Maailma kutsuu – oletko valmis?

Tauon paikka

2012-01-17T13:56:00.001+02:00

Kohta kaksi viikkoa Suomessa takana. Opiskelut ovat lähteneet käyntiin, ja vielä löytyy jopa motivaatiota. Sähköposti täyttyy vaihtoonhakuilmoituksista, mutta toistaiseksi voin hyvillä mielin lähettää ne suoraan roskakoriin. Yritän suunnitella kesää, pääosin Suomessa. Ensimmäisen kaukokaipuun koittaessa apuna on edessä häämöttävä Rooman-loma. Edinburghia on ikävä, mutta ei liikaa. Lunta on, ja pakkasta, ja jäinen maa, mutta niinhän se menee. Kai se kevät sieltä tulee vielä joskus.

Blogi jää taas lomalle odottamaan seuraavaa seikkailua. Jos aikaisemmat kokemukset ovat mitään opettaneet, niin ainakin sen, että se saattaa olla lähempänä kuin luulenkaan. Sillä välin jatkan toisessa blogissani, jonka olen jättänyt viime aikoina täysin oman onnensa nojaan.

Kuvat: weheartit

Vuodenvaihde

2012-01-11T19:35:00.000+02:00

Joulu tuli ja meni, tuntuu nyt jo tosi kaukaiselta. 27.12. palasin Edinburghiin, ja 5 kpl kavereita saapui 29.12. uuden vuoden viettoon. Yösijakommerruksien jälkeen päädyimme ratkaisuun 2x sängyssä, 2x sohvalla, ja 2x lattialla, rotaation avulla kaikki saivat nukutuksi ainakin välillä. Käytiin ostoksilla ja turistikävelyllä, pubeissa ja kahviloissa, tehtiin ruokaa ja juotiin iltapäiväteetä, kannettiin viiniä sisään ja tyhjiä pulloja ulos. Joka aamu kun lähdimme piti käydä roskiksen kautta, ja aina kuului kili-kili. Viini on hyvää!

Aattona laitoimme tekoripset ja muut meikit naamaan, ja ulos lähtiessämme huomasimme, että satoi. Kävelimme sateessa työkaverini luo etkoille - perille päästyämme vakuutimme kaikille, että meillä oli kuvatodisteita siitä, että olimme nättejä ainakin kotoa lähtiessämme. Don't bother doing your hair - the weather will do it for you saimme todeta, taas kerran. Noin klo 22 otimme taksin keskustaan, sade oli lakannut. Kävelimme karnevaalitunnelmaisia katuja pitkin päämääräämme: National Galleryn pihalla pidettäviin ceilidh-tansseihin! Ceilidheissä on yleensä aika hyvä järjestys, mutta tällä kertaa muodostelmista ei ollut tietoakaan. Onnistuimme silti tanssimaan suht menestyksekkäästi useamman tanssin, ja siinä tuli kuuma! Keskiyöllä katselimme hienoja raketteja linnan yllä, lauloimme Auld Lang Synea, ja sitten tuli se sade - onneksi vasta silloin! Eriväriset muovisadetakit (joita myös kokovartalokortsuiksi kutsuttiin) niskaan, siideri käteen, ja letkajenkka pystyyn! Se oli kyllä näky se, harmi ettei ole videomateriaalia...

Hogmanay-fiilis! (ei tietoa kuka kuvaan tunkenut heppu on, mutta hänellä oli selvästikin sama fiilis)

Uusi vuosi vaihtui siis erittäin hyvissä merkeissä. Kaverit poistuivat 3. ja 4. päivän aamuna, ja minulla oli sitten vielä yksi päivä ihanassa Edissä. Viimeiseen päivään mahtui lounas Kimmyn kanssa, pientä shoppailua ja viiniä Taijan kanssa, ja päivällinen Wesleyn ja Tatun kanssa.

Tällä kertaa jäähyväiset olivat vähemmän itkuiset, mutta ikävä tulee silti. Edinburghissa viettämäni kuusi kuukautta olivat upeaa aikaa - rakastuin kaupunkiin, sain paljon uusia ystäviä, ja kaikkea muuta huippua ja ihanaa jota en voi edes kuvailla. Päätös lähteä Edinburghiin ja jäädä sinne kesän jälkeen oli kyllä erittäin hyvä! Toivottavasti palaan sinne pian...

Vielä vähän kuvia kauniista Edinburghista:

<3

Nyt alkaa sitten "uusi" elämä koti-Suomessa. Wish me luck!

Kotiinpäin

2011-12-19T11:38:00.000+02:00

Kotimatka oli tänä vuonna paljon vähemmän stressaava kuin vuosi sitten, koska tänä vuonna lumi ei onneksi sotkenut matkasuunnitelmiani (mutta tänä talvena olisi tarkoitus vielä tehdä edestakainen reissu, joten hieman kyllä pelottaa). Lähtö oli kuitenkin siinä mielessä viimevuotista vaikeampi, että vaikka olenkin palaamassa 1½ viikon päästä takaisin, niin en enää näe suurinta osaa kavereistani joulun jälkeen. Ja taas oli jäähyväisten aika.

Minulla oli perjantaina leaving drinks Walkabout-nimisessä aussipubissa. Aikaisemmin viikolla kun lähetin töissä s-postikutsun kaikille, myös yksi parhaista kavereistani täällä ilmoitti, että hänkin on lähdössä, ja hän päätti sitten tehdä Jennin läksiäisistä Jennin ja Florianin läksiäiset. Niin kuin hän kaikille lähettämässään meilissä kirjoitti, "Minä ja Jenni aloitimme samaan aikaan, ja myös lopetamme samaan aikaan - ihan kuin olisimme naimisissa." Niinhän se kyllä vähän onkin... :)

Läksiäisissä oli tosi hauskaa, ja moni työkaveri tuli paikalle. Ennen pubiin menoa kävimme Suomiporukalla ("muumiporukalla") viereisessä tapasravintolassa syömässä, ja oli kyllä hyvää! En ollut ennen syönytkään tapaksia.

Taija & Tatu

Minä, Päivi ja Taija

Walkaboutissa kävi perinteiseen tapaan niin, että ensimmäisen parin tunnin aikana paikalla oli melkein pelkästään skandeja. Saksalaiset (ja se toinen juhlakalu) saapuivat vasta yhdentoista maissa oman Christmas dinnerinsä jälkeen, ja vähän ennen yhtä (ja valomerkin jälkeen) italialaisetkin löysivät paikalle. Siinä vaihessa ainakin oma tunnelma oli tosin jo vähän muuttunut - itkuksihan se meni kun Florian ja Wesley lähtivät (vaikka näen kyllä Wesleyn vielä joulun jälkeen).

My boys <3

Jatkojen sijaan päätin sulkemisaikaan mennä kotiin itkemään, ja ehkä vähän nukkumaankin siinä sivussa. Lauantai meni pakatessa, ja Maria tuli iltapäivällä seuraksi. Lähdimme taksilla lentokentälle kolmen aikoihin, ja siellä oli sitten taas jäähyväisten aika, koska Maria lähtee jouluaattona kotiin, ja sitten vielä Ranskan Alpeille hiihtämään, joten emme näe toisiamme enää tällä kertaa.

Lento lähti puoli seitsemältä, ja yhdeksän aikoihin laskeuduin Schipholin kentälle. Vietin yön Memmen luona - söimme tortilloja ja joimme viiniä, ja sain tutustua osaan Memmen vaihtarikavereista. Taisimme mennä nukkumaan siinä juuri ennen kahta, ja klo 4.45 oli taas herätys ja paluu Schipholille.

Lento kotiin ei ollut hirveän mukava, väsytti ja oli huono olo valvotun yön jälkeen, en saanut nukuttua, ja laskeutumisvaiheessa tuntui, että nyt räjähtää pää. Korvatkin olivat lukossa vielä myöhään illalla. Isovanhemmat olivat vastassa, ja matkalla sain hoidettua kaksi tärkeää asiaa listalta "Mitä teen ensimmäiseksi Suomessa?" - soitin Pepille, ja kävimme Hesellä. (Tällaista listaa ei oikeasti ole (tällä kertaa), mutta moni kysyi töissä, että mitä haluan tehdä ensimmäisenä kun palaan Suomeen. En oikein osannut vastata muuta kuin että haluan soittaa Pepille). Paraisilla kävin äidin luona hakemassa auton, ja ajaminen sujui yllättävän hyvin puolen vuoden vasemmanpuoleisen liikenteen jälkeen.

Että tässä sitä nyt ollaan. Tällä hetkellä pidän toimistoa sägystä käsin (ihan vaan siitä syystä että se on niin mukava), sovin viikon ohjelmaa ja odottelen englannin kääntämisen kurssi-ilmoittautumisen alkamista klo 12 (katsotaan kaatuuko nettiopsu). Glögittelemään tällä viikolla haluavat voivat ilmoittautua!

Pikkuveljen vika päivä kuvin

2011-12-05T22:43:00.000+02:00

Päätöksentekoprosessi

2011-12-02T00:41:00.000+02:00

Tätä blogia pidempään seuranneet tuntevat minut nopeista päätöksistäni (esimerkkejä löytyy täältä ja täältä). Näitä suuria, elämää mullistavia päätöksiä ei ehkä hirveän usein tule (tai no, ehkä useammin kuin monella muulla, mutta silti), mutta kun niitä tulee, niin silloin en haaskaa aikaa empiiseen - silloin mennään eikä meinata. Tällainen tilanne oli päällä toukokuussa, kun yks-kaks päätin lähteä kesäksi Edinburghiin, ja heinäkuussa, kun päätin jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Nyt muutoksen tuulet puhaltavat taas, ja tässä yritän avata teille (ja etenkin itselleni) tätä päätöksentekoprosessia.

Viime viikolla jossain vaiheessa, varmaankin työhakemuksia taas rustaillessa, tuli mieleen, että onko tässä mitään järkeä. Nykyinen työ ärsyttää päivä päivältä enemmän, ja työtilanne Skotlannissa on kaikkea muuta kuin hyvä (ainakin jos on Metro-lehteä uskominen). Suomeen on turha mennä työn perässä, enkä jaksaisi myöskään muuttaa uuteen paikkaan ja aloittaa kaikkea alusta, vaikka sellaisesta olen välillä puhunutkin. Perjantaina laitoin tuttuun tapaan kotiinpäin mietintäviestiä, jossa selostin vaihtoehtoni, ja kysyin äitipuolelta mielipiteitä. Ylimpänä listassa oli ajatus siitä, että jos kuitenkin palaisin kevääksi kotiin kuluttamaan yliopiston penkkejä...

Sunnuntaina saapunut vastausviesti alkoi fiksusti "Jos miettii kannattaako palata, pelkkä miettiminen puoltaa palaamista.". Olin jo lauantaina miettinyt asiaa sen verran kovasti, ja ajatus opiskelun jatkamisesta oli ehtinyt muhia sen verran, että päätökseen ei sitten tarvittu muuta kuin puolto kotoa - olihan isän ja äitipuolen positiivinen suhtaumuminen tässä kohtaa tärkeä, koska omassa asunnossani asuu alivuokralainen toukokuun loppuun asti.

Illalla puhuin vuokraemännälleni (joka on myös kämppikseni), ja maanantaina töiden jälkeen ostin lentolipun päivämäärällä 5.1. sekä laitoin sähköpostia Turun yliopistoon kysyäkseni ilmoittautumisesta. Kerroin päätöksestäni myös lähimmille työkavereille ja perheelleni. Tiistai-aamuna maksoin ohjeiden mukaan TYY:n jäsenmaksun kevätlukukaudeksi, ja minut kirjattiin läsnäolevaksi. Keskiviikkona tein muuttoilmoituksen, ja koska huhut alkoivat jo liikkua töissä, kerroin pomolleni, että nyt on lähtö lähellä, ja tänään sanoin itseni irti oikein virallisesti. Voi että tuntui hyvältä :D

Eli tässä sitä sitten ollaan! 17.12-27.12 olen Suomessa joululomalla, jonka jälkeen palaan Edinburghiin uuden vuoden aattoa viettämään. Sitten, 5.1., yli puoli vuotta tänne saapumiseni jälkeen, muutan takaisin Suomeen. Helppo tämä päätös ei ollut, koska viihdyn todella hyvin Edinburghissa, ja kavereita on ikävä jättää, Suomi ei ole mikään mukava paikka olla tammikuussa, ja vanhempien luona asuminen (ja vielä Paraisilla) ei ehkä ole ihan se, mitä olisin itse tähän kohtaan suunnitellut - MUTTA uskon kuitenkin, että tämä on oikea päätös. Tulen kiroamaan itseäni ja tätä päätöstä vielä monet kerrat kun ulkona on kylmä, koulumatka on pitkä, hommia on liikaa ja kandi ei edisty, mutta tiedän, että jos nyt jäisin tänne katuisin päätöstäni ihan yhtä lailla.

Ja niin kuin kavereiden kanssa Facebook-chatissä juuri todettiin - kun ensin palaa kotiin, niin voi sitten taas lähteä. Näillä mennään!

Leijonaa mä metsästän

2011-11-26T00:52:00.001+02:00

Viime lauantaina käytiin tosiaan pikkuveljen kanssa Edinburghin eläintarhassa.

Siellä törmäsimme kaikenkarvaisiin otuksiin, m.m. uuteen tuttavuuteen puupiikkisikaan.

Onneksi Janin kamerassa on hyvä zoomi... Sieltä löytyi muitakin kavereita, ja muutama linssilude.

Jani maistoi taas yhtä skotlantilaista klassikkoa - uppopaistettua Mars-patukkaa. Taisi saada alas noi kaksi palaa.

Basically: vi såg djur i bur [jyyr i byyr]...

...och natur i bur.

It was a good day.

Kuvat: Jani Syrjälä

Edit: löysimme myös leijonan, mutta se nukkui...

Rub it in, why don't you?

2011-11-19T22:16:00.000+02:00

Tältä säätiedotus näytti eilen. Tänään oli myös 14 astetta. Oltaisiin ihan hyvin voitu istua ulkona syömässä lounasta. Marraskuun lopussa, joo-o. Mikäs siinä :D

Pikkuveli on nyt ollut täällä viikon työharjoittelussa, kaksi viikkoa jäljellä. Tänään käytiin katsomassa kaikenkarvaisia otuksia Edinburghin eläintarhassa. Uusia tuttavuuksia olivat piikkisika ja muurahaiskarhu, koaloja ei oikein näkynyt kun ne nukkuivat häkkinsä takaosassa (ylläri, nehän nukkuvat n 20 tuntia vuorokaudessa), mutta pingviiniparaati oli kiva. Oltiin siellä yhteensä noin 4 tuntia, ja kivaa oli - olin viimeksi käynyt eläintarhassa melkein kaksi vuotta sitten Sydneyssä ja Canberrassa, ja Jani ei ollut käynyt sen jälkeen kun käytiin koko perheen voimin Korkeasaarella noin vuonna 1995.

Tämän hetken valopilkut

2011-11-08T21:54:00.003+02:00

Joulu

Joulu tulee, oletko valmis? Inhoan yleensä sitä, kun kaikki joulujutut laitetaan esille jo marraskuun alussa, tai jopa lokakuun lopussa. Tänä vuonna olen kuitenkin tajunnut, että if you can’t beat them – join them, eli koska joulu kuitenkin alkaa jo nyt, enkä voi asialle mitään, voin yhtä hyvin go with the flow ja nauttia jouluvaloista, -koristeista ja muusta hössötyksestä. Pitäisi kai ruveta väsäämään jouluplaylistiä…

Edinburgh

Viihdyn täällä niin uskomattoman hyvin! Kaikki ei todellakaan ole täydellistä, mutta kuitenkin niin kovin hyvin… Täällä on kotoisa olo!

Sää

Kyllä, uskokaa tai älkää, sääkin pääsee tälle listalle. Tänään oli harmaata ja pimeää koko päivän. Aina välillä sataa. Täällä tuulee jatkuvasti. Mutta asteita on vielä jopa 14 ! Marraskuussa sadetta ja pimeyttä osaa odottaa, mutta niiden mukana tulee yleensä huomattavasti alhaisemmat lämpötilat!

(Se, että täällä oli koko kesän suurin piirtein saman verran asteita ei liity tähän mitenkään)

Kaverit

Aina kun töissä ärsyttää (eli usein) olen niin kiitollinen, että siellä on hyviä kavereita, joiden ansiosta jaksaa sitä hullujenhuonetta. Meillä on siellä tosi hyvä porukka, ja vietän paljon aikaa erinäisten työkavereiden kanssa myös vapaa-ajalla. Sykesista työpaikkana voi sanoa paljon, mutta olen kuitenkin iloinen että aloitin siellä, koska muuten en olisi tutustunut kaikkiin näihin ihaniin ihmisiin!

Luopumisia

2011-11-04T22:24:00.000+02:00

Jäähyväiset, tämä kansainvälisen elämän lisämauste. Omat lähdöt ja tulemiset sisältävät aina jäähyväisiä; joskus väliaikaisia, joskus sellaisia, joiden väliaikaisuudesta ei ole varmuutta, mutta samalla niistä voi vähän syyttää itseään (vaikka se ei kyllä auta). Sitten on taas itsestään johtumattomia jäähyväisiä, kun joku muu lähtee. Taas kerran ero on joissain tapauksissa vain väliaikainen, joskus ei välttämättä, ja nehän ovat niitä kaikkein kauheimpia. Varsinkin nyt, näin monen "ulkomaankomennuksen" jälkeen, tiedän, että vaikka yhteydenpitoa luvataan, ja halutaan, niin totuus on usein erilainen. Olen saanut monta ihanaa ystävää joihin haluan pysyä yhteydessä, ja joita haluan nähdä uudestaan, mutta jostain syystä elämä vain tulee väliin. Jäähyväisten hetkellä on kuitenkin helpompi luvata yhdeydenpitoa, ja yrittää itsekin uskoa siihen, koska jälleennäkemisen toivo auttaa.

Paras kaverini täällä Edinburghissa ilmoitti pari viikkoa sitten, ettei hän tulekaan Suomi-lomansa jälkeen enää takaisin. Aikaa totutella ajatukseen ei ollut paljon, ja kahden viime viikon aikana olenkin usein miettinyt, miten ihmeessä jaksan siellä hullujenhuoneella (töissä) ilman Peppiä. Onhan siellä vielä kavereita, ihania tyyppejä, mutta se ei vaan ole sama... Mutta pakkohan tässä on pärjätä - muita töitä ei ole vielä löytynyt, joten vaihtoehtoja ei ole. Asiaa ei helpota se, että töissä on yhtäkkiä alkanut irtisanoutumisten tulva, ja lisää on tiedossa. Toivottavasti löydän pian töitä, niin etten jää joukon hännille, viimeisenä jäljelle.

Työnhaku siis jatkuu, joten pitäkää peukkuja. Ja kohtahan on jo joulukuu, jolloin pääsen kotiin (sain pyytämäni lomapäivät, 17-28.12!), ja näen Pepinkin taas. Yhteydenpito ja uudelleennäkemisethän on kuitenkin paljon helpompi järjestää sellaisen kanssa, joka on Suomessa, joten eiköhän tämä tästä.

Jännää elämää

2011-10-29T21:02:00.000+03:00

Joo, viime kerrasta on taas aikaa.

Jotenkin kirjoittamiselle ei ole viime aikoina tuntunut jäävän aikaa, vaikken minä kyllä niin kovin kiireinen ole. Olen ollut kuuden vuorossa nyt kaksi viikkoa putkeen, ja ensi viikolla sama jatkuu, joten töiden jälkeen päällimmäisenä mielessä on nokoset, sitten ruoka, ja loppuilta meneekin sohvalla, nukkumaanmenoaikaa odotellen. It's an exciting life.

Pikkuveli tuli käymään viikko oman Suomi-lomani jälkeen, ja vierailun ensimmäisenä viikonloppuna tekemistä riitti - ceilidh, ratsastus, synttärit, pientä turistikiertelyä... Loppuviikon Jani joutuikin sitten pärjäämään yksinään päivisin kun minun piti käydä töissä - ihan hyvää harjoitusta, oppipahan pärjäämään kaupungissa yksikseen, kun on kerran tulossa pian taas kolmen viikon työharjoitteluun. Oli kivaa viettää laatuaikaa pikkuveljen kanssa!

Töistä puheen ollen... Eilen tuli täyteen 4 kuukautta siinä puljussa. Tuntuu siltä, että jonkinlainen ketjureaktio on meneillään - yksitellen ihmiset ilmoittavat lähtevänsä, ja moni muu suunnittelee samaa - joidenkin suunnitelmat ovat selvät, kun toiset odottavat uuden työpaikan löytymistä. Itse kuulun tuohon viimeksimainittuun kategoriaan. Olen nyt ruvennut etsimään vaihtoehtoista työpaikkaa oikein tosissani, kun tuota nykyistä ei jaksa, varsinkaan kun siellä ei tätä menoa kohta ole edes kavereita auttamassa jaksamista. Toivon mukaan jotain muuta löytyisi, vaikka työtilannehan ei ole mitä parhain. Pitäkää peukkuja!

Tällä viikolla kävin työkaverini Diegon luona kamera-tutoriaalissa - ajattelin, että kun kerran on tuttavapiirissä noin lahjakas valokuvaaja, niin pitäähän sitä hyödyntää! Pyysin siis häneltä pientä "photography for dummies" -kurssia, ja nyt osaankin käyttää uutta leluani paljon paremmin (tätä ennen käytössä olivat siis vain automaattiset asetukset, ja nekin vaihtelevalla menestyksellä). En ole vielä ehtinyt harjoitella, mutta Diego antoi tehtäväksi ottaa viikonloppuna mahdollisimman paljon kuvia kotona, joten jos huomenna sitten leikkisin paparazzia...

Suomi-loma kuvin

2011-10-10T23:08:00.000+03:00

Uutta leluahan piti päästä kokeilemaan, ja tässä tulos: Suomi-loma kuvin!

Käyttöohjeiden tarkastelua

Koti-iltaa

Iskä leikkii kameralla

Aurajoki aamulla

Aurajoki päivällä

Cafe Art

Kaupunginkirjasto

Tiikeli

Janilla on pomppufiilis

Armeijapojut ei hymyile :P

Ei näe metsää puilta

2011-10-04T11:36:00.000+03:00

Vihdoin koitti Suomi-loma! Lauantai-aamuna lähdin kotoa noin klo 6:40 ja aloitin matkan, joka kesti yhteensä noin 11 tuntia. Reitti oli Edinburgh - Amsterdam - H:ki-Vantaa - Turku (viimeinen pätkä autolla).

Kumma juttu, mutta katsellessani laskeutuvan koneen ikkunasta metsäpeitteistä Suomen maisemaa tajusin, että Edinburghissa ei ole ollenkaan metsää! Ensin ihmettelin, että onko Suomessa oikeasti noin paljon metsää, ja sitten tajusin, että ei se Suomen metsän paljous, vaan se Edinburghin metsän vähyys (tai olemattomuus).

Heti kotimatkalla aloitin yhden lomani tärkeimmistä tehtävistä - syömisen! Käytiin kotimatkalla Hesellä, ja oi oi että kerrosateria + paprikamajoneesi maistui! Ja ähkyhän siitä tuli. Seuraavana päivänä syöminen (ja ähky) jatkui - päivällä Fontanaan brunssille perheen kanssa, ja illalla tilauslistassani ollutta uunilohta ja perunamuusia, sekä jälkkäriksi lettuja. Omnomnom. Sen päivän jälkeen ei kyllä ole ollut vieläkään oikein nälkä... Tämän viikon teemana tuntuu olevan food baby.

Maanantaina ohjelmassa oli Virallisten ja Tärkeiden Asioiden Hoitaminen. Passikuvat tuli otettua ja passihakemus lähetettyä, ja iltapäivä meni tavaroiden läpikäymisen ja valikoimisen merkeissä. Illalla oli ensimmäinen monista kaveritreffeistä, ja niitä on sitten loppuviikko täynnä. Minuuttiaikataulullahan tässä melkein mennään, mutta on tosi hauska nähdä kavereita pitkästä aikaa!

Tänä aamuna saavuin Turkuun n. klo 7.20, ja hengaankin täällä pikkuveljen ja myöhemmin serkun nurkissa perjantaihin asti. Tänään edessä on lounas ja parit kahvittelut, ja sama rumba jatkuu muina päivinä. Siinä samassa tarkoituksena on myös räplätä uutta lelua (isältä saatu ennakko-joululahja <3 ) ja opetella sen käyttöä, ja tännekin tulee siten jatkossa toivottavasti vähän paremmanlaatuisia otoksia :)

Syyskuulumisia

2011-09-25T15:45:00.002+03:00

Elämä jatkuu täällä Edinburghissa, vaikkei sitä täällä blogissa aina huomaakaan. Festivaali tuli ja meni, ja sen mukana meni myös festivaalikansa. Kyllä sen huomasi että Edinburghin asukasluku tuplaantuu elokuun aikana normaalista n. 500 000:sta miljoonaan.

Syksy on tullut tännekin, ja sen huomaa pimenevissä illoissa (ja aamuissa!) sekä puiden oransseissa lehdissä. Sään puolesta ero ei ole suuri, tuuli on lisääntynyt, mutta muuten meno on aika samanlaista kuin koko ajan tähän mennessä. Italialainen työkaverini kysyi aikaisemmin tällä viikolla, että huomaanko mitään eroa kesäkuun 21. päivän ("kesän ensimmäisen päivän") ja syyskuun 21. päivän ("syksyn ensimmäisen päivän") välillä, koska hän ei huomaa. En huomannut kyllä minäkään.

Kyseinen keskustelu käytiin muuten sähköpostitse italiaksi, koska hän haluaa minun opettavan hänelle suomea, ja pyysin sitten vastapalvelukseksi italianopetusta. Noloa kyllä hänen suomentaitonsa peittoavat minun italiantaitoni tällä hetkellä mennen tullen. Jätkä oppi parissa päivässä laskemaan nollasta tuhanteen, useampi verbi on jo hallussa, ja viikonpäivätkin menee tosta vaan. Kuukaudet tuottaa vähän vaikeuksia, mutta enhän minäkään niitä suomeksi kunnolla osannut ennen kuin ehkä joskus yläasteella... Ja vieläkin jotkut menee sekaisin.

Viime viikonloppuna lähdin minilomalle Lontooseen. Tarkoituksena oli mennä suomalaisen työkaverin kanssa, mutta hän ei sitten päässyt. Minähän en kuitenkaan haaskaa hyvää tilaisuutta käydä lempikaupungissani, kun liput oli jo ostettu ja lomapäivät pyydetty, niin lähdin sitten itse. Vietin neljä ihanaa päivää shoppaillen, kavereita tapaillen ja auringosta ja 20 asteen säästä nauttien. Yöbussilla matkustaminen ei ollut sitä suurinta herkkua, mutta tulipahan kokeiltua. Viikon päästä saan vähän pidemmän loman kun lähden Suomeen viikoksi! Meneillään on jo lista siitä, mitä haluan syödä kun pääsen kotiin, ja mitä ruokia tänne pitää tuoda takaisin.

Military Tattoo

2011-09-20T16:43:00.000+03:00

Viimeaikainen päivitysten puute johtuu pääosin siitä, että odottelin kaverilta Military Tattoo valokuvia. Laitetaan ne nyt ensin, ja koitetaan sitten saada tänne vähän jotain muutakin!

Sunnuntairetki

2011-08-31T00:03:00.000+03:00

Viikko sitten sunnuntaina minä ja tanskalainen työkaverini Maja päätimme ottaa kaiken irti hyvästä säästä, joten lähdimme "pienelle kävelylle". Tarkoituksena oli kavuta Edinburghin laidalla olevalle sammuneelle tulivuorelle Arthur's Seatille, mutta lopulta reittimme veikin viereiselle Salisbury Cragsille, joka on vähän matalampi, mutta siinäkin riitti kiivettävää ihan hyvin. Ehkä koitamme ensi kerralla valloittaa itse tulivuoren...

Päivän päätteeksi menimme vielä pubiin hyvin ansaitulle tuopilliselle. It was a good day.

Ett kräftkalas, ett kräftkalas...

2011-08-21T15:05:00.001+03:00

...det är kalas med fulla glas. Näin laulettiin eilen Kaizan ja Keithin luona, ja tuli siinä muutama Helan går myös. Vuorossa oli siis Kaizan jokavuotiset rapujuhlat, eli Crayfish party 2011. Aika huvittavaa, että itse en ollut ennen ollut rapujuhlissa, ja ensimmäiset sellaiset koenkin sitten täällä Skotlannissa! Paikalla oli pääosin Citibankillä työskenteleviä ruotsalaisia + heidän tyttö- ja poikaystäviään sekä kämppiksiään, ja sitten muutama "aito, oikea skotti". Mukaan mahtui myös yksi "irlantilainen Dave" (näin hänet esiteltiin, vaikka paikalla ei ollut ketään muuta Dave-nimistä), ja minä sain sitten edustaa Suomea.

Innokkaat rapujuhlijat Jessica ja Dave

Emäntämme Kaiza sekä juhlien pääruoka

Huippuhauska ilta, hyvää seuraa ja ruokaa, ja tyypilliseen tapaan snapsi virtasi. Ja ravutkin oli hyviä! (nirson ihmisen suusta aika paljon sanottu :P )

Laitetaan sitten nämäkin vielä...

2011-08-17T23:41:00.000+03:00

Eli kuvia uudesta huoneestani, voilà!

Tällasen sain :)

2011-08-17T21:32:00.000+03:00

Sain Elliltä tällaisen kivan tunnustuksen, kiitoksiavaan! :) Tehtävänä oli vastata seuraaviin kysymyksiin, joten täältä pesee!

1. Suosikkiväri: Turkoosi.

2. Suosikkieläin: Wallaby ja "hiilan kuu" (ylämaiden karvaiset lehmät)

3. Suosikkinumero: 21

4. Suosikki alkoholiton juoma: Tee (earl grey tai chai) maidolla ja sokerilla

5. Facebook vai Twitter? Facebook. Se vie jo tarpeeksi paljon aikaani, eli ei kannata lisätä Twitteriä siihen päälle.

6. Intohimosi: Matkustaminen. Lukeminen.

7. Saada vai antaa lahja? Antaa, mutta on niitä ihan kiva saadakin :)

8. Suosikkikuvio: Minkä randomin sitä heittäisi... neliapila?

9. Suosikkiviikonpäivä: Riippuu viikosta, mutta kai se perjantai.

10. Suosikkikukka: Kirsikankukka

Ja itse laitan tämän eteenpäin Fannylle (jag vet att du inte skriver just nu, but still!)

Kotikatu

2011-08-16T23:36:00.000+03:00

Muutin sunnuntaina tänne Kotikadulle. Kuvat eivät tee asunnolle oikeutta, mutta yritetään silti!

Viimeisessä kuvassa näkyy kortti jonka uudet kämppikseni olivat laittaneet huoneeseeni :)

Lisään vielä kuvia huoneestani kunhan saan vähän sisustettua - siivouksen puolesta huone on (ainakin toistaiseksi) ihan esittelykunnossa, mutta seinille tarvitaan vielä hieman koristelua.

Muutto

2011-07-29T21:21:00.001+03:00

Mainitsin viimeksi, että löysin täältä asunnon syksyksi/talveksi. Aivan ihanan asunnon. Täältä ihan läheltä.

Havainnollistaakseni muuttoliikkeitäni kaikille kaupunkia tuntemattomille, ja selvittääkseni itselleni miten pitkiä (lyhyitä) matkoja olen täällä liikkunut omaisuuteni kanssa, käännyin Google Maps'in puoleen. Tässä tulos:

(Kuten huomata saattaa Paint ei taida olla kovin hyvässä hallussa, mutta asia tulee selväksi.)

A on ystäväni Sidin koti, jossa asuin ensimmäiset 5 päivää.
B on nykyinen kämppäni, jonne muutin kesäksi.
C on tuleva kotini, nähtäväksi jää kuinka pitkäksi aikaa.

Arki alkaa

2011-07-27T22:07:00.000+03:00

Torstaina oli viimeinen varsinainen koulutuspäivä. Sanon varsinainen, koska emme ole vielä saaneet tunnuksiamme, jotta voisimme työskennellä omilla koneillamme, joten otamme tällä hetkellä vastaan puheluita side-by-side, eli jonkun toisen vieressä istuen. Pääasiassa tämä on ihan hyvä juttu, koska näin voimme helposti kysyä neuvoa jos jokin asia ei ole selvä. Toisaalta se, että joku kokeneempi istuu vieressä kuuntelemassa aiheuttaa sen, ettei itse tarvitse kauheasti ajatella, kun kaikki pienimmätkin päätökset voi tarkistaa. Mutta joka tapauksessa puhelimeenvastaamispelkoni on vähentynyt huomattavasti viime päivinä. Joka aamun ensimmäiset puhelut ovat stressaavia, mutta äkkiä onnistun rauhoittumaan kun huomaan, ettei se olekaan niin kauheaa.

Torstaina otin siis ensimmäiset puheluni. Olin Pepin kanssa suomilinjalla, mutta näin kesälomien aikaan soittoja suomalaisilta tulee todella vähän, joten kaikki ottamani puhelut olivat englanniksi. Ensimmäisenä iltapäivänä (torstai-aamu meni viimeisen kokeen kirjoittamiseen, tulos oli muuten 97,4%) taisin ottaa kolme puhelua, perjantaina ehkä kuusi, ja tänään otin jo suurimman osan puheluista, yli 30! Outoa kyllä sain ekan suomipuheluni vasta tänään, kun istuin ruotsalaisen Charlotten vieressä. Klo 11 jälkeen olin sitten ainoa suomenkielinen kun toinen lähti kipeänä kotiin. Ja hyvinhän se meni! Kyllä mä pystyn tähän!

Muuten elämä täällä Edissä on asettumassa. Käyn töissä, tulen kotiin, käyn kaupassa. Perjantaisin käymme PKI(ekan viikon koulutus)-porukan kanssa drinksuilla, viikonloput käyn yleensä kaupungilla. Tänä viikonloppuna oli ihana sää, ja vietin lauantain puistossa työkaverin kanssa. Sunnuntaina suuntasimme samaisen työkaverin kanssa rannalle - rannalle! Viimeksi taisin olla rannalla joulukuussa 2009 Australiassa. Oli kyllä ihanaa, ja seuraavana aamuna emme olleet ainoat punanaamaiset töissä.

Mutta kerrotakoon nyt sitten ihan virallisesti missä mennään:

En palaa Suomeen vielä syyskuussa.

Onkohan kukaan oikeastaan yllättynyt? Olen vain sitä mieltä, että kun nyt pahimmat suot on rämmitty läpi (työpaikan, asunnon, pankkitilin jne hankkimiset) niin olisi aika tyhmä lähteä kotiin. Täällä on asiat hyvin, ok työ, paljon kavereita, ja pienen ("puoli-huviksi") nettiselailun jälkeen löytyi tosi ihana asunto tästä ihan läheltä, joten kävin viime viikolla laittamassa nimet 6kk vuokrasopimukseen. Kandia ehtii kirjoittaa myöhemminkin!

Joten halukkaat ehtivät nyt tulla hyvin käymään kun aikaa tuli lisää, ja pyysin itse lomaa lokakuun ekalle viikolle, joten toivottavasti pääsen silloin käymään Suomessa.

Ceilidh

2011-07-16T15:44:00.001+03:00

Eilen oli vihdoin vuorossa Skye High-postauksessani mainitsemani ceilidh. Wikipedian mukaan ceilidh on perinteinen, skotlantilainen/irlantilainen illanvietto/kokoontuminen, jossa soitetaan skotlantilaista kansanmusiikkia ja tanssitaan. En tiedä kuulostaako tuo selitys kovinkaan jännittävältä, mutta ceilidheissä on kuitenkin tosi hauskaa!

Näitä tansseja järjestetään paljon Skotlannissa, Edinburghissakin joka viikko. Kerran kuussa Pollock Halls'issa järjestetään isot ceilidhit, ja niihin osallistuimme eilen Kimmyn kanssa. Kuvia oli vähän vaikea ottaa, osittain siksi että valaistus oli huono ja ihmiset tietenkin liikkuivat jatkuvasti, osittain siksi, että tanssimme suurimman osan ajasta. Tuo ilta täytti varmasti koko viikon liikuntatarpeen - yllättävän rankkaa puuhaa, mutta tosi, tosi hauskaa! Hauskaa oli myös se, että osallistujia oli joka ikäluokasta - pääosin parikymppisiä, mutta muutama lapsi, ja joitain vanhempia pariskuntia. Muutama pappakin tanssitti siellä nuoria tyttöjä, kiltti lepattaen!

Yhdessä keskustan yökerhossa järjestetään ceilidh kerran viikossa, ja elokuussa festivaalien aikana jopa kolme kertaa viikossa, joten kaikille mahdollisille vierailijoille tiedoksi: pakatkaa mukavat kengät!

Puhukaamme vihdoin töistä!

2011-07-12T01:06:00.001+03:00

Olen nyt ollut töissä tasan kaksi viikkoa. Töitä en vielä varsinaisesti tee, koska ennen sitä minun pitää osallistua yhteensä neljän viikon koulutukseen. Työnantajani on siis Sykes, ja tarkalleen ottaen Sykesin asiakas Citibank. Tällä hetkellä opettelen siis kaiken mahdollisen luottokorteista, suoraveloituksista, maksutapahtumista ja muusta luottokorttimaailmaan liittyvästä, jotta voin sitten selvittää puhelimessa Citibankin asiakkaiden mahdollisia ongelmia (vaikka sanaa ”ongelma” ei tietenkään saisi käyttää, se kun on liian negatiivinen).

Ekalla viikolla meillä oli koko Sykesin yhteinen aloituskoulutus, joihin osallistui 11 henkeä (joista yksi kylläkin lopetti toisen päivän jälkeen). Saksaa taitavista oli selvästikin pulaa, kun 11 uudesta työntekijästä 8 oli saksankielisiä (kaksi brittiä, yksi itävaltalainen, ja loput saksalaisia). Lisäksi vielä minä, yksi ranskalais-englantilainen tyttö sekä yksi turkkilainen tyttö( joka lopetti toisen viikon alussa). Ekan viikon koulutus oli aika turha, yleisluontoisten asioiden lisäksi aika paljon asiaankuulumatonta juttelua, mutta ihan kivaa oli, ja tutustuimme samalla muihin – jatkossa kun tutustuu varmaan pääasiassa oman tiimin porukkaan. Perjantaina, viimeisen yhteisen päivän jälkeen osa porukasta lähti yhdessä pubiin, ja niin teimme myös viime perjantaina, joten toivottavasti tämä perinne jatkuisi.

Toisen viikon alusta lähtien minä, itävaltalainen Florian ja saksalainen Monika aloitimme oman koulutuksemme Citibankin leirissä. Muilla oli edessään noin viikon koulutus, mutta meillä koulutusta oli vielä kolme viikkoa! Mutta onhan siinä vähän eroa, kun me käsittelemme kuitenkin Erittäin Suuria Rahasummia (eikä nyt puhuta edes vain kolmesta nollasta). Kuulemiemme juttujen perusteella emme oikein tienneet mitä odottaa, mutta nyt olen ainakin itse sitä mieltä, etten kyllä haluaisi vaihtaa asiakasryhmää kenenkään kanssa – muut menivät joko Motorolalle tai Open Table’ille (saksalaisten ravintoloiden varausjärjestelmän mikrotuki). Meidän pitää myös läpäistä kolme koetta, mutta en usko niiden olevan kovinkaan pahoja.

Ekoina päivinä kouluttajamme Maria vaikutti aikamoiselta tiukkikselta, mutta viime päivinä hänestä on avautunut uusia puolia, ja hän onkin tosi mukava tyyppi, niin kuin myös kaikki muut joihin olen tutustunut tässä viikon aikana. Yleensä päiväohjelmamme on sellainen, että aamupäivällä Maria pitää meille ”luentoa” uusista asioista, ja sitten harjoittelemme niitä roolipeleinä jos aikaa riittää. Iltapäivällä vuorossa on side-by-side, eli istumme jonkun vieressä kuuntelemassa heidän puheluitaan ja seuraamassa miten he hoitavat eri tilanteita. Onhan se välillä vähän tylsää, mutta ainakin minä saan vähän vaihtelua kun vaihdan välillä kieltä; Florian ja Monika istuvat yleensä samojen ihmisten kanssa, kuuntelemassa vain saksankielisiä puheluita.

Huomenna on vuorossa ensimmäinen koe. En ole jaksanut stressata siitä – uskon, että se menee ihan hyvin. Luulen ymmärtäneeni asiat jotka olemme käyneet läpi, enkä usko, että kokeet on tehty sellaisiksi ettei niistä pääsisi läpi – siinähän menisi parin viikon palkka hukkaan.

Skye High

2011-07-05T22:17:00.001+03:00

Noniin, jos vihdoin saisin vähän päivitettyä...

Minulla alkoivat siis työt viikko sitten, 28.6. Torstaina ennen töiden alkua mietin, että kun edessä oli viimeinen pidempi vapaa oletettavasti pitkään aikaan, niin pitäisi varmaan tarttua hetkeen ja lähteä kiertelemään vähän tätä mun uutta kotimaata. Varasin siis itselleni paikan Haggis Adveturesin kolmipäiväiselle Skye High -retkelle. Haggis on samantyylinen kuin Stray jonka matkassa reissasin n. 5 päivää Uudessa Seelannissa; se järjestää ryhmämatkoja (yleensä) n. 20-30 vuotiaille, joilla yövytään hostelleissa ja mennään ns. off the beaten track, eli poiketaan muiden matkaajien yleensä käyttämiltä reiteiltä. Näillä reissuilla on yleensä tosiaan nuorempaa porukkaa kuin perusryhmämatkoilla, mutta tällä(kin) kertaa mukaan mahtui kaikenlaista porukkaa. Parasta näissä reissuissa on se, että yksin matkustavakin tapaa uusia ihmisiä, ja pääsee helposti liikkumaan sellaisissa paikoissa missä ei ole joukkoliikennemahdollisuuksia.

Lauantai-aamulla nousimme siis keltaiseen, seksikkääseen bussiimme, ja lähdimme ajamaan kohti ylämaita. Matkan kohteena olivat mm. Loch Ness ja Isle of Skye. Meitä oli 22; suurin osa parikymppisiä matkailijoita, mutta myös kolmihenkinen kiinalainen perhe sekä viisihenkinen mauritiuslaisperhe (molemmat perheet pysyttelivät omissa oloissaan). Matkassa oli myös kuusi aussia, neljä kanadalaista, kaksi kreikkalaista, yksi intialainen, ja minä.

Kuljettajamme/oppaamme Andy selitti jatkuvasti hauskoja juttuja, sekoitti historiaa ja satuja, ja heilui kiltissä (ainakin ekan päivän). Jätkä on Glasgowsta, ja vaikka hän omien sanojensa mukaan yritti hillitä aksenttiaan jotta ymmärtäisimme edes jotain, saimme kuitenkin nauttia ihanasta skottiaksentista.

Ajoimme Loch Nessin etelärannalle, jossa yövyimme molemmat yöt samassa hostellissa. Toisena päivänä kiersimme Skye-saarta, ja kolmantena ajoimme Loch Nessin ympäri ja takaisin Edinburghiin. Matkan aikana tapasimme Hamishin, joka on hairy coo, eli karvainen lehmä, mutta Nessie-monsteri jäi näkemättä. Teimme pieniä patikkaretkiä, yleensä sateessa, ylös alas vuoria, kävimme viskitislaamossa ja vanhassa linnassa. Yhtenä päivänä osa porukasta lähti laskemaan alas kapeaa, liukasta vuoristopolkua aikamoisessa sateessa. Vesiputous oli kyllä nätti, mutta kolmen tunnin bussimatka litimärissä farkuissa takaisin hostellille oli hiukan vähemmän kiva.

Matka oli kuitenkin aivan mahtava sateesta huolimatta! Porukka oli mukavaa, kuljettaja oli hauska, maisemat olivat uskomattomat! Hostellikin oli kiva, ja siellä oli tarjolla kunnon illanviettoa; ekana iltana pub quiz joka piti sisällään tavallisen tietovisan lisäksi kaikenlaisia muita tehtäviä (oma joukkueeni voitti tietovisaosion, mutta jäi toiseksi kun pukeutumis- ja tanssikisan pisteet otettiin huomioon), ja toisena iltana meille soitettiin perinteistä skotlantilaista musiikkia, joka sitten johti ceilidh-tansseihin! Aivan huippuhauskaa, vaikka tilaa olikin tosi vähän, enkä malta odottaa, että pääsen osallistumaan Edinburghissa kunnon ceilidhiin!

No, nyt ei jaksa kirjoittaa järkevämpää tekstiä, eikä edes tarkistaa, joten laitetaan tähän lopuksi vähän kuvia selostamaan paremmin! Koitan pian saada aikaiseksi jotain tekstiä töistäkin, mutta kerrottakoon niistä tässä vaiheessa sen verran, että minä en ole töissä puhelinmyyjänä! Joku taisi nimittäin jo huolestua :P

Hamish

Perinteinen ylämaan asu

Vesiputous ja -sade

Elon merkkejä

2011-07-01T01:43:00.001+03:00

Olen vielä hengissä, vaikka täällä sitä ei ole viime aikoina huomannut. Syy miksi en ole kirjoittanut on se, että minulla on ollut muuta tekemistä, joten hyvä vaan, eikö niin?

Koitan saada viimeistään viikonloppuna vähän juttua tänne viime viikonlopun huippumahtavasta reissustani Skotlannin ylämaihin, ja uudesta, tiistaina alkaneesta työstäni, mutta tähän väliin haluan vain jakaa pienen tarinan tämän päivän tapahtumista ennen nukkumaanmenoa.

Maanantaina sain vihdoin kirjeen Nordealta, ja olin ajatellut käyttää sitä todistamaan osoitteeni kun avaan tilin täällä - suurin osa pankeista vaatii jonkinlaisen proof of addressin, useimmiten jonkun laskun tai virallisen kirjeen. Ajattelin, että eiköhän pankin kirje kelpaa, kun laskuja ei minulle alivuokralaisena tule. Tänään ehdin vihdoin pankkiin (useimmat menevät järkevästi kiinni klo 16 tai 16.45 - mitä väliä, vaikka suurin osa ihmisistä on töissä neljään tai viiteen), ja valitsin pankkini ihan vaan sen mukaan, että juuri tämä (RBS eli Royal Bank of Scotland) sattuu olemaan torstaisin auki klo 19 asti.

Marssin siis itsevarmana pankkiin passi ja Nordean kirje kourassa, ja pääsin juttelemaan eräälle miehelle tilin avaamisesta. Hän katsoi kirjettäni, ja raapi päätään. Suomeksi olevasta tiliotteesta hän ei tietenkään saanut mitään selvää. Itse olin ajatellut, että kun kuoressa on minun Edinburghin osoitteeni, niin eiköhän se riitä. Mies kävi kysymässä, ja palasi kertomaan huonot uutiset: koska hän ei tiedä mitä kirjeessä lukee, ja koska varsinaisessa tiliotteessani oli Suomen osoitteeni, niin kirje ei kelvannut. Pikkasen pänni. Seuraava keskustelunpätkä kuitenkin auttoi hiukan:

Mies: Olen pahoillani, mutta tämä ei kelpaa. Näen kyllä, että tämä on tiliote, mutta koska en tiedä mitä siinä lukee, ja koska siinä on Suomen osoitteesi, niin en voi sääntöjen mukaan käyttää tätä. Onhan se tyhmä sääntö...
Minä: Meillä ei ole mitään sellaisia sääntöjä.
Mies: Ei niin, koska te skandinaavit ette ole yhtä tyhmiä kuin me.
Minä: :D

Joten tiliä en saanut, mutta ainakin sain oikeata sympatiaa!

(Kävin vielä äkkiä naapuripankissa ennen kuin se meni kiinni, ja siellä tarvittiin kuulemma vain passia! Jos olisin tiennyt tämän olisin hoitanut homman jo aikoja sitten! Joten nyt on lauantaille varattu tilinavausaika!)

Asuntoesittely

2011-06-24T15:50:00.001+03:00

Tässä vähän kuvia mun kuluneen viikon asumuksista.

Ensimmäisenä Sidin komeronkokoinen huone (johon oli kaiken järjen vastaisesti tungettu 1,20m sänky) jossa vietin viisi yötä. (Ps: Yritä itse pitää tuonkokoista huonetta siistina kun tavaroita ei voi laittaa mihinkään! :P )

Maanantaista torstaihin olin Couch Surfaamassa Callumin luona, olohuoneen sohvalla. Siitä en hoksannut ottaa kuvia.

Lopuksi kuvia uudesta huoneestani. Hippi-sisustus ei ole omani, mutta onhan se ihan kiva ja värikäs. Kukkaset ovat myös kivoja, mutta ne viedään pian pois - ihan hyvä sinänsä, en minä niitä muistaisi kuitenkaan kastella, ja toisten kukkasia on ikävä tappaa. Itse saatan hiukan muokata seinäkoristelua, kunhan saan aikaiseksi. Säilytystilaa on tosi vähän, mutta eiköhän vaatteet mahdu piironkiin joten kuten.

Laitan kuvia muusta kämpästä sitten kun täällä (toivon mukaan joskus) on vähän siistimpää - keittiö on ainakin tällä hetkellä kuin pommin jäljiltä, enkä oikein jaksaisi ensitöikseni ruveta siivoamaan muiden jälkiä. Lopuksi vielä kuva uusien kämppisten eilisestä yhteisestä lähipubi-illasta (pubi on tosiaan tuossa alakerrassa, kerrassaan kätevää! ;) )

Kimmy päätti muuten aloittaa eilen uuden projektin, nimeltä "Opetetaan Jenni juomaan olutta". Projektin B-osa tulee luultavasti olemaan "Opetetaan Jenni juomaan kahvia". Katsotaan miten käy...

Muutto

2011-06-24T02:25:00.001+03:00

Sain avaimet uuteen kämppääni tänään (tai periaatteessa eilen) klo 15. Istuskelin kämpillä yksikseni kun vuokraemäntäni oli lähtenyt, ja odottelin matkalaukunkantoapulaistani Charlesia. Fiilis oli kaikkea muuta kuin korkealla. Siinä tuli esiin kaikki mahdolliset negatiiviset ajatukset; mitä jos en tykkääkään olla täällä, mitä jos en tule toimeen kämppisten kanssa, jne jne... Olen kuitenkin ollut samassa tilanteessa ennenkin, mm.Disneyn ja Lontoon kämpille saapumisen jälkeen, varsinkin ekana iltana, ja sen takia tiedän, että tämä on vain väliaikainen tunnetila. Ei se silti kivaa ole.

Noin klo 17 australialainen kämppikseni Kimmy tuli kotiin, ja huono fiilis haihtui kuin savuna ilmaan. Tapasin Kimmyn jo silloin kun kävin katsomassa asuntoa, ja nyt kun hän näki minut hän tuli heti halaamaan, ja sanoi, että onpa hauskaa että olet vihdoin täällä! Hän myös kysyi, mentäisiinkö illalla oluelle alakerran pubiin. Tämän parempaa tervetuloatoivotusta en olisin voinut saada! Järkkäilin vähän tavaroitani (ihanaa vihdoin purkaa kamat matkalaukusta!) ja kävin kaupassa (kaikki, siis ihan KAIKKI leivät loppu klo 19, paitsi irtosämpylät, jotka olivat muuttuneet päivän aikana kiveksi), ja sen jälkeen suuntasimme alakerran pubiin. Toinen kämppikseni, englantilainen Tony, liittyi seuraamme vähän myöhemmin, ja istuimme pubissa keskiyöhön asti. Hauskaa oli, tutustuin hyvin uusiin kämppiksiini, ja asiat ovat hyvällä mallilla!

Ainoa huono asia oli, että 5 vuotta käytössä olleen matkalaukkuni pyörät sanoivat tänään sopimuksen irti. Ei hyvä. Saahan täältä halpoja matkalaukkuja, mutta joku kunnollinen olisi ihan hyvä olla... No, se ei ole tämän päivän huoli; vuokra on maksettu elokuun loppuun asti, joten ennen sitä ei pitäisi olla suurempia muuttoja tiedossa.

Ai niin; totesin, että koska olen vapaalla vielä tiistaihin asti, kannattaisi ehkä käyttää nämä vapaapäivät "kotimaanmatkailuun", kun en tiedä milloin seuraavan kerran saan näin monta VP:tä putkeen, joten varasin pienen matkan! Lauantaista maanantaihin kiertelen siis Skotlannin ylämaita, käyn Loch Nessillä etsimässä monsteria, ja käyn Isle of Skye'lla. Sellainen juhannus siis minulla edessä! Ja sitten tiistaina töihin. Kunhan saisin selville jostain, että mihin aikaan siellä pitää oikein olla...

Asiat hyvällä mallilla

2011-06-22T16:24:00.000+03:00

Tänään tuli soitto, että Sykes tarjoaa minulle työpaikkaa, jee! Tiistaina alkaa.
Iloa vähän vähensi se, ettei vuokraemännästäni ollut kuulunut mitään moneen päivään, ja pienenä neurootikkona olin melkein varma siitä, että hän tekisi minulle oharit, enkä pääsisikään muuttamaan torstaina. Mutta tulihan se viesti sieltä, joten saan avaimet huomenna klo 15!
Ja nyt aurinkokin paistaa eilisen, koko päivän kestäneen kaatosateen jälkeen.
Eli varpaat on kuivat ja elämä hymyilee - ainakin toistaiseksi!

Työhaastattelu

2011-06-21T19:53:00.000+03:00

Kerron nyt sitten vielä siitä haastattelusta...

Kyseessä on siis Sykes, joka on jonkinlainen ulkoistamisfirma. Olen kuullut puljusta aika eriäviä mielipiteitä, mutta ei se nyt varmaan muita työpaikkoja pahempi ole.

Talossa on töissä (mm.) monenkielisiä puhelinneuvojia, ja sellaista paikkaa minäkin hain. Sykesin asiakkaina on mm. Apple, Citibank, Argos, ja vaikka mitä muuta. Minua ehdotettiin siis Citibank-tiimiin.

Haastattelussa minun piti ensin läpäistä "kielitesti". Itse en sitä kyllä testiksi kutsuisi; kyseessä oli pikemminkin kolme pientä juttutuokiota kolmen erikielisen- ja maalaisen (ranskalainen, suomalainen ja ruotsalainen) työntekijän kanssa. Mies (britti) joka hoiti loput haastattelusta sanoi, että on varmaan rankkaa tehdä kolme kielitestiä putkeen tuolla tavalla, mutta totesin vain että tällainen on minulle ihan perussettiä.

Noin puolet haastatteluajasta oli sitten sitä "competency based" haastattelua (osaamiseen perustuvaa, siis). Siinä kysytään vaikeita, ja vastauksen pitää liittyä johonkin tiettyyn (asiakaspalvelu)tilanteeseen johon itse on työssään joutunut. Ei mitään yleisluontoista siis. Onneksi olin valmistautunut (vaikkei siellä ihan samoja kysymyksiä kysyttykään), ja tiesin vähän mitä minulta odotettiin. Vähän bullshittiähän siinä piti välillä keksiä, kun kaikki tilanteet ei olleet sellaisia joihin olen itse joutunut, mutta aika hyvin se tuntui kuitenkin menevän. Ja huomasin, että Disneylandin kesästä oli tässäkin hyötyä; siellä kun tuli vastaan kaikki mahdolliset asiakaspalvelutilanteet mitä voi ikinä keksiä, ja vähän lisääkin.

Haastattelun jälkeen sanottiin, että he ilmoittavat tänään rekrytointifirmalle ottavatko minut vai eivät. Nyt kello on kuitenkin jo kohta kuusi, joten itse saan tietää asiasta toivon mukaan huomenna. Katsotaan. Olisi kiva tietää mahdollisimman pian, muuten pitää ruveta jakelemaan CV:itä.

Jos saan työpaikan, edessä on 2-3 viikon koulutus, joka alkaa tiistaina. Pitäkää peukkuja!

Duubi-duubi-duu

2011-06-21T13:56:00.000+03:00

Täällä elämä rullaa rauhallisesti eteenpäin. Tuntuu vielä siltä, että odottaisin jotain, mutta kai se on sitä muuttoa, ja työpaikan löytymistä, ja arjen alkamista.

Eilen muutin (toivon mukaan) toiseksi viimeisen kerran täällä; olen ollut tähän asti Sidin luona, mutta nyt hänen piti päästä takaisin omaan kämppäänsä (parisuhdesotkuja), joten lähetin Couch Surfing -sivuille hätäviestin, että kenen nurkkiin pääsisi, ja aika pian skotlantilaiselta Callumilta tuli vastaus. Jätkä on oikea elämäntapa"hostaaja", sen luona tuntuu jatkuvasti asustelevan porukkaa, ja on se itsekin reissannut enemmän kuin kiitettävästi. Pelkästään sen CS-profiilissa oli yli 200 reviews'iä. Onneksi sain jättää matkalaukkuni Sidin luo; olisi aika hullua raahata se toiselle puolelle kaupunkia muutamaksi päiväksi, ja sitten viedä se takaisin melkein lähtöpisteeseensä. Viimeinen muutto on sitten torstaina.

Tänään, n. tunnin päästä, minulla on call center -työn toinen haastattelu. Ehdottavat minua Citibankin ranskankieliseen tiimiin. Pitää kai sitten opetella pankkisanastoa ranskaksi jos työpaikkaa pukkaa. Vaikka en kyllä edes tiedä uskonko saavani paikkaa; suht simppeliä työtä varten on aika hullut haastattelumenettelyt, ja ensikertalaisena en tiedä pystynkö läpäisemään tällaista "Competency based interview"'ta jota Sykes näköjään harrastaa... No, sen näkee kohta!

Muuten olen pääasiassa hengaillut ja tutkinut kaupunkia. Täällä tulee käveltyä ihan tajuttomasti, mikä on tietty hyvä asia. Pohkeenikin ovat jo tottuneet jatkuvaan rappusissakävelyyn, ekat kolme-neljä päivää ne panivat vastaan aika kunnolla. Aina välillä käyn hengailemassa Sidin työpaikalla, josta saan ilmaista teetä. Eilen siellä hengaili myös Sidin kaveri Charles, joten istuskeltiin siinä sitten aika pitkään. Charles oli menossa katsomaan Potiche-elokuvaa, ja pyysi minua mukaan. Olin jo aikaisemmin nähnyt elokuvan trailerin, ja se näytti hyvältä. Ehdin juuri ja juuri leffaan, kun olin ensin käynyt viemässä kamani Callumin luo, mutta onneksi en antanut periksi matkan varrella, koska leffa oli hyvä, ja yllättävän hauska. Siellä sitten katsoin ranskalaista leffaa ranskalaisen jätkän kanssa juoden ranskalaista (?) punkkua. Voihan sitä näinkin illan viettää!

Viikko takana

2011-06-17T21:24:00.002+03:00

Lähdöstä on nyt mennyt viikko. Suurin osa siitä on ollut hengailua, mutta tehdään nyt sitten pieni yhteenveto, yleisön pyynnöstä ;) (mutta nyt ei sitten jaksa etsiä kirjoitusvirheitä, että tiedätte)

Pe 10.6. Ajantaju hieman hukassa, paniikissa bussiin. Lentokentällä vastassa yllätys, kun kaveri + kaverin siippa tuli moikkaamaan. Lento lähti ja laskeutui ajallaan. Lontoon päässä pientä sähläystä junalippujen kanssa, mutta en jaksanut kauheasti välittää. Junalla Victorian juna-asemalle, metrolla Wood Greeniin. Wood Greenissä pienimuotoiset bileet, hauska nähdä kavereita taas. Taisi muuten olla viimeinen käynti siinä murjussa.

La 11.6. Illalla meni pikkasen myöhään, joten "aamulla" lähdin liikkeelle vasta siinä yhden maissa. Camdeniin markkinoille ja kielioppivirheisiä kylttejä bongaamaan (No photo's ja We sell umbrella's. Ouch.) Istuskelin Regent's Parkissa, söin mansikoita ja katselin ja kuuntelin ihmisiä; mm. pari pissistä, jotka toivoivat, että puistossa olisi ollut taxi, sekä mummo jolla oli rusettipäinen yorkshirenterrieri nimeltä Sirius. Hih. Hyde Parkissa ja keskustassa oli meneillään World Naked Bike Ride 2011, enkä ollut ajatellut käydä katsomassa, kun lähdin niin myöhään, mutta törmäsin sitten kuitenkin muutamaan pyöräilijään illemmalla Holbornissa.

Su 12.6. Satoi. Kävin Brick Lanen markkinoilla (taas myöhäinen nukkumaanmenoaika johti myöhäiseen lähtöön) ja viereisillä Shoreditchin markkinoilla, mutta en sitten jaksanut enää tarpoa sateessa ja tuulessa, joten palasin Wood Greeniin. Hengailin kavereiden kanssa, juotiin teeta, syötiin mun irtokarkkeja (saa lähettää lisää!!) ja katsottiin telkkaria (sekä todettiin, että American Dad on sitten vaan maailman huonoin TV-sarja). Pakkasin kamani uudestaan.

Ma 13.6. Hiukan aikaisempi nukkumaanmenoaika, mutta ei tarpeeksi jotta aamuherääminen olisi onnistunut suunnitelmien mukaisesti. Lähdin Wood Greenistä n. klo 10.20. Metroasemapoukkoilun välttämiseksi menin Warren streetin asemalle, jonne Sophie tuli vastaan. Lähempänä olisi ollut muita asemia, mutta ajattelin, että parempi olla pyörimättä maanalaisessa kaikkien kamojen kanssa. Väärin. Matkalaukku painoi kuin synti. Ei kiva.
Käytiin brunssilla, istuskeltiin puistossa, syötiin illallinen Yo!Sushissa, ja käytiin teatterissa katsomassa Pygmalion (My Fair Ladyn näytelmä-/alkuperäisversio) - pääroolissa Rupert Everett. Kotimatkalla törmäsimme maailman varmasti turhimpaan kauppaan/turistinähtävyyteen: M&M's World! Nelikerroksinen kauppa jossa ei myydä mitään muuta kuin M&M's karkkeja (joita tunnetusti on tasan kahta eri laatua) ja krääsää! Naurettavaa! Niin uskomaton paikka, että oli pakko käydä katsomassa. Kuka näitä oikein keksii?

Ti 14.6. Meidän oli tarkoitus käydä Sophien kanssa The Breakfast Clubissa aamupalalla, mutta siitä tulikin enemmän brunssi, tai itse asiassa melkein myöhäinen lounas (niin käy joskus). Sieltä suuntasin Covent Gardeniin jonne olin sopinut treffit Marin kanssa. Lounastreffit. Nälkä oli kova, juu. Käytiin Wagamamassa, muutama dumpling (mitä sitten ovatkaan suomeksi, jotain mykyjä kai) mahtui aika hyvin. Jälkkäriksi vielä jätskiä The Icecreamists'ista - se paikka, josta sai jossain vaiheessa ostaa Baby Gaga -nimistä, äidinmaidosta tehtyä jäätelöä. Ei maistettu.
Jatkuva syöminen/juominen jatkui, kun suuntasin seuraavaksi South Kensingtoniin tapaamaan Katieta, jota ehdin kuitenkin vain nähdä noin puoli tuntia ennen kuin hän joutui lähtemään kuuntelemaan jotain luentoa. Hörppäsin teeni sitten rauhassa kirjaa lukien ja auringonpaisteesta nauttien, ja lopuksi palasin vielä Baker streetin kulmille, jossa käytiin Sophien kanssa gbk'ssa syömässä Uusiseelantilaisia hampurilaisia. Ei tullut kyllä ihan heti nälkä tämän päivän jälkeen.
Illalla rupesi paniikki jo hiukan nostamaan päätään. Mitä tästä nyt oikein tulee? Pakkasin taas kerran syntisen painavan matkalaukkuni aamun lähtöä varten. Tällä kertaa tilattiin taksi.

Ke 15.6. Päiväkirjassa lukee: Täällä istuu pikku Jenni linja-autoasemalla pienessä paniikissa ja miettii, että mitä sitä tuli oikein tehtyä... Tästä se lähtee :P
9½ tuntia bussia. 2 x tauko, à 30 ja 15 min. Milton Keynesistä Newcastleen viereisellä penkillä istui joku, joten en saanut levittäytyä, eikä hänestä ollut edes juttuseuraksi. Loppumatkan sain kuitenkin istua/maata/retkottaa vähän leveämmin. Perillä Edinburghissa n. klo 18.40, Sid oli vastassa, otettiin taksi hänen luo. Saatiin joten kuten matkalaukku raahattua kolmanteen kerrokseen - Sid lupasi, että muuttaessani pois hän värvää poikaystävänsä kantajaksi. Sidin seurassa ei kauheasti istuskella; syötiin, kävin suihkussa, ja sen jälkeen mentiin Couch Surfing tapaamiseen, joka sattumoisin oli lähipubissa. Siellä juttelin sitten monen mukavan ihmisen kanssa, ja löytyipä joukosta vähän skandivahvistustakin.

To 16.6. Ensimmäisen päivän saldo: 1 kpl työhaastatteluja (johtaa luultavasti toiseen haastatteluun), 1 kpl suoritettuja asuntonäyttöjä, 3 kpl peruttuja asuntonäyttöjä, 1 kpl varmistunut asunto. Muuttopäivä 23.6. :D Ei huonommin ekaksi päiväksi.

Pe 17.7. Vähemmän saatu aikaan, kiertelin pääasiassa kaupunkia. Soitin paikkaan, josta saisin varattua ajan johonkin työvoimatoimisto-tyyliseen paikkaan, jotta saisin National Insurance numeroni, jotta voisin tehdä töitä. Sain ajan 5.7. Just. Lupasivat lähettää jotain tietoja, ja annoin tulevan kämpän osoitteen, vaikka en tosiaan ole muuttamassa ihan vielä. Onneksi se on tosi lähellä, niin postin voi noutaa. Jos se menee perille. Nämä talojen ja asuntojen numerot täällä kun ovat hiukan epäselvät... :S Pankissakin kävin, mutta totesin aika pian, että ilman minkäänlaista todistusta osoitteestani tiliä ei heru. Jos Nordeasta suostuttaisiin lähettämään jotain, mutta en tietenkään ehtinyt hoitaa sitä tänään. No, ehtiihän sitä. Lähetin myös työhakemuksen pariin hotelliin ja STA Traveliin (vastaa Kilroy Travelsiä), mutta kai se on pakko vaan ruveta kiikuttamaan CV:itä ympäriinsä pian.
Ollaan kai menossa Sidin kanssa illalla ulos. Ja huomenna oli puhetta, että käytäisiin drinksuilla parin CS-miitissä tapaamani tytön kanssa (toinen skotlantilainen, toinen kanadalainen).

Että sellainen viikko! Sori että tuli niin pitkä, mutta en millään ole jaksanut kirjoittaa aikaisemmin, jatkuva lampsiminen ympäri maata ja/tai kaupunkia vie mehut. Mutta eiköhän se siitä!

Lähtö lähellä, taas.

2011-06-10T09:02:00.001+03:00

Tässä sitä taas ollaan, lähdössä. Ihan vaan niin kuin vaihtelun vuoksi... :)

Viime päivinä olen usein joutunut selittelemään tekemisiäni. Joidenkin mielestä tämä on ihan loistavaa, ja toiset eivät yhtään ymmärrä mitä päässäni liikkuu. Yleensä keskusteu on kuitenkin seuraavanlainen:

Henkilö X: Olet siis lähdössä kesäksi Edinburghiin?
Minä: Jep.
Henkilö X: Koko kesäksi?
Minä: Joo.
Henkilö X: No mitä sä meinaat siellä tehdä?
Minä: Emmä tiedä :D
Henkilö X: Ja missä sä aiot asua?
Minä: Emmä tiedä sitäkään.
Henkilö X: (järkytyksestä selvittyään) Miks just Edinburgh?
Minä: Jos totta puhutaan, niin ei aavistustakaan!

(Viimeiseen kohtaan vastaukseksi sopii hyvin myös "Miks ei?" :D )

Näillä mennään. Bussi H:ki-Vantaalle lähtee klo 12.00 (luulin tähän hetkeen asti, että se oli klo 14.00, hups! Ei paniikkia...) ja lento lähtee (toivon mukaan) 16.50. Lontooseen saavutaan 17.50, ja keskiviikkona lähden bussilla Edinburghiin.

See you on the other side!

"Ekkai sä aio lähtiä pois?!?"

2011-06-08T23:53:00.002+03:00

Tällainen kuva löytyy Turun linja-autoasemalta. Ihana :)

Tänään piti päättää mitkä vaatteet lähtevät mukaan reissuun, ja mitkä lähtevät viettämään kesää Paraisille. Olen saanut aika hyvin karsittua, katsotaan nyt miltä näyttää kun alan laittamaan niitä matkalaukkuun huomenna... Ideana oli pakata mahdollisimman vähän, mutta Edinburghin erittäin vaihteleva sää vaikeuttaa asiaa kovasti.

