Syksyistä

Nykyään kun kuljen aamulla töihin ulkona tuntuu jo kovin syksyiseltä. Vielä viime viikolla valo oli jotenkin keisäisempi vaikka olikin kylmä, mutta nyt siellä sekä tuntuu että näyttää syksyltä. Ihana laittaa villatakkia päälle, ja kaivaa esiin huiveja ja takkeja! Alkusyksy on kyllä ihanaa aikaa - loppukevään lisäksi se on lempivuodenaikani (ja pidätän oikeuden tehdä tällaisia rajauksia kuin alku- ja loppu-, koska loppusyksy taas on tosi tylsä).

Kuva täältä

Koko kesän olen huidellut ympäriinsä, käynyt pohjoismaisissa pääkaupungeissa ja mökillä ja häissä ja Ahvenanmaalla, ja nyt odotan jo innolla sitä, kun saan olla kokonaisen viikonlopun rauhassa kotona tekemättä paljon mitään, ilman kesän tuomaa painetta siitä, että jokainen hetki pitäisi viettää ulkona. Voin käpertyä sohvannurkkaan ja lukea kirjaa, ja vain olla. Ja tietenkin ruveta suunnittelemaan uusia matkoja!

Syksyisin minun tekee vielä enemmän mieli Lontooseen kuin muina vuodenaikoina. Lontoon syksy on vain jotenkin niin ihana (tietenkin sään suosiessa) - ilmassa on pientä kirpeyttä, ympärillä on värejä ja tunnelma on jotenkin niin ihanan syksyinen. Sitäpaitsi syksy on Briteissä usein pidempi kuin Suomessa - viime vuonna Edinburghissa oli n. 14 astetta vielä marraskuussa. (Toisaalta kesä ei ollut kovinkaan kummoinen, mutta tällaista syysihmistä se ei hirveästi haittaa.) Nytkin tekisi kovasti mieli piipahtaa Lontoossa - harmi ettei se tullut mieleen Edinburghin-lippuja varatessa, ne olisi hyvin voinut yhdistää. Katsotaan nyt saanko syksyyn mahtumaan myös pienen Lontoon-pyrähdyksen...

Edinburghin-reissusta sellainen päivitys, että ainakin vanhempi pikkuveli on melko varmasti tulossa sinne oman matkani viimeiseksi viikonlopuksi, ja toivottavasti nuorempikin saisi asiansa järjestettyä niin, että päästäisiin viettämään laatuaikaa sisarusten kesken ihanassa Skotlannissa!

Muita reissuja ei sitten tässä vaiheessa olekaan tiedossa, mutta suunnitelmanpoikasta kyllä on, itse asiassa useampaa - mutta milloin ei muka olisi. Opiskelukavereiden kesken ollaan mietitty, että pitäisikö käydä katsomassa kaveria joka lähtee vaihtoon Alicanteen. Itse en ole ennen käynyt Espanjassa, joten reissu sopisi minulle hyvin, ja samalla voisi myös käydä katsomassa kavereita esim. Barcelonassa. Tämä matka joudutaan kuitenkin sijoittamaan keväälle, mutta Turun ollessa vielä talvinen voisi pieni pyrähdys Espanjan lämpöön olla hyvinkin paikallaan. Yhtenä päivänä mieleeni tuli myös asia, joka unohtuu joka vuosi, eli viikon mittainen pääsiäisloma. Jos silloin vaikka kävisin (vihdoinkin) Irlannissa?

weheartit

Missä on koti?

Toisen blogini ylälaidassa näkyy seuraava lainaus:

"I have many homes, some that I have not seen yet. Maybe that is why I am restless; I have not yet known all of my homes" - John Steinbeck

Niin kuin varmasti moni ulkomailla asunut ja Suomeen palannut tietää, koteja voi olla useampia. Koti on paikka, josta on kotoisin, mutta se vois myös olla paikka, jossa on viettänyt vain muutaman kuukauden, eivätkä nämä kaksi sulje toisiaan pois. Se, että on useampi koti, on tietenkin hieno asia, mutta se johtaa myös siihen, että missä tahansa sitä onkin, voi aina tuntea koti-ikävää.

