tyypillisen kaavan mukaan tämä viikko on taas huomattavasti rauhallisempi - katsotaan, onko ensi viikolla sitten taas saman verran kiireitä.