Tällä hetkellä tuntuu siltä kuin olisin vain lähdössä Lontooseen moikkaamaan kavereita muutamaksi päiväksi. Kai sitä sitten keskiviikkona 9 tunnin bussimatkan aikana ehtii tajuta mihin ollaan menossa... Jos kenelläkään on hyviä vinkkejä siihen, miten pitkän bussimatkan (keskellä päivää) saa kulutettua, niin kertokaa ihmeessä!

Saanko esitellä: Edinburgh!

2011-05-30T23:54:00.000+03:00

Viime päivinä olen viettänyt paljon aikaa netissä (vaikka siinä nyt ei varsinaisesti ole mitään uutta) etsien töitä ja vuokralla olevia huoneita. Vähän turhaahan se on, kun kumpaakin on vaikea saada ennen kuin on paikan päällä, mutta eihän katsominen mitään haittaa :P Tiedänpähän sitten ainakin mihin verrata! Muutamaan työpaikkaan olen jo lähettänyt hakemuksen, mutta ihan vain kokeilumielessä - pääasiassa homma taitaa siellä toimia niin, että marssii vaan paikan päälle CV kourassa. Ensimmäisten päivien ohjelmassa taitaa siis yhdistyä kaupungin tuntemusta lisäävä päämäärätön haahuili, sekä CV:n jakelu kaikkiin mahdollisiin puoteihin, kahviloihin, ravintoloihin jne.

Löysin tällaisen videon esittelemään teille tulevaa "kotikaupunkiani". Siitä näkyy monen muun lisäksi kesän Fringe- ja muut festivaalit sekä Edinburgh Military Tattoo (se, missä näkyy miehiä hameessa heilumassa stadionilla). Sidin puheiden ja itse löytämäni tiedon perusteella siellä ei varmaan edes malttaisi tehdä töitä kun on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä! Mutta jotenkinhan ne menot on kustannettava (eli vanhempien ei tartte huolehtia!).

Uutta kehiin

2011-05-27T21:14:00.001+03:00

Noniin, nyt on taas syytä ottaa tämäkin blogi käyttöön! Kesä tulee, ja sen mukanan uudet seikkailut!

Tänä kesänä minun oli siis tarkoitus lähteä Barcelonaan työharjoitteluun lokalisointitoimistoon. Alkukeväästä totesin kuitenkin, että kun ei ollut töitä josta saisin rahaa säästöön, ja harjoittelusta saisin yhteensä vain 700€/kk, niin homma oli aika tuhoon tuomittu. Lähetin siis Espanjaan sähköpostia, ja odotin, että sieltä tulisi haukkuja takaisin, mutta siellä päässä oltiin kovin ymmärtäväisiä.

Edessä oli siis kesä Suomessa, ilman töitä, puhelimen vieressä päivystäen - Viking Linelta ei myöskään herunut töitä, sanoivat vain, että soittele tänne aina välillä niin pääset ehkä sijaistamaan. Mahtavaa.

No, yhtenä päivänä selailin huvikseni Edinburghin Fringe-festivaalien esiintyjälistaa, ja päädyin jotenkin vahingossa (tai "vahingossa" ehkä?) rekrytointisivuille. Totesin, että voisihan sinne hakea - kun kerran olen työttömänä, niin kuukauden työt Edinburghissa voisi kyllä olla aika mukavaa. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Yksitellen palaset loksahtivat kohdalleen, vaikken vielä siinä vaiheessa sitä ehkä tajunnutkaan. Viime kesän alivuokralainen T kyseli asunnon perään, ja vastasin ensin, etten voi vuokrata asuntoani, koska vietän kesän Suomessa. Kuitenkin jo seuraavana päivänä päässä oli pieni ajatus, että mitä jos... Olihan tämä kuitenkin sen verran hyvä tilaisuus lähteä!

Kaksi päivää sähköpostin jälkeen rupesin tosissani miettimään, että voisinko oikeasti lähteä jonnekin, vaikka Edinburghiin? Pieni puhelinpalaveri aina niin hyviä neuvoja antavan äitipuoleni kanssa, ja päädyin siihen, että tottakai lähden!

Sitten piti vielä odottaa vastausta T:n pomolta (suostuuko työpaikka maksamaan koko kesän vuokran, vaikka T on varsinaisesti töissä vain osan kesäkuusta ja elokuun). Inhoan odottamista kun kyse on tällaisista asioista, ja etsin jo asuntoa ja työpaikkaa täyttä häkää. Sain jopa puhelun Edinburghiläiseltä rekrytointifirmalta, jossa kysyttiin milloin voisin mennä haastatteluun!

No, tänään se odotettu viesti vihdoin tuli: T vuokraa asuntoni tänä kesänä, joka siis tarkoittaa sitä, että minä lähden Edinburghiin! Kaiken kruunasi vielä se, että luonani on tällä hetkellä ranskalainen Couch Surfer (Sid), joka sattumoisin asuu Edinburhissa. Hän oli todella innoissaan, ja sanoi jo, että voisin asua hänen luonaan kunnes löydän oman asunnon, ja että hän voisi antaa vinkkejä työnhaussa, ja että hän esittelisi minut kaikille ystävilleen, jne jne. Lisäksi hän on kertonut paljon kaikista Skotlannin kesän tapahtumista ja festareista. "Sitten kun tulet, niin sinulle ei tule sitä alun tylsää aikaa, kun ei tunne ketään!" Ihana tunne! Tuntuu siltä, että voin huoletta lähteä, ja että kaikki järjestyy! Eihän se tietenkään ihan niin helposti voi mennä, mutta silti!

Joten pysykää kanavalla, jatkossa tästä blogista voi seurata elämääni Skotlannissa! (Ja yritän jatkossa kirjoittaa vähän lyhyemmin ;) )

Mainos

2011-02-28T08:20:00.001+02:00

Koska lähiaikoina ei taida tapahtua kamalasti tänne kirjoitettavaa (paitsi pieni Lontoon-reissu kuukauden päästä!!) olen ruvennut kirjoittamaan toista blogia muista asioista, joten sitä voi sitten lukea jos kaipaa ajantappovälineitä (jos englannin kieli sujuu, muuten jää valitettavasti kuvien katseluksi).

Barcelona on tässä vaiheessa aika auki, katsotaan miten siinä käy.

Loppu-slut

2011-01-19T00:59:00.001+02:00

Loppu-Lontoo jäi nyt vähän kertomatta, mutta kai pieni yhteenveto on paikallaan...

Mutta ensin pitää mainita "pieni" yhteensattuma viimeiseltä viikonlopulta:
Kävimme Natalien kanssa Camdenissa. Siellä olevat markkinat ovat sen verran iso ja sokkeloinen paikka, että siellä ei ihan heti löydä tuttuja etsimälläkään. No, yhtäkkiä näin ihmisjoukossa neljä pikkuveljeni kaveria. Ettei Paraislaisilta saa sitten olla rauhassa missään!
Onhan tämä ihan valtava yhteensattuma, mutta jotenkin se ei jaksa enää hetkauttaa, kun niitä on tullut viimeisten kuukausien aikana jo pari muutakin...

Joka tapauksessa, viimeinen päivä meni pakatessa. Kyllä siinä tuli aika stressaantunut fiilis kun kamoja yritti tunkea mihin tahansa ne sai mahtumaan, ja painoa oli jo valmiiksi liikaa. Illalla pidin ystäville/naapureille huutokaupan, missä lahjoitin astiani, ruoanlaittovälineeni ja kaiken mahdollisen sälän halukaille. Olin ainakin erittäin suosittu sinä iltana! Sen jälkeen kävimme Natalien kanssa syömässä Nando'sissa, ja yhdellä paikallisessa, ja se olikin sitten siinä.

Aamulla lähdin vähän ennen seitsemää. Mukana oli painava matkalaukku, melkein yhtä painava pikku-trolley, täyteen ahdettu olkalaukku, pienehkö pussi jossa pidin eväitäni, sekä melkein metrinmittainen putkilo, jonka sisällä oli juliste. Siinä piti sitten yrittää päästä käytäviä pitkin hissiin, ulos ovesta, portin läpi, ja muutaman sadan metrin matka metroasemalle. Ihan hyvinhän se meni sitten kun pääsin ulos portista ja sain vedettyä laukut liikkeelle, ja metroon nouseminen onnistui ystävällisen kanssamatkustajan avulla. Onneksi pääsin suoraan Piccadilly Linella Heathrowlle, ja siellä päässä sain taas apua laukun nostossa kärryille.

Olin punninnut matkalaukkuni jossain vaiheessa iltaa, jolloin se näytti 26kg. Check in -tiskillä sain kuitenkin kaikkea muuta kuin mukavan yllätyksen (vaikkei se oikeastaan niin suuri yllätys ollutkaan), kun matkalaukun painoksi paljastui 29kg (sallitun 23kg sijaan). Sen lisäksi trolleyssa oli 13kg (eikä 8), ja sitten oli vielä se olkalaukku, jota yritin kovasti piilotella. Päädyin sitten laittamaan trolleynkin ruumaan, ja maksoin £33 lisämaksun, mikä siinä tilanteessa tuntui suht pieneltä.

Saavuin Helsinkiin noin ½ tuntia myöhässä, ja melkein juoksin Turun koneelle. Turun päässä kävin heti ilmoittamassa osoitteeni laukkujeni tuomista varten, koska Helsingissä oli sanottu, etteivät ne ehtisi, mikä ei haitannut kun kerran olin menossa kotiin. Noin kymmenen minuutin ajon jälkeen puhelin kuitenkin soi, ja ilmoitettiin, että laukkuni pyörivät hihnalla. Kävimme siis hakemassa laukkuni, ja pääsin kotiin laatikoiden täyttämään kämppääni.

Eka ilta meni haikeissa tunnelmissa, ja kyllähän tässä välillä tulee ikävä, varsinkin kun joutuu kulkemaan jäisiä katuja mummoaskelin, ja kun kämppä on edelleen aika lailla kamojen peitossa, mutta eiköhän se siitä.

Tähän päättyi siis Erasmus-vaihtoni! Nyt jään enää odottamaan eri tahoilta tulevia, viimeisiä rahoja, ja Middlesex Universityn kurssitodistusta. Niiden perään joutuu varmaan vielä soittelemaan...

Don't Hassle with the Hoff!

2011-01-13T01:44:00.002+02:00

Tässä sitä sitten ollaan. Viimeinen päivä huomenna. Niin kuin voi odottaa, mieliala menee kuin vuoristoradassa. Perussettiä tässä vaiheessa, aina sama juttu.

Mutta ennen lähtöä on vielä huominen, joka pitää sisällään pakkauksen lisäksi lounasta, kahvittelua ja päivällistä hyvien ystävien seurassa.

Eilen illalla sain viimeisen esseeni valmiiksi, ja tänään kävin palauttamassa sen. Viimeinen käynti Middlesex Universityssa, siis. Luulisi, että olo olisi kovin kevyt ja erilainen, mutten ole vielä oikein sisäistänyt sitä, niin kuin en lähtöäkään.

Yliopistokeikan jälkeen lähdin Wimbledoniin, jossa minun ja Lauran sisäiset ysärilapset olivat onnesta soikeena, kun saimme nähdä lavalla The Hoffin. En ole koskaan ollut suurempi fani, mutta olihan se kuitenkin elämys! Vaikka kyseessä olikin Peter Pan, niin siinä viljeltiin jatkuvasti Hoff-viittauksia, ja kaksimielisiä vitsejäkin oli mukana vaikka kuinka paljon. Hauksaa oli, ja kun tosiaan sain liputhintaan £2,50/lippu, niin oli todellakin sen arvoista! :)

Nyt nukkumaan, angstataan sitten huomenna.

Let them eat cake

2011-01-11T00:29:00.001+02:00

Tämä nukkumattomuus alkaa olla jo vanha vitsi. Viime yönä taisin nukkua yhteensä pari tuntia, jos sitäkään, enkä varmaan tuntiakaan yhtenäisesti. Nukkumatti suostui ilmestymään vasta joskus neljän jälkeen, onkohan se vuorotteluvapaalla tai jotain kun homma ei oikein luista?

En ole saanut vielä neljättä esseetä kirjoitettua. Yritin kovasti (tai, no, yritin) aloitella eilen, mutten saanut aikaiseksi kun kasan mahdollisia lähteitä ja lyhyen Introductionin. Tuntuu vaan, ettei annetusta aiheesta millään saa rutistettua 2000 sanan verran asiaa, mutta ei kai sitä osaa sanoa ennen kuin yrittää. Jos huomenna sitten...

Kävin kuitenkin tänään yliopistolla palauttamassa kolme esseetä, ja hakemassa nimen Erasmus-papereihin. Matkassa oli muitakin esseenpalauttajia, ja näyttäisi siltä, että olen kerrankin ollut sieltä tehokkaammasta päästä! Kyllä kannatti tulla tänne norkoilemaan etuajassa!

Tänään päätin käydä kaupungilla hoitamassa viimeiset "pakolliset" ostokset; minun piti joka tapauksessa käydä Cath Kidston -kaupassa Marylebonessa, koska sieltä ostamaani laukkuun oli jäänyt hälytyslaite, joten päätin samalla kertaa piipahtaa Primarkissa hakemassa muutaman perusvaatteen (£8 mustat farkut ja sukkia kulahtaneiden tilalle, toppeja, sen sellaista), mutta innostuin taas vähän liikaa, ja mukaan lähti vähän enemmän tavaraa (mikähän on juuri oikea ratkaisu silloin, kun olemassa olevienkin tavaroiden mahtuminen matkalaukkuun on vähän kyseenalaista). Päätin kuitenkin, että parempi ostaa nyt halvalla, kuin katua sitten Suomessa. En ole ensimmäisen Lontoonreissuni (keväällä 2009) jälkeen edes ostanut vaatteita Suomesta, osittain siksi, että niitä on tullut kannettua täältä matkalaukkukaupalla, mutta myös siksi, että kun tämän maan (tai minkä tahansa muun maan kuin Suomi (tai Norja)) hintatasoon tottuu, ja varsinkin kun käy naurettavan halvoissa kaupoissa kuten Primark, ei Suomesta saa enää ostettua mitään, kun kaikki on niin kallista. Nih.

Mutta ettei tästä nyt tulisi täysin shoppailublogi:

Istuttiin äsken huoneessani juttelemassa kaverini Anoukin kanssa, kun oveen koputetaan. Siellä oli joukko naapureita, etunenässä Hong Kongilainen Ada, joka sanoi, että tule syömään kakkua! Ei tarvinnut toista kertaa pyytää ;) Meitä kokoontui siis 7 naapuria (muutama puuttui) keittiöön, ja Ada kaivoi jääkaapista esiin Paul-leipomosta/kahvilasta ostetun, ihanan kakun! Siinä sitten toivotettiin hyvää uutta vuotta ja syötiin kakkua. Maria keksi, että meidänhän pitäisi tehdä tästä jokaviikkoinen traditio, jolloin kaikki tarjoaisivat vuorollaan kakkua! 10 ihmistä, 10 viikkoa, 10 kakkua! En tiedä tuleeko siitä mitään, mutta harmi, ettei sitä keksitty aikaisemmin! ;)

Tämä on kyllä ollut aika haikea päivä. Puhuimme Natalien kanssa siitä, mitä tekisimme viimeisenä iltanani, ja tajusin, että kohta en näe häntä enää. Kuljin ympäri Notting Hilliä todella kevätmäisessä säässä, ja harmitti, koska edessä on vielä monta kylmää, pimeää viikkoa, ellei jopa kuukautta. Ja tänään keittiössä huomasin, miten hauska oli että kaikki olivat taas loman jälkeen koolla, miten äkkiä olen tottunut näihin vähän aikaa sitten vieraisiin ihmisiin ja heidän jatkuvaan läsnäoloonsa, ja ruvennut jopa kaipaamaan heidän seuraansa. Keittiön pieniä juttutuokioita tulee ikävä kun vihdoin pääsen kauan kaivattuun yksiööni. Näin sitä ihminen muuttuu.

Mutta vielä ei heitetä hyvästejä, ja aion nauttia viimeisistä päivistäni Lontoon asukkina! Ohjelmaan kuuluu mm. sellainen pieni yllätyselementti kuin Peter Pan; sain halvalla lippuja, joten keskiviikkona lähdemme Lauran kanssa Wimbledoniin katsomaan Peter Pan -esitystä, jossa Kapteeni Koukkuna toimii itse David Hasselhoff! Ei ihan huono :P Laurakin sanoi kun pyysin häntä mukaan, että näin randomia tarjousta ei usein tule, joten pakkohan sitä on tulla mukaan!

Esseitä

2011-01-09T02:42:00.001+02:00

Kello on 0:34. Meneillään n. 8 tuntia sitten aloitettu esseenkirjoitus. En nyt todellakaan väitä, että olisin kirjoittanut jatkuvasti viimeisen 8 tunnin aikana, mutta olen minä jotain saanut aikaan! 1524 sanaa "paperilla", tarkoituksena olisi kirjoittaa 2000 (+-10%). Aihe: The Human, lähteet: The Island of Dr Moreau & Sherlock Holmes: The Creeping Man. Ensimmäisessä hullu tiedemies leikkelee eläimistä jotain ihmisenkaltaista (tietenkin ilman puudutusta tms.), toisessa kuusikymppinen professori hankkii nuorentuakseen apina-seerumia, ja muuttuu samalla itse apinamaiseksi. Jännää.

Sanoisin kuitenkin, että olen ylittänyt itseni! Keskiviikkona valmistui ensimmäinen essee, torstaina toinen, ja tämänkin kanssa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Sitten jäljellä on enää tulkkauskurssin essee, jonka luulisi olevan suht helppo, ainakin kahteen kirjallisuusesseeseen verrattuna! Jos hyvin menee voin palauttaa kaikki neljä ensi viikon alussa, ja nauttia sitten muutamasta rennosta, oikeasti vapaasta päivästä (koska yleensähän otan vapaapäiviä ennen opiskelua, enkä toisin päin, joten jatkuva stressihän siinä on päällä).

Eihän se ehkä ole järkevää opiskella tällaiseen kellonaikaan, mutten ole saanut nukuttua tällä viikolla, joten yhtä hyvin voin tehdä jotain järkevää, ja en sitäpaitsi halua lopettaa nyt kun olen päässyt (jotenkuten) vauhtiin, koska aloittaminen on aina se vaikein osa. Katsotaan, miten pitkälle tässä jaksaa mennä.

Uusi vuosi, uudet kuteet

2011-01-03T23:49:00.002+02:00

Ensimmäinen joulunjälkeinen päivä Wood Greenissä taisi olla tähän mennessä yksinäisin. Koitin jatkuvasti kuunnella, kuuluisiko ympäriltä liikkuvien ihmisten ääniä, mutta turhaan. Aikamoinen angsti-ilta kun en ollut jutellut kenellekään, kaupan kassaa ja lentokenttähenkilökuntaa lukuunottamatta, aamuneljän jälkeen (eli 0200 brittiaikaa). Toisaalta minulla ei sitten ollut mitään syytä olla tekemättä töitä, ja nehän kaipasivat kovasti tekemistä. Tein hommat loppuun, ja menin nukkumaan toivoen, että seuraavana päivänä olisi vähän enemmän seuraa.

Torstai-aamuna päätin lähteä katsastamaan alennusmyyntejä, mutta vain muutamssa kaupassa - halusin selvitä reissusta järki tallessa. Matkalla törmäsin naapuriin, joka oli ollut täällä koko loman, myös edellisen päivän, ja hän luetteli vielä useamman muun paikalla olleen. Olin siis angstannut ihan turhaan. Mutta tulipahan ainakin työt tehtyä.

Harvemmin alennusmyynneistä löytää kovin hyviä diilejä, ja ostokset tahtovat usein olla niitä ei-alennettuja. Tällä kertaa kävi kuitenkin paremmin kuin hyvin: TopShopista (josta harvemmin ostan vaatteita muuten kuin alennusmyyntien aikaan) löytyi kaksi kivaa pikkumustaa, ja loppusummaksi tuli £27!! (mekot siis à £15 ja päälle vielä 10% opiskelija-alennus, jota kerrankin muistin pyytää). Ei huono! Kävin myös MinaUKssa, jonka alennusmyyntiin olin jo tutustunut netissä, mutta kaupassa oli vain normaalihintaisia vaatteita. Tilasin sitten nettisivuilta ihanan mekon, alkuperäinen hinta £85, itse maksoin siitä £10!! Pitää tietenkin odottaa ja katsoa, että sopiiko se ollenkaan, mutta silti!

Näiden hienojen löytöjen lisäksi kävimme eilen (suomalaisen) Lauran kanssa Knightsbridgessä, ja päätimme piipahtaa myös Monsooniin (jossa käyn myös harvemmin). Siellä oli iltapukuale, ja Laura rupesi katsomaan niitä kevään vuosijuhlia varten. Kun huomasin, että alennukset olivat -70%, hinnat n. £50-60, puvut tosi nättejä ja vielä sopivan kokoisia, niin päätin itsekin kokeilla muutamaa, kyllähän sitä nyt itsekin olisi tarkoitus vuosijuhliin osallistua lähivuosina, ja Suomesta ei todellakaan saa kivaa iltapukua tuohon hintaan! Harmi kyllä emme päässeet kovinkaan pitkälle, koska sovituskopit oli jo suljettu - emme olleet huomanneet, että sulkemisaikaan oli vain vartti. Tänään kauppa oli kiinni bank holidayn takia (yleinen vapaapäivä) mutta huomenna ajattelin kuitenkin käydä pikaisesti kaupungilla ennen esseeurakkaani, koska näin hyvää tarjousta ei usein tule vastaan! Se on kyllä sanottava, että alennusmyynneissä käyminen on täällä ihan eri juttu kuin Suomessa - siellä saa hyvällä tuurilla jotain kivaa -30% alennuksella, mutta harvemmin sitäkään, ja tosi hyviä tarjouksia tulee vastaan vain harvoin. Nyt olen tajunnut, mikä alennusmyynneissä on niin kivaa! :D

Okei, taidankin lopettaa tähän pitkään shoppailuselostukseen, ensi kerralla sitten jotain muuta ;)

Ps: Ai niin, uusi vuosi meni rauhallisesti, syötiin Tiinan luona tortilloja ja katsottiin parvekkeen hyvältä näköalapaikalta keskustan ilotulitusta. Telkkarista Edinburghin menoa katsellessa harmitti taas, ettei niistä suunnitelmista tullut mitään, mutta ehtiihän sinne vielä jonain toisena vuonna.

Hyvää uutta vuotta kaikille!!

Matkaan

2010-12-29T00:47:00.001+02:00

Joulu tuli, joulu meni, ja samoin myös loma Suomessa. Tavarat on pakattu suunniteltua pienempään matkalaukkuun, ja hyvin mahtui - toivotaan, että kotimatkalla sama onnistuu vielä. Sain myös sopivasti tänään viestin alivuokralaiseltani, että asunto on tyhjennetty, joten suurin osa tavaroistani on nyt viety sinne. Kun tulen kotiin "lopullisesti" tammikuun puolessa välissä pääsen siis suoraan kotiin viettämään angstausviikonloppua purettavien laatikoitteni kanssa. Oh, joy! Mutta pääasia että pääsen kotiin, koska odotan sitä jo nyt, vaikka edessä onkin vielä parin viikon "loma" Lontoossa.

Vähemmän lomamaisen tästä reissusta tekee tietenkin ne 4 esseetä (à 2000 sanaa) jotka pitäisi vielä kirjoittaa, mutta ensiksi vuorossa on jo pahasti myöhästynyt transkriptio.

Joulu meni kuitenkin hyvin, ja oli mukavaa olla kotona perheen parissa, ja tavata ystäviäkin siinä välissä. Jouluna tuli syötyä ne perinteiset kolme ähkyä, ja nyt voi taas palata pariksi viikoksi pasta-pesto-linjalle. Uuden vuoden aaton suunnitelmat ovat vielä vähän auki, mutta eiköhän tässä jotain vielä kehitellä. Ja sitten alkaakin uusi vuosi, ja uusi vuosikymmen! Tämän asian tajusin vasta, kun joku (en muista mikä) mainos sen minulle ilmoitti tänään telkkarissa. Onko vuodesta 2000 tosiaan niin kauan...

Nyt kello on kuitenkin jo 0.45, ja herätys on 3.15 kun siihen neljän bussiin pitäisi ehtiä, joten toivottavasti Nukkumatti olisi armollinen...

A Christmas Miracle

2010-12-23T22:47:00.001+02:00

Ihmeiden aika ei ole ohi.

Heathrow oli viikonloppuna (ja monta päivää sen jälkeen) täydessä kaaoksessa lauantain lumisateen jälkeen. Maailmalla uutiset näyttävät lumipeitteisiä lentokoneita ja kiitoratoja, sekä kentällä majailevia ihmisiä. Terminaalissa todellisuus oli aika lähellä sitä, millaiseksi se oli uutisissa kuvatti, mutta kiitoradat sen sijaan näyttivät 22 tuntia lumisateen loppumisen jälkeen (eli sunnuntaina klo 12) paljon paljaammilta kuin mitä oli kaaoksen jälkeen odottanut.

Lauantai meni paniikinomaisen nettiselailun merkeissä - BBC, Heathrow, säätiedotus, Finnair, ja sama uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan... Illalla kuuntelin puolisen tuntia Finnairin harvinaisen huonoa jonotusmusiikkia (ja maksoin siitä ilosta pitkän pennin) saadakseni lopulta "langan" päähän naisen, joka ei osannut sanoa paljon mitään, ja joka itse asiassa kuulosti hieman yllättyneeltä, kun kyselin Lontoon tilannetta.

Parin tunnin nukkumisen jälkeen nousin viideltä ja palasin Finnairin linjoille, tällä kertaa, uskomatonta kyllä, vielä huonomman musiikin tahdissa. 45 minuutin jälkeen vastattiin, mutta informaatiota osattiin antaa kovin vähän. "Kannattaako kentälle edes mennä?" "No, jos se lento lennetään, niin kyllä sinne sitten kannattaa mennä." Voi, kiitos.

Päätin yrittää, ja vähän ennen seitsemää lähdinkin rämpimään lumen halki kaikkien kamojeni kanssa. Lunta ei siis ollut kuin ehkä 10cm, mutta kyllä sekin matkalaukkujen kanssa tuntuu. Metroon nousi keskustassa nuori suomalaispariskunta jotka istuivat minun viereeni, ja ymmärrettyäni heidän puheistaan että olimme yrittämässä samalle lennolle, hautasin sisäisen suomalaisuuteni ja aloin jutella heille. Olimme kaikki yhtä realistisen pessimistisiä mahdollisuuksistamme päästä sinä päivänä Suomeen.

Kentällä metroon nousi ihmisjoukko, joiden katseet kertoivat selvästi, ettei kentälle ollut menemistä. Oviaukon läpi tunkeutuessamme kentän työntekijä työntyi ohitsemme ja sanoi, ettei tiennyt miksi edes yritimme sisälle, koska sieltä ei sinä päivänä lennetty.

Finnairin tiskillä oli menossa check in; lauantain 10.20.-lennon matkustajia otettiin siihen yhteen ainoaan lähtevään koneeseen. Muita pyydettiin palaamaan kahden tunnin päästä. Lähdin sivummalle, ja etsin lattialle leiriytyneiden ihmisten keskeltä muutamaa vapaata neliötä. Söin voileivän. ja päätin sitten kaiken järjen vastaisesti tarkistaa, oliko tauluilla edelleen sama, synkkä viesti. Siinä samassa huomasin, kun aiemmin tapaamani suomalaispariskunta pinkaisi jonosta toiseen, ja päätin käydä tarkistamassa tilanteen. Selvisi, että kaikki lauantain matkustajat (jotka eivät olleet vielä antaneet periksi) oli jo checkattu, ja nyt otettiin muitakin. Kuulin jonon etuosassa olevalta naiselta, että vapaita paikkoja oli vielä 60, ja ne annettiin sellaisille, joilla ei ollut ulkomaan jatkolentoa Helsingistä.

Pulssi kohosi. En uskaltanut edes ajatella, että vielä oli toivoa. Kun yksi työntekijoistä kyseli Helsinkiin lähtijöitä, tungin niin nopeasti kuin matkalaukkuineni pääsin vapaalle tiskille, ja muutaman minuutin kuluttua sain käteeni paperilappusen, joka tuntui siihenastisen elämäni tärkeimmältä lapulta: boarding pass pari tuntia myöhemmin Helsinkiin lähtevään koneeseen!

En ollut uskoa tuuriani! Epäuskoinen hymy naamallani kävelin turvatarkastukseen kuin unessa. En vieläkään uskaltanut oikein uskoa siihen, että pääsisin kotiin. Koko matka tyhjien turvatarkastusten ja tax free -myymälöiden läpi päivittelin uskomatonta hyvää tuuriani. Soitin kotiin kertoakseni ilouutisen, ja olin onneni kukkuloilla.

Koneeseen päästiin odotettua aikaisemmin, ja lentoemäntien ja kapteenin puheista ymmärsin, että suurin osa muista matkustajista oli jo istunut samassa koneessa lauantaina, mutteivät olleetkaan päässeet lähtemään. Kapteeni totesi kuulutuksensa lopuksi "Helsingissä on tällä hetkellä -11 astetta ja paljon lunta, mutta, jos joku sitä ei tiennyt, niin sehän ei Helsingissä haittaa." Matkustajat taputtivat ja hurrastivat kun kone vihdoin lähti liikkeelle, kun monitoreista näkyi että kone nousi ilmaan, ja kun lakseuduimme. Olimme päässeet kotiin!!

Lopulta laskeuduin Helsinkiin vain kaksi tuntia myöhässä. Pääsin todella helpolla, mutta stressiä riitti kyllä minullekin enemmän kuin tarpeeksi. Onni oli kuitenkin matkassa, ja nyt en voi kyllä sanoa Finskistä pahaa sanaa ihan heti!

Katsotaan, millaisen riskin otan tekemällä vielä edestakaisen matkan Lontooseen tänä talvena. Nyt ei kuitenkaan mietitä sitä, vaan nautitaan joulusta suvun ja ystävien kanssa (monen vuoden tauvon jälkeen)! Hyvää ja stressitöntä joulua kaikille!!

Sään armoilla

2010-12-18T23:16:00.002+02:00

Be careful what you wish for.

Kai joku pieni sääkeiju jossain kuuli harmitteluni siitä, että kohta Lontoon-aikani on ohi, ja päätti "korjata" asian.

Päivä on menny Heathrow'n, Helsinki-Vantaan, Finnairin, BBC:n ja Guardianin sivuja selaillessa. Finnair ei puhelimessakaan osannut antaa muita neuvoja kuin sen, että soittaisin uudestaan aamulla viiden-kuuden aikoihin.

Toivottavasti saisin ainakin nukuttua, mutta tuskin. Huomisesta tulee luultavasti pitkä päivä.

Pitäkää peukkuja ja toivottakaa onnea! Sitä tarvitaan...

Nostalgiaa

2010-12-17T16:43:00.001+02:00

Viimeinen kouluviikko oli ja meni, ja nyt olen käynyt viimeisenkin luentoni Middlesex Universityssa! Esseitä sinne pitää vielä mennä palauttamaan, mutta se nyt on pikkujuttu.

Keskiviikkona oli viimeinen käännöstunti, ja jälkeenpäin osa porukasta istui kahvilla. Kun olin lähdössä seuraavalle tunnille, yksi tytöistä kysyi, olinko pitänyt kursseista, ja olinko oppinut mitään. Vastasin suoraan että en, heille opetetaan asioita jotka meidän (ainakin teoriassa) pitää osata pääsykokeita varten, ja että kurssit tuntuivat aika turhilta. He kaikki tietävät kyllä, ettei heidän tutkintonsa anna kovin hyviä eväitä työelämään, ja lisäsinpä sitten vielä heidän masennustaan mainitsemalla, että samalla kun he maksavat itsensä kipeiksi, minun opiskeluni on ilmaista. Ehkä oli vähän ilkeää, mutta no joo...

Kirjallisuustunneilla taso on kyllä (ainakin minun silmissäni) hyvä, mutta kun en itse opiskele kirjallisuutta kotona, niin en sitten saanut niistäkään hirveästi irti. Ainakin opin sen, ettei kirjallisuuden opiskelu ole minua varten!

Joten se, että nyt on opiskelut MDX:ässä opiskeltu (tai siis...), ei harmita ollenkaan. En sanoisi, että tämä vaihto on opiskelumielessä ollut turha, muttei nyt ehkä kovin antoisakaan. Toisaalta, enhän minä tänne opiskelemaan tullutkaan!

Olen saanut maistaa (toisen) suurkaupungin elämää (huom: viittaus Pariisiin eikä Turkuun! :D), ja olen tavannut paljon ihania ihmisiä. Myös soluasuminen on tullut tutuksi, ja olen huomannut, että vaikka pidän yksin asumisesta, niin on soluissakin puolensa. Ja kaiken lisäksi olen taas oppinut arvostamaan Suomea vähän enemmän!

Eilen illalla kavereilta tuli kännipuhelu, ja heidän kikatustaan kuunnellessani tuntui siltä, että nyt on aika palata kotiin. Puhelun jälkeen menin toisen kerroksen keittiön joulubileisiin/yleisiin läksiäisiin ja totesin, että tulen kaipaamaan uusia ystäviäni todella paljon - varsinkin kun tiedän miten vaikeaa yhteyden pitäminen lupauksista huolimatta on.

Don't cry because it's over - smile because it happened

Onneksi edessä on vielä uuden vuoden bileet, ja muutama viikko ensi vuoden puolella. Kyllä se siitä.

Diipa, daapa...

2010-12-15T19:05:00.002+02:00

Long time, no see. Sorry about that. Yleinen aikaansaamattomuus vaivaa taas. Sen takia saattekin taas nauttia tylsästi listanmuotoisesta postauksesta, mutta ainakin tulee asia selväksi!

pe 26- su 28.9.
Mari tosiaan kävi täällä. Tuli käytyä läpi joulumarkkinat, ja vähän muutkin markkinat. Ja iltapäiväteelläkin piti tietenkin käydä.

la 4.12.
Laura järjesti Hendonin lähellä suomalaiset pikkujoulut. Paikalla oli neljä suomalaista, yksi amerikkalainen ja pari intialaista. Tarjolla karjalanpiirakoita, munavoita, näkkäriä graavilohella, piparkakkuja, joulutorttuja ja mukamas glöginmakoista konjakki-juttua.

ma 6- ti 7.12.
Iskä, Tuula, Janne ja Matilda kävi. Maanantaina kierrettiin Camdenin markkinat ja tehtiin turistikierros kaupungilla. Kävimme myös Churchill sotamuseossa. Illalla vietimme itsenäisyyspäivää Yo!Sushin liukuhihnojen äärellä, ja hyvää oli! Tiistaina lähetin "vanhukset" katsomaan nähtävyyksiä, ja vein "lapset" Primarkin ostosparatiisiin. Matilda innostui oikein kunnolla, niin kuin odottaa saattoi. Kolmelta oli vuorossa Harrodsin iltapäivätee, ja loppuilta meni Carnaby streetin kaupoissa ja pubissa. Sain myös lähetettyä yhden matkalaukun matkaan. Eroa ei kylläkään kovasti huomaa huoneeni tavaramäärää katsoessa.

ke 8.12.
Keskiviikkona oli oikein stressipäivä, kun heti koulun jälkeen piti lähteä keskustan Totally Swedish -kauppaan hakemaan piparkakkutaikinaa (jota ei lauantain ja tiistain käynneillä vielä ollut). Ympäriinsä juoksemisen jälkeen pääsin vihdoin kotiin, ja "keittiööni" kokoontui iso kasa kiinalaisia + Natalie ja minä. Leivoimme ja koristelimme pipareita, ja osa muista teki ruokaa. Sain siis vaivan palkaksi hyvän, ilmaisen, kotona tehdyn kiinalaisen päivällisen, ja lopuksi söimme pipareita ja joimme glögiä (kunnollista sellaista tällä kertaa!). Kaikki taisivat tykätä.

pe 10- su 12.12.
Viikonlopun vietin Ranskassa. Perjantaina lounasaikaan tapasin Grenoblessa siellä vaihdossa olevan Saaraan, käytiin kebabilla ja vin chaud'illa. Illan vietin kolmannen isäntäperheeni luona. Anne oli todella huonossa kunnossa, teki tosi pahaa nähdä, hän oli laihtunut kamalasti, hiukset olivat lähteneet hoitojen takia, eikä hän jaksa enää käydä ulkona kovinkaan usein. (Kolmas host-äitini on siis kärsinyt maksasyövästä suurin piirtein siitä lähtien kun olin heillä vaihdossa, ylä- ja alamäkiä on ollut, mutta vuodesta 2008 kai pääasiassa alamäkiä, eikä hyvältä näytä...) Olen kuitenkin iloinen, että sain nähdä hänet vielä, seuraavista kerroista kun ei tiedä. Rankkaa nähdä kun läheiset ihmiset kärsii.
Lauantain olin sitten ensimmäisen isäntäperheeni luona, tosi hauska nähdä myös heitä. Kävimme illalla heidän tuttavaperheen luona syömässä, ja olen ylpeä itsestäni; alkuruoaksi oli jotain, mikä koostui pääosin simpukoista ja sienistä. Ja minä söin! Tutut tietävät, että tämä ei ole mikään pieni saavutus!
Sunnuntain kotiinpaluu todisti taas kerran, ettei ranskalaisten mentaliteetti ole mikään myytti. Seisoin kanssamatkustajieni kanssa jonossa parikymmentä minuuttia odottamassa pääsyä passin- ja turvatarkastukseen, koska tullimiehet olivat päättäneet mennä tupakalle, tai jotain. Ensin he käskivät meidät takaisin jonoon kun meidät oli päästetty läpi, sitten he haukkuivat meidät sinne päästäneen (englantilaisen) työntekijän ja tekivät selväksi, ettei ketään päästetä läpi ennen kuin he niin sanovat, ja sitten he häipyivät. Kuulutettiin monta kertaa ja kaikkea. Tehokkuuden huippu tosiaan.

ti 14.12.
Kotonaretkottamispäivän keskeytti yllätys, kun Pariisissa mukamas hengaillut entinen työkaveri ilmoittikin päätyneensä Lontooseen. Käytiin sitten syömässä Wagamamassa ja jälkkärillä Häagen-Dazsilla (vihdoinkin!!).

Että semmoista. Tätä minä olen viime aikoina tehnyt. Välillä myös vähän kouluhommia, ja jonkun verran töitä. Huomenna viimeinen koulupäivä, ja sunnuntaina kotiin.

Lopun alkua

2010-11-29T16:15:00.001+02:00

Tämänkin seikkailun loppu alkaa jo häämöttää. Tuntuu erittäin oudolta, että kolmen viikon päästä olen Suomessa. Niin oudolta, että yritän olla ajattelematta asiaa. Tulenhan tänne vielä pariksi viikoksi tammikuussa, mutta se on enemmän sellaista lomantapaista; varsinainen vaihto loppuu kolmen viikon päästä, tai siltä ainakin tuntuu. Ei tämä ole sitä, etten haluaisi kotiin, koska kotiinpaluu tuntuu mielessä välillä jopa ihan mukavalta, vähän vaihtelua elämään ;), mutta tästä elämästä irti päästäminen tuntuu ankealta. Kai se on sitä muutoksen vieroksumista. Luulisi, että näiden viimeisen viiden vuoden jälkeen muutos olisi minulle jatkuva olotila, mutta joka kerta kun lähden, niin juuri lähdön hetkellä pieni sisäinen ääni valittaa, että eikö olisi kuitenkin helpompi jäädä vain aloilleen. Tuolla pienellä äänellä ei ole minkäänlaista sanavaltaa, mutta siellä se aina kuiskii kuitenkin, eikä sitä voi olla huomioimatta ainakin vähäsen.

Itse asiassa ajattelin juuri tänä aamuna omaa kotiani, ihanaa pientä asuntoani. Onhan sitä ikävä. Mutta samalla tuli mieleen, että "lopullisen" kotiinpaluun koittaessa tammikuun puolessa välissä en ole asunut yksin yli seitsemään kuukauteen. Omaa tilaa ja rauhaa on ikävä, mutta auttamattahan siinä tulee yksinäinen olo kun yhtäkkiä ei voikaan tarvittaessa hipsiä keittiöön juomaan teetä ja juttelemaan naapureiden kanssa.

En tule kaipaamaan tätä järjetöntä yliopistoa ja sen outoja tapoja, enkä julkisen liikenteen jatkuvia ongelmia (tänäänkin metrolakko, taas vaihteeksi). Mutta kyllähän suurkaupungin elämä voi olla monella tavalla ihanaa, varsinkin kun tietää, että se on vain väliaikaista, ja siitä yrittää ottaa kaiken irti lyhyessä ajassa. Lontoo tulee kuitenkin olemaan täällä jatkossakin; ystävät sen sijaan palaavat kuka minnekin, ainakin suurin osa.

Vaikeinta kotiinpaluussa tulee olemaan kaksi asiaa: kaikkien ihanien ihmisten hyvästeleminen, ja parinkymmenen asteen ero lämpötilassa. Tänne paleltuu jo nollassa asteessa; pelkkä ajatus Turun eilisestä -20C illasta saa minut kipeäksi!

Loppuun vieä ajankohtainen kuva

Näyttää siltä, että ulkona sataisi kovasti, mutta tuo on kaikki ihan vaan ikkunan sisäpinnalla...

Mennyt viikko

2010-11-26T20:09:00.001+02:00

Olen tässä jo muutaman päivän miettinyt, että pitäisi päivittää, mutta en ole vain saanut aikaiseksi... Nyt on kuitenkin tämän viikon deadlinet hoidettu pois alta (monet niistä viime hetkellä, mutta silti), ja edessä on pari viikkoa ilman palautettavia tehtäviä, joten jos nyt sitten saisin jotain aikaiseksi!

Viime viikonloppuna olin siis Cardiffissa, Walesin pääkaupungissa. Matka sinne oli kyllä stressaavinta pitkään aikaan, kun kaikki mikä olisi voinut mennä pieleen meni pieleen, ainakin melkein, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja matkan päätteeksi minulle jopa kokattiin hyvää currya, joten ei se mitään. Olin ensimmäisen yön Hellyn luona yliopistoasuntolassa. Tapasin kamalan paljon hänen kavereitaan, enkä muistanut kenenkään nimeä, mutta hauskoja tyyppejä kaikki.

Perjantaina kiersin kaupunkia päivällä, mutta koska lähdimme liikkeelle niin myöhään, en ehtiny nähdä kovinkaan paljon muuta kuin Walesin kansallismuseon ja ydinkeskustan ostoskadut. Kaupungilla oli illalla liikkeellä valtavasti porukkaa rugbymatsin takia, Wales pelasi Fidjiä vastaan. Siinä Mirandaa odotellessani katselin ohikulkevia väkijoukkoja ja totesin, että Eteläafrikkalainen äänimaailma oli rantautunut myös Cardiffiin. Vuvuzela, Eteläafrikan "lahja" maailmalle.

Vietin siis kaksi yötä Mirandan luona. Täysin eri meininki parikymppisten opiskelijaboksiin verrattuna, Miranda on 47-vuotias kirjastonhoitaja, joka opettaa Walesin kieltä ja kiertää maailmaa tekemässä vapaaehtoisprojekteja. Meillä synkkasi todella hyvin, ja löysimme heti useamman yhteisen mielenkiinnon kohteen. Miranda on vähintään yhtä iso Doctor Who- ja Torchwood-fani kuin minä, ja hän on myös kiinnostunut kielistä, joten vietimme pari tosi mukavaa iltaa keskustellen näistä aiheista erittäin kattavasti.

Maanantaina minulla kävi taas uskomaton tuuri, kun tunti jolta olin päättänyt pinnata olikin peruttu! Näin kävi nyt toisen kerran muutaman viikon sisällä (eri tunnit kyseessä kuitenkin). En kyllä ollut pinnaamassa pelkkää laiskuutta, tai oikeastaan en senhetkisestä laiskuudesta, vaan aikaisemman laiskuuden takia maanantaina palautettava 1500 essee (aiheena Doctor Jekyll and Mr Hyde) oli tekemättä. Siinä sitten väsäsin kasaan tarpeeksi tekstiä, ja kävin palauttamassa tekeleeni. Ärsyttää tämän yliopiston keskiaikaiset systeemit, kun pitää matkustaa 30min yhteen suuntaan varta vasten palauttamaan esseetä, kun sen voisi ihan hyvin tehdä netissä! Illalla kävin katsomassa Simon Amstellin stand up keikan, jota olin odottanut jo monta viikkoa. On aina hieman outo kokemus nähdä TV:stä tuttu naama siinä lavalla. Oli hyvä keikka, vaikkei ehkä kuulukaan parhaimpiin täällä näkemiini.

Tiistaina käytiin Natalien kanssa Cambridgessä. Nätti paikka, ihanat yliopiston rakennukset, kelpaisi kyllä minullekin, mutta muuten uskoisin, että Cambrdige on mukavampi kauniilla ja lämpimällä säällä. Keskiviikko ja eilinen menivät aika lailla haahuillessa, ja tänään oli sitten samanlainen päivä kun maanantaina, kun esseen piti valmistua ennen dedistä. Tämä oli kuitenkin helpompi, koska kyseessä oli käännöskurssi eikä kirjallisuus, olin kirjoittanut 2500 sanasta eilen noin kolmasosan, ja tiesin koko ajan että sanottavaa oli tarpeeksi ja kirjoittaminen sujui, joten stressiä ei tullut.

Odottelen tässä vielä muutaman tunnin, ja sitten lähden keskustaan Maria vastaan. Mari tulee Sheffieldistä käymään viikonlopuksi, ja meillä taitaa olla aika jouluinen viikonloppu tulossa, joulumarkkinoineen jne, ihanaa!

(Vähän tylsää kun taas tuli tällainen luettelopostaus, mutta ei voi mitään, learn to live with it! ;) )

Kiire, kiire, kiire

2010-11-17T01:56:00.002+02:00

Pikainen ja kielellisesti vähemmän hienostunut teksti, pakko mennä pian nukkumaan...

Takana on kiireinen viikko, ja samanlainen edessä. Kiireet ovat kuitenkin olleet sitä hauskaa laatua. Jani ja Julius tulivat torstai-iltana, ja kävimme perjantaina tutustumassa Oxford Streetin tavaratarjontaan. Janille tarttui mukaan ihan kiitettävä määrä tavaraa.

Lauantaina kävimme puolestamme Natalien kanssa ostoksilla. En ollut käynyt "kunnolla" shoppailemassa vielä tänä syksynä, ja olin käynyt jo kahdesti Pull&Bear-nimisessä vaatekaupassa hypistelemässä ihania asuja, joten nyt lohkaisin budjetistani senkokoisen osan, jota ilman pärjäisin neljänteen päivään asti, ja lähdimme anivarhain (eli klo 9.30) keskustaan. Vaikka Oxford Streetillä minulla menee yleensä hermot ja yritän välttää sitä viikonloppuisin, oli tämä kerta ihan ok, koska olimme ajoissa liikkeellä, emmekä yrittäneet käydä katua läpi päästä päähän, vaan valitsimme muutaman kaupan kadun keskivaiheilta. Kävimme myös lounaalla Scandinavian Kitchenissä, josta halusin myös ostaa kotiin piparkakkutaikinaa. Ei kuulemma ole, eikä tule - valmistajalla on ollut joku ongelma. Pitäisikö tässä muka ruveta oikeasti leipomaan?

Sunnuntaina oli oikein urheilupäivä, kun poikien kanssa kävimme Camdenissa markkinoilla, ja sitten kiersimme vielä keskustaa ristiin rastiin valokuvamahdollisuuksien ja vaatteiden perässä. Yhteensä noin yhdeksän tuntia kävelyä. Sain kuitenkin vaivanpalkaksi kaksi ilmaista ateriaa. Intialaisen illallisen jälkeen sanoin pojille tack och hej, ja maanantaina he lähtivät kotia kohti. Oli ihanaa että pikkuveli kävi kylässä, ja sain näyttää näitä ihania paikkoja!

Maanantaina oli tekemistä heti aamusta, kun 9.30-11.30 oli tulkkaustunti (puhuimme kiro- ja muiden voimasanojen tulkkauksesta, kiinmostava aihe), ja heti sen jälkeen piti tulla kotiin tekemään valmiiksi transkriptio, jonka deadline oli klo 14 paikallista aikaa. Puoli neljän aikoihin nousin metroon, ja lähdin pitkälle matkalle kaupungin halki hakemaan Fannya lentokentältä. Sieltä hän tuli, massiivisen matkatavaramäärän kanssa. Ei oltukaan nähty yli viiteen kuukauteen! Menimme metrolla keskustaan tapaamaan Fannyn kaveria, ja lähdimme sitten porukalla Yo!Sushi-nimiseen ravintolaan syömään. Siellä pienet kipot menevät pitkin liukuhihnaa pöytien edessä, ja saa valita niistä mieleisensä. Yleensä ruokien hinnat vaihtelevat kipon värin mukaan, mutta maanantaisin melkein kaikki maksoi £2,20, joten omalle aterialleni hintaa tuli kympin verran. En ole mikään sushin ystävä, mutta sai sieltä muutakin, ja hyvää oli! Ensi kerralla pitää kokeilla myös "kuuluisia japanilaisia vessoja", kai ne sitten puhuu tai jotain...

Tänään kierrettiin Fannyn kanssa kaupunkia, joten kolmas päivä viidestä jona olen kävellyt melkein koko päivän! (ja viides päivä putkeen kun nousen 7.30 ja valvon myöhään, eikä loppua näy!) Sää oli mukava, ja ehdimme nähdä paljon. Huomenna tulee sitten paniikkipäivä, kun runousessee pitää saada valmiiksi ja palauttaa klo 16 mennessä, ja transkriptiokin pitää tehdä ja palauttaa ennen klo 14! Jossain välissä pitäisi ehtiä nähdä Natalieta (koska muuten menee sunnuntaihin asti, eli yli viikko), ja mielellään aloitella vähän seuraavaa esseetä, jonka deadline on maanantaina, ellen halua tehdä sitä bussissa Cardiffiin. Illalla olemme menossa ulos, ja sitten torstaina lähden tosiaan sinne Cardiffiin. Ensi viikolla rumba jatkuu uusin dedisten ja vieraiden, mutta palakaamme siihen sitten - nyt jo oikein hengästyttää tämä tekemisen määrä! Mutta kunhan huomisesta selvitään niin kyllä se siitä!

Opiskelijamellakoista

2010-11-11T13:36:00.001+02:00

Niin kuin moni sanomalehtiä seuraava on varmasti huomannut, oli täällä eilen mellakointia keskustassa. Opiskelijat osoittivat mieltään lukukausimaksujen nostamista vastaan, ja jossain vaiheessa homma meni vähän överiksi ja mm. konservatiivipuolueen päämajaan tunkeuduttiin, ihmiset rikkoivat ikkunoita ja nousivat rakennuksen katolle. Hesarin artikkelia lukiessaan saa kuitenkin sellaisen kuvan, että suurin osa opiskelijoista, ellei peräti kaikki, olisivat osallistuneet mellakoihin. Ei asia kuitenkaan ihan niin mennyt. On harmi, että kun opiskelijat haluavat demonstroida sellaisen asian puolesta, joka on oikeasti tärkeä ja koskettaa melkeinpä jokaista tämän maan opiskelijaa, niin asia riistäytyy käsistä ja osa rupeaa väkivaltaiseksi. Mellakoijia oli hyvin pieni osa kaikista mielenosoitukseen osallistuneista, mutta silti mielenosoituksen sanoma on nyt aika lailla unohtunut väkivallasta uutisoinnin alle.

Kyse oli siis siitä, että Cameronin hallitus on päättänyt nostaa lukukausimaksujen ylärajaa 9000 puntaan vuodessa, joka on melkein kolminkertainen summa tämänhetkiseen verrattuna. Päätös johtuu siitä, että valtio aikoo vähentää yliopistoille annettavaa tukea roimasti, ja tuki halutaan korvata lukukausimaksuilla. Kaiken lisäksi päätös tuli sellaiselta puolueelta, joka oli ennen vaaleja luvannut olla nostamatta lukukausimaksuja. Onhan se ymmärrettävää, että opiskelijat reagoivat.

Eiliset mellakat olivat kaikin puolin huono asia, varsinkin siksi, että ne peittivät alleen sen, mitä mielenosoituksella haluttiin ilmaista. Suomalaisesta näkökulmasta ihailen kuitenkin sitä, että täällä opiskelijat oikeasti kokoontuvat demonstroimaan itseään koskevia päätöksiä vastaan. Vähän eri tilanne kuin esim. Turussa on viime aikoina ollut, ja Suomessa muutenkin...

Kauneudenhoitoa pilkkahintaan

2010-11-09T23:56:00.001+02:00

Käytiin tänään Natalien kanssa kalapedikyyrissä.

Olin aikaisemmin nähnyt Camdenin markkinoilla, miten ihmiset pitivät jalkojaan vesialtaissa, joissa pienet kalat sitten popsivat jalkojen kovettumia sun muuta töhnää. Sain sitten sähköpostiin tarjouksen, jossa puolen tunnin sessio maksoi £9 (norm. £18), ja päätin kokeilla. Raahasin Natalien mukanani.

Kaloilla ei ole hampaita. Tuntui kyllä oudolta, kun kymmenet pikkusintit kiersivät jalkoja, kutitti vähän, ja välillä tuntui samalta kuin puutuneella jalalla käveleminen. Outoa, muttei huonolla tavalla. Hoidon vaikutuksista en osaa sanoa - jalat tuntuivat kyllä pehmeiltä, mutta johtuiko se sitten kaloista vai vedessä liottamisesta, en osaa sanoa.

Hoidon ja lounaan jälkeen lähdimme kulkemaan metrolle päin, miettien pitäisikö käydä vielä kaupungilla vai palata kotiin, kun feissarilta tai mainostenjakajalta vaikuttava heppu pysäytti meidät ja tarjosi ilmaista hiustenleikkuuta. Läheisessä kampaamossa oli meneillään koulutus jonne tarvittiin hiusmalleja. Pienen mietinnän jälkeen päätin, että mikä ettei (mikä tuntuu muutenkin olevan perusvastaukseni täällä), ja vaikka Natalie vaikutti vähintään epäilevältä, tuli hänkin mukaan. Pari tuntia myöhemmin astelin Camdenin kaduilla uudessa kampauksessa, ja vaikka leikkauksen aikana olin välillä kyllä epäillyt tulevan kampauksen mielekkyyttä, oli lopputulos kuitenkin oikein hyvä. Ja taas säästyi £30 - £50. Tätä lisää!

Kiirettä pitää

2010-11-09T02:02:00.003+02:00

Viikkoja on enää jäljellä kuusi. Ohjelma näyttää tältä:

vko 45
pe-su: Jani & Julius käymässä

vko 46
ma-ti: Fanny käymässä
to-su: Cardiff
pe: esseen deadline

vko 47
ma: stand up -keikka
ti: Cambridge
pe: esseen deadline
pe-su: Mari käymässä

vko 48
la: Canterbury
su: joululaulut Merimieskirkolla

vko 49
ma-ti: iskä, Tuula, Janne & Matilda käymässä
pe: esseen deadline
pe-su: Ranska

vko 50
pe: 2 x esseen deadline, joululoma alkaa
su: kotiin

Tämän lisäksi vielä kaiken maailman joulumarkkinat ja -laulutilaisuudet jne., yleistä hengailua kavereiden kanssa, joululahja- ja muut ostokset, kaikki ne miljoonat asiat, jotka haluan tehdä ennen lähtöä (enkä viitsi jättää kaikkea tammikuulle)... Ja johonkin pitäisi vielä mahtua tajuton opiskelu ja esseiden värkkääminen...

Mahtavat 1½ kuukautta siis tulossa!

Two Europeans, four Asians and an American walk into a Gerogian restaurant...

2010-11-07T23:50:00.001+02:00

...ja tämä ei siis ollut huonon vitsin aloituslause. Perjantaina järkkäsin seitsemänhenkiselle porukallemme ekskursion Harrodsin "yrjöjenaikaiseen ravintolaan" iltapäiväteelle. Tässä vaiheessa melkeinpä kaikki tuttuni täällä tuntevat minut porukan yleisenä matkanjärjestäjänä/oppaana/äitinä, joka tarkistaa tilanteen, varaa pöytiä/lippuja, ja ohjaa katraan perille. Tämän lisäksi olen viime aikoina hoitanut myös vaihtovuosikoordinaattorin ja opinto-ohjaajan tehtäviä. Pitäisikö minun viimein perustaa se kauan mietitty yleinen ohjauspalvelu?

Joka tapauksessa löysimme paikalle (mikä Harrodsin kaltaisessa paikassa ei todellakaan ole itsestäänselvyys), ja ensikertalaiset (eli kaikki muut) olivat sopivan vaikuttuneita. Olin ohjeistanut kaikkia olemaan syömättä vähintään muutamaan tuntiin ennen sovittua aikaa, joten kaikilla oli tässä vaiheessa kiljuva nälkä, mikä ilmeni siten, että eteemme kannetun kerroskakkuvadin suuri voileipämäärä hävisi muutamassa minuutissa. Onneksi saimme pian lisää. Maistelimme eri teelaatuja, söimme navan täyteen voileipiä, skonsseja ja leivoksia (ja vielä vähän lisää voileipiä...), ja mietimme, että onpa maailma kumma paikka, kun pari kuukautta sitten olimme kaikki eri puolilla maailmaa, emmekä tunteneet toisiamme, ja nyt istuimme Lontoossa, Harrodsissa, juomassa teetä ja ahmimassa ylihinnoiteltua ruokaa!

Eilen (tai oikeastaan perjantaina, mutta sitä vietetään täällä suurin piirtein keskiviikosta sunnuntaihin) oli Bonfire/ Guy Fawkes night, jolloin sytytetään kokkoja ja ammutaan raketteja (on siinä ihan tarinakin takana, jos kiinnostaa kiin KVG ;) ). Oli kyllä kotoisaa kun oli pimeää ja pirun kylmä! Raketit oli nättejä, mutta oli ihana päästä kotiin ja laittaa villasukat jalkaan ja keittää kupin teetä. Ikkunasta näkyi vielä illan lopuksi muutama raketti.

Fiksumpi ihminen kuin minä olisi käyttänyt viikonlopun ahkeraan opiskeluun, koska ensi viikosta lähtien ohjelmaa on paljon! On vieraita, reissuja lähelle ja kau(emm)as, ja ihan paikallistakin ohjelmaa tasaisena virtana joululomaan asti. Deadlinet jää siinä vähän jalkoihin. Olen tänään yrittänyt saada aikaiseksi jotain tulevaa runoanalyysiesseetäni varten, mutta olen vain onnistunut valitsemaan mitä kahta hirvitystä aion katsoa. Toivottavasti huomenna olisi siinä mielessä parempi päivä...

Kurssit

2010-11-01T15:05:00.001+02:00

Miten nyt voi olla jo marraskuu? Hullua! Sieltä se vaan tulee joka vuosi, salakavalasti takavasemmalta.

Tänään alkoi myös week 4, eli neljäs opetusviikko. Olen siis ehtinyt saada jonkinlaisen kuvan kursseistani, jonka ajattelin tässä jakaa kanssanne.

Maanantai: Community Interpreting eli asioimistulkkaus. Ihan kivaa käydä tulkkauskurssia pitkän tauvon jälkeen, mutta valitettavasti kurssilla on enemmän teoriaa kuin käytäntöä. Välillä joku laitetaan demonstroimaan esim. tiettyä tulkkauslajia, joten löysin itseni viime viikolla tulkkaamasta pientä puheenpätkää suomeksi luokalle, jossa kukaan muu ei puhu suomea. Tosi antoisaa, siis. Tästä huolimatta tämä on lempikurssini täällä; mukava opettaja, joka oikeasti tuntuu tietävän mistä puhuu ja mitä tekee (toisin kuin muutama muu opettaja), pieni ryhmä, ja sellainen aihe, josta voin hyvin keskustella, ja minulla on mielipiteitä ja sanottavaa. Toisaalta opiskelijoiden taso vaihtelee; viime viikolla konsekutiivitulkkauksesta puhuttaessa yksi tyttö kysyi, että "Eikö olekin olemassa sellaista tulkkauslajia, missä tulkki puhuu jatkuvasti ja samalla kuin puhuja?" Tämä siis kolmannen vuoden kurssilla, jossa termiä "simultaanitulkkaus" oli varmasti käytetty kerran jos toisenkin kolmen ensimmäisen viikon aikana. Niinpä...

Keskiviikko: Translation and technology, eli tekstittämiskurssi. Samoin kuin edellisessä aihe kiinnostaa, mutta toteutus mättää; pääasiassa teoriaa, mutta harjoituksia tehdään kyllä, niitä ei vain tarkista kukaan. Siinä minä sitten käytän kohtuuttomasti aikaa käännöksen hiomiseen (joissain asioissa pyrin täydellisyyteen, uskokaa tai älkää) vaikka vähemmänkin hiottu versio kelpaisi. Opettaja tietää ehkä jotain tekstittämisestä, mutta opettaminen on hieman hukassa. Myös englannin kielen taidoissa on välillä häikkää (opettaja on italialainen), kun tulee sellaista kommenttia ettei oikein tiedä mitä ajetaan takaa. Kurssissa olisi kuitenkin tarkoitus käydä läpi eri tekstittämisohjelmia, mikä on hyvä, kun olen kuullut huhuja että siihen ei ole kauheasti aikaa Turun tekstittämiskursseilla.

Litearture in the long 19th Century, eli (suurin piirtein) 1800-luvun kirjallisuus. Tuota noin. Jossain vaiheessa luemme esim. Humisevan harjun, mutta muuten kurssin sisältö osoittautui koostuvan pääasiassa runoudesta. Auts. Tulkitsin runoja viimeksi lukiossa, joskus 4-5 vuotta sitten, enkä silloinkaan hyvin. Ja ne olivat sentään ruotsiksi. Runollinen sanasto on selvästi vähän hukassa englanniksi, eikä mikään ihme, kun en ole aiheeseen kamalasti perehtynyt. Opettaja on hyvä, ja mukava, mutta tunnen itseni kauhean tyhmäksi kun yritän vastata jotain suurpiirteistä tunnilla, ja opettaja vain tujoittaa, ymmärtämättä mistä edes puhun. Ja sitten joku alkaa vetää pitkiä analyyseja täynnä hienoja sanoja joista en tajua mitään. Pahinta tässä on se, että kohta pitäisi kirjoittaa 1500 sanan essee aiheesta. Olisiko vapaaehtoisia?

Torstai: Literature and Otherness. Tätä en osaa edes kääntää. Otherness viittaa erilaisuuteen, tuntemattomaan, jne. Luemme mm. Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde -kirjan (joka muuten oli suuri pettymys; tarinan tunteva odottaa jotain jännittävää ja pelottavaa, mutta tarina osoittautuikin melko tylsäksi, varsinkin nykyajan lukijalle joka tietää alusta lähtien mistä on kyse). Aihe on itse asiassa aika kiinnostava, mutta opettaja on niin tylsä ja jotenkin flegmaattinen ettei luentoja jaksaisi millään. Toisaalta seminaareissa keskustelemme pienryhmissä eikä opettaja sano paljoakaan, joten ne ovat ihan ok.

Joka tapauksessa olen todennut seuraavan: käännöstunneilla taso ja teoriatietämys on alhaisempi kuin odottaisi toisen ja kolmannen vuoden opiskelijoilta, mutta kirjallisuustunneilla huomaa selvästikin mihin tämän maan koululaitoksessa panostetaan. Kun nämä ovat tulkinneet kirjallisuutta suurennuslasilla ala-asteelta lähtien, on itsellä aika vaikeaa saada mitään järkevää sanotuksi, varsinkaan kun en edes opiskele yliopistolla kirjallisuutta!

2010-10-28T00:10:00.001+03:00

Tässä on uusi ystäväni Shaun the Sheep (suomeksi Late Lammas). Shaun on lähimarketista löytynyt, pari puntaa maksanut pesusieni, joka asustaa tietokoneeni vieressä piristämässä päivääni.

Pientä sekalaista päivitystä

2010-10-27T20:19:00.001+03:00

Viimeiset neljä (ja vähän päälle) päivää on mennyt suurilta osin turistioppaana toimiessa. Ollaan käyty Annan kanssa stand up -keikalla, Camdenin markkinoilla, British Museumissa, pub crawlilla (järjestetty baarikierros) ja ostoksilla Oxford Streetillä. Tämän lisäksi Anna ehti käydä tarkistamassa monta muuta nähtävyyttä, kun itse yritin saada kotona aikaiseksi jotain järkevää. Nyt on puolitoista viikkoa taukoa, ja sitten tulee toinen opastusrupeama, kun ensin pojat ja sitten heti perään Fanny tulevat käymään :)

Kouluhommat alkavat kasaantua, ja samalla töistä lähetetään kasapäin haastatteluja transkriboitavaksi. Ei voi valittaa kun on (palkka)töitä, mutta kun kaikki on samaan aikaan... Kursseilla menee suht hyvin, mutta 1800-luvun kirjallisuuden kurssi on osoittautunut käsittelevän pääosin runoutta, joka on erittäin huono asia minun kannaltani, kun runouden analysoiminen ei ole hirveän lähellä sydäntä, ja siitä pitäisi vielä kirjoittaa esseitä...

Huomenna päästään Natalien, Júlian ja Anoukin kanssa telkkariin, laitan tänne YouTube-linkkiä kun sellainen tulee.

Komediaa kerrakseen

2010-10-22T03:00:00.001+03:00

Vaikeaahan täällä on pitää rahoistaan kiinni, sen olen saanut todeta jo moneen kertaan. Viime aikoina olen kuitenkin panostanut enemmän elämyksiin kuin materian keräämiseen (mutta kyllä siihenkin päästään varmaan taas pian). Varsinkin komediaa on piisannut näiden viimeisten viikkojen aikana. Olen käynyt kaksi kertaa Just the Tonic -standup-illoissa (Leicester Square Theatre'issa perjantaisin ja lauantaisin), ja tänä iltana kävimme Lauran kanssa (siinä samaisessa teatterissa) hyväntekeväisyyskeikalla. Siellä esiintyi neljä koomikkoa, joista yksi oli Ed Byrne, joka on yksi lempikoomikoistani. Yleensä olen saanut parin punnan lippuja keikoille, mutta tästä suostuin maksamaan täyden hinnan (ei sekään kuin £15), koska halusin ottaa tilaisuudesta vaarin ja käydä katsomassa sellaisia koomikoita, joiden tuotantoon olen tässä kesän aikana tutustunut ruudun kautta. Samalla periaatteella päätin satsata oikein kunnolla (£20) ja mennä katsomaan Simon Amstellin megakeikkaa 02-arenalle ensi kuussa. Tämän lisäksi tulee varmasti vielä useampi halpa Just the Tonic -ilta (esim. huomenna (tänään) luonani vierailevan Annan kanssa).

Eikä siinä vielä kaikki! Muistatteko Suomenkin telkkarissa muutama vuosi sitten pyörineen Graham Nortonin talkshown? Siinä homo brittikoomikko haastattelee julkkisvieraita ja järjestää hulluja tempauksia (katsokaa YouTubesta "Graham Norton Show" ellei muistu mieleen). Ensi viikolla kuvattavassa jaksossa esiintyvät Nortonin lisäksi (tietojeni mukaan) Lee Mack (koomikko), James Blunt, ja... minä! Tai siis, katsomossahan minä olen, toisin kuin kaksi muuta edellämainittua, mutta silti! Sain siis neljä lippua katsomaan ohjelman kuvauksia, jeejee! Liput ovat ilmaisia, laitoin hakemuksen ehkä viikko sitten, ja tänään ilmoitettiin että ensi torstaina tapahtuu.

Että hauskuutta on tiedossa jatkossakin!

Osoitteenmuutos

2010-10-20T11:29:00.000+03:00

Tiedoksi kaikille niille, joilla on minun osoitteeni, ja jotka mahdollisesti haluaisivat lahettaa jotain postia (vinkkivinkki) - osoite on sama, mutta numero 423 on nykyaan 513.

En viitsi kirjoitella sen enempaa, vaikka aikaa olisikin nain ennen tunnin alkua, mutta parempi tehda naita blogipostauksia omalla koneella, ettei sitten tarvitse kirjoittaa pitkia pisteettomia teksteja (ja tassa tietenkin kyse pisteettomista kirjaimista, eika .-pisteesta, ennen kuin joku pilkunviilaaja ehtii narkastya ;) )

Voin viela tassa kohdassa todeta, etta vaikka uudessa huoneessani on huonoja puolia (esim. kayttoon sopimattomat hyllyt ja outo lukko), niin mikaan