Viime aikoina on ollut puhetta mahdollisesta paluusta Skotlantiin, tai Lontooseen. Kahden vuoden, tai ehkä jo 1½ vuoden päästä valmistun, ja silloin olen vapaa lähtemään minne haluan. Freelancerin työ mahdollistaa suhteellisen helpon muuton mihin vain, tai jopa matkailun työn ohessa. Tämä olisi hyvä tilaisuus päästä purkamaan tätä tuntemaani koti-ikävää – ongelmana on vain se, etten tiedä, mihin minun kuuluisi mennä.

Tällä hetkellä asun Turussa, jota myös ajattelen ”varsinaisena” kotinani, vaikken täältä oikeastaan alun perin olekaan kotoisin. Viihdyn täällä hyvin, täällä on perhe ja suuri osa ystävistä lähellä, ja täällä ovat kaikki ne asiat, joita kaipaan ulkomailla ollessani. Täällä on hyvä olla. Mutta – minulla on ikävä sekä Edinburghia, että Lontoota.

Edinburghista tuli viime vuonna toinen kotini. Viihdyin siellä hirveän hyvin, vaikken työstäni pitänytkään, ja sain siellä paljon hyviä ystäviä. Edinburgh on kaunis kaupunki, vaikkei ilmoissa olekaan kehumista, ja elämä siellä oli mukavaa. Minulla oli kuitenkin ikävä perhettä, ystäviä, asuntoa Turussa, ja useita pieniä asioita, elämän helppoutta koti-Suomessa. Minusta myös tuntui, että jäin läheisteni elämästä paitsi.

Ja sitten on vielä Lontoo. Myös Lontoon-matkoissa on aina kotiinpaluun tunnelmaa. Olen joskus todennut, että Lontoossa käyminen on aina paljon ihanampaa kuin siellä asuminen, mutta sehän on totta mistä tahansa. Tiedän myös, että elämä Lontoossa ei ole helppoa, ja se voi olla yksinäinen paikka, varsinkin, jos sinne lähtee freelanceriksi, eikä tutustu ihmisiin työyhteisön kautta. Myös muutto sinne olisi hankalaa, asunnon ja mahdollisen työpaikan löytäminen, sekä kaupungin kalleus. Silti sinne on ikävä, nyt enemmän kuin pitkään aikaan.

Olen siis eräänlaisessa umpikujassa – missä tahansa asunkin, kaipaan aina muualle, joten miten valitsen itselleni parhaan asuinpaikan? Kaikkea ei tietenkään voi saada, tiedänhän minä sen, mutta jonkinlainen valinta on pakko tehdä. Paras ratkaisu tähän olisi se, että minulla olisi koti sekä Briteissä että Suomessa, mutta se vaatii vähän erilaiset finanssit kuin mitä minulla tällä hetkellä on käytössäni. Ehkä vielä joskus. Siihen mennessä joudun varmaankin pähkäilemään tämän ongelman kanssa, ja potemaan jatkuvaa koti-ikävää.

weheartit

21 maata

Viikonloppuna tuli 21 maata täyteen, kun kävin katsomassa kaveriani Norjassa. Kuten muutama viikko sitten Kööpenhaminassa, Oslossakaan säät eivät suosineet, mutta, kuten Köpiksessä, matkan tarkoituksena oli ennemminkin nähdä kaveria kuin kaupunkia, joten ei se mitään.

Tanskassa käydessäni yllätyin siitä, miten tajuttoman outoa tanskan kieli on - eihän siitä saa selvää millään! Siksi mietinkin etukäteen, miten norjan kanssa kävisi. Marien kanssa puhutaan aina omaa kieltämme, ja yleensä ymmärrämme toisiamme ihan hyvin, mutten tiennyt mitä siitä tulee, kun kaikki ympärillä puhuvat vain norjaa. No, matkasta tuli siinä mielessä trip down memory lane, että se muistutti kovasti alkuaikoja Ranskassa, kun sosiaalisissa tilanteissa oli usein turvauduttava smile and nod -strategiaan ('hymyile ja nyökkäile') kun ympärillä olevien puheista ymmärsi vain murto-osan. Norjassa tämä osa vaihteli - välillä ymmärsin melkein kaiken, kun taas välillä saatoin ymmärtää puheesta vain puolet, tai 1/3. Kuten he, joihin tutustuin alkuaikoinani Ranskassa, myös Marien ystävät luulevat varmasti, että olen kovin hiljainen tyyppi. Tietäisivät vaan.

Useimmat ottivat tiedon ruotsia hassusti puhuvasta suomalaisesta aika rennosti, sen enempää miettimättä, mutta muutama kysyi, osaavatko kaikki suomalaiset ruotsia. Eräs Marien kaveri mietti, miksi meillä itse asiassa opiskellaan ruotsia - "Ruotsihan menetti Suomen jo 1800-luvulla" (jolloin tajusin, etten itse asiassa edes tiennyt milloin Suomesta tuli osa Venäjää - hups!). Hänen mielestään puhumani kieli ei myöskään kuulostanut ruotsilta - ennemminkin olisi luullut, että tulen jostain Pohjois-Norjasta! Aika hassua.

Että sellainen reissu. Nämä kaksi heinäkuun skandipyrähdystä ovat olleet siinä mielessä kivaa vaihtelua, että lennot ovat kestäneet vain 1½ tuntia. Bussimatka Turun ja Helsinki-Vantaan välillä on kuitenkin edelleen yhtä tuskaa - varsinkin kotiinpäin mentäessä! Eilen illalla mietin, että missä vaiheessa saan nimikoidun paikan tuosta bussista, kun sitä on tullut viime aikoina käytettyä aika reilusti... Tällä kertaa menomatka kiersi Helsingin kautta, koska sain Express Bussin kesätarjouksesta T:ku-H:ki-lipun kahdella eurolla! Mutta - tulisi jo 2014 ja se "nopea junayhteys" lentokentälle... (sen "nopean" uskon kun näen).

Mutta yksi asia illan bussimatkassa oli kyllä hyvää - oli ihan hirmu nättiä! Auringonlasku ja sumua... Onneksi sade ja valoshow alkoivat vasta, kun olin päässyt jo kotiin (mutten kyllä meinannut aluksi tajuta, mikä hitto siellä vilkkuu).

weheartit

Kaksi kuukautta Skotlantiin.

5 ihanaa asiaa

Anna pyysi blogissaan kertomaan viisi ihanaa asiaa, joten täälläkin voisi olla aika uudelle sellaiselle listalle.

1. (Saan tästä varmaan verbaalista satikutia, mutta) syksy tulee pian! Tykkään kaikista koulunaloitusmainoksista, se aika vuodesta on jotenkin aina ollu niin kivaa. Odotan jo innolla paluuta yliopistonmäelle - tai vielä enemmän sitä edeltävää viikkoa, kun saa askarrella lukkaria ja tehdä kaikenlaisia suunnitelmia. Todellisuus tulee varmasti harmillisen äkkiä vastaan (yleensä syyskuun puoleenväliin mennessä) - vähän myöhemmin jos syksy on kuiva ja värikäs ja ihana, eivätkä sateet ala heti. Mutta oi, niitä ihania aamuja kun ilmassa on sitä syksyn kirpeyttä ja aurinko paistaa ja joka paikassa on ihania värejä ja saa pukeutua kivoihin syysvaatteisiin ja kietoutua isoihin huiveihin!

2. Mulla on kauhea graduinnostus päällä! Se hiipuu varmaan heti alkumetreillä kun hommat alkaa "oikeasti", joten nyt otan tästä innostuksesta kaiken irti! Kai tämä pääasiassa on tässä vaiheessa kivaa juuri sen takia, että nyt olen vielä suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa, ja minähän tunnetusti rakasta kaikenlaista suunnittelua ja kalenterin täyttöä ja listojen tekemistä.

3. Perjantaina lähden viikonlopuksi Osloon. En olekaan ennen käynyt Norjassa, joten uusi maa listaan, numero 21, jee! Menen katsomaan norjalaista Marie'ta (taipuuko se edes noin?) joka oli työkaverini Edinburghissa, ja joka kävi täällä kylässä helmikuussa. Toivottavasti sää Oslossa olisi parempi kuin tämän kuun alussa Köpiksessä.

4. Niin kuin jo edellisessä postauksessa mainistsin, pääsen syyskuun viimeisenä päivänä kahdeksi viikoksi "kotiin", eli ihanaan Skotlantiin! En malttaisi millään odottaa!

5. Saan tänään uuden tietokoneen ja iiihanan ison näytön! Siis iskän (firman) hommaama työkone, että voisin pikku hiljaa ruveta friikkuilemaan, mutta kai sillä koneella aluksi vähän voi leikkiäkin... :) En pysty vielä nyt kesän aikana ottamaan vastaan muita töitä, mutta syksyllä minulla on jo aika hyvät saumat saada käännöshommia. Nyt ei puutu enää kuin Trados! Se, miten kauan joudun näitä (kone+lisäosat+ohjelmat) maksamaan takaisin, on sitten eri juttu... Mutta parempi näin kun että joutuisin ostamaan kaiken sitten heti valmistumisen jälkeen, ja näin saatan myös säästyä muutamalta työhakemusten kirjoittamiselta ennen sitä... ehkä?

weheartit

(Hitsi, pitäisikö mun sittenkin ostaa tuollaiset tennarit? Olen niitä mielestäni joskus kuolannut... vai onko ne ihan hirveet? Eihän niitä briteissä tietenkään viitsisi käyttää, mutta Suomessa...)

Edinburgh in bloom

Tuli äskettäin mieleen, etten koskaan palannut asiaan sen jälkeen, kun kerroin olevani menossa Edinburghiin vapuksi. Siellähän oli tietenkin aivan ihanaa - sää oli huono ja siellä oli tosi kylmä, mutta Meadowsin ja Princes streetin kirsikkapuut kukkivat, ja oli ihana nähdä kaikkia rakkaita paikkoja ja ystäviä! Koska matkustin pelkillä käsimatkatavaroilla (ensimmäinen kerta Ryanairilla) en ottanut järkkäriä mukaan, mutta Instagramia tuli käytettyä senkin edestä. Alla tulos.

Tätä kirjoittaessa tulisi varmaankin kova ikävä, ellei seuraava reissu olisi jo tiedossa - lennän Edinburghiin 30.9. ja vielä kahdeksi viikoksi!! Olen aivan täpinöissäni! Pelkkä lomamatka tämä ei ole - olen siis menossa Skotlantiin tekemään haastatteluja graduani varten (fiksusti valittu aihe ;) ), mutta sekin tulee luultavasti olemaan hauskaa, eikä se tule viemään kaikkea aikaani siellä. Saattaa myös olla, että äiti tulee käymään pidennetylle viikonlopulle matkani loppupäässä, mikä olisi todella hauskaa, sillä hän ei ole koskaan käynyt Skotlannissa. Pikkuvelikin innostui ajatuksesta - hänkin taisi rakastua Edinburghiin viime vuonna, kun hän oli siellä ensin viikon käymässä ja sitten kolme viikkoa työharjoittelussa. Joten ehkä tästä tulee osittain myös perhereissu.

Tulevan Skotlanninreissun lisäksi saattaa olla, että minun pitää (eikä "pitää" ole nyt yhtään liioiteltua, tällä kertaa) käydä Lontoossa syksyllä - eräs suomalaisnainen tekee väitöskirjaa samasta aiheesta kuin minä teen graduni, ja jos hän pitää jonkun luennon aiheesta Lontoossa tässä syksyn aikana tarkoitus olisi yrittää päästä paikalle. Toivottavasti onnistuu - ja toivottavasti rahoituskin järjestyy!