Sinänsä minulla ei ehkä ole hirveätä paniikkia töiden löytymisen suhteen, koska pystyn joten kuten elättämään itseni käännöstöillä, ja kääntäminen on myös ihan kivaa, eikä kotona työskentely ole yhtään hassumpaa, varsinkin kun ulkona alkaa olla aamuisin kylmä ja pimeä. Mutta. Elämä briteissä helpottuisi huomattavasti jos minulla olisi täällä työpaikka, palkkani tulisi brittiläiselle pankkitililleni, ja kaikki vero-, sosiaaliturva-, eläke- sun muut asiat voisi hoitaa yhdessä maassa. Myös kiinteä kuukausipalkka olisi ihan kiva asia.
Ensimmäinen ongelma oli kuitenkin se, etten oikein tiennyt mitä haluaisin, tai mitä edes voisin, tehdä työkseni, koska Skotlannissa tuskin on ihan kauhean kovaa kysyntää ruotsiin päin kääntävälle kääntäjälle. Briteissä tuntuu olevan vähän helpompi saada töitä eri alalta kuin mitä on opiskellut, mutta täälläkään ei pelkkä tutkinto mistä aineesta tahansa aina riitä. Ja vaikka riittäisikin, niin ensin olisi ihan hyvä keksiä, mitä sitä elämällään tekisi - millainen työ olisi sellainen, etten kiroaisi elämääni joka aamu herätyskellon soidessa, ja josta saisi sen verran rahaa, että pärjää.
No, keksin pari juttua, jotka tuntuivat ihan kiinnostavilta (ja siinä välissä mietin ensimmäistä kertaa, että yliopistoon hakiessa olisi ehkä voinut valita toisin...). Sitten piti löytää niiden alojen töitä. Ja paikkoja saattoi löytyä, mutta oli todella vaikea tietää, minkätasoisia töitä voisin hakea - onhan se outoa hakea maisterintutkinnolla sellaista työtä, johon vaaditaan vain peruskoulun päättötodistus, kun taas niissä paikoissa jossa palkka alkaa olla järkevää luokkaa vaaditaan vähintään parin vuoden kokemus. Oman paikkani löytäminen jostain noiden kahden väliltä on vaikeaa.
No, olen kuitenkin löytänyt muutaman kiinnostavan paikan. Siinä kohtaa vastaan tulee hakemuksen kirjoittamisen vaikeus. Suomalaisten ja brittiläisten työhakemus- ja ansioluettelokäytäntöjen välillä on tiettyjä eroja, ja olenkin yrittänyt perehtyä näihin eri nettisivujen kautta. Olen saanut aikaiseksi hakemuksia ja CV:itä joihin olen ollut ihan tyytyväinen. Haastattelukutsua ei kuitenkaan ole kuulunut.
Sitten löysin unelmatyöpaikkani. Se on erään Edinburghista lähtöisin olevan, kansainvälisen firman graduate scheme -työpaikka, ja siinä yhdistyisi kolme kiinnostuksen kohdettani: kielet, kirjoittaminen, ja matkailu. Tutkinnostanikin olisi siinä hyötyä, ja suuntautuisin työn kautta markkinointiin, mikä on alana alkanut kiinnostaa minua.
Mahtavaa, unelmatyö on siis löytynyt! No joo. Paitsi että graduate scheme -paikkoihin on yleensä ihan tajuton tunku. Ja koska haluan tämän työn niin tajuttoman paljon, niin minua vain hermostuttaa ja stressaa ajatus todella kovasta kilpailusta. Pelottaa, etten ole tarpeeksi hyvä. Tai eniten minua oikeastaan pelottaa, että jos olenkin tarpeeksi hyvä, niin en ehkä osaa ilmaista sitä tarpeeksi hyvin hakemuksessani.
Sekä poikaystäväni että yksi kaverini ovat luvanneet lukea hakemukseni läpi ja auttaa minua siinä. Ja tämähän on todella hyvä juttu, paras tapa saada hakemuksesta vielä parempi, mutta jostain syystä minulle tulee sama reaktio kuin silloin, kun on pitänyt näyttää jollekin jotain luovaan kirjoittamiseen liittyvää - nolottaa, ja pelkään, että lukija pitää tekstejäni ihan naurettavan huonoina. Tämähän on todella typerä asenne, koska tiedän, ettei heistä kumpikaan kommentoisi tekstejäni ilkeästi, vaan he haluavat vain auttaa, ja heistä voisi olla todella paljon apua. Ongelmana on pääasiassa se, että itsekritiikkini on liian kova, ja olen todella huono ottamaan vastaan kritiikkiä muilta. Mutta tässäpä hyvä mahdollisuus harjoitella sitä!
Työnhakuprosessi siis jatkuu. Aion käyttää mahdollisimman paljon aikaa ja vaivaa tämän unelmatyöpaikan hakemuksen väsäämiseen, lähettää sen, ja sitten yrittää unohtaa koko asian ja jatkaa etsintöjä. Ehkä tärppää, ehkä ei, mutta minulla on paha tapa innostua asioista liikaa, ja silloin pettymys on todella suuri.
Pitäkää peukkuja!
Kuvituksena syysmaisemia kotikulmilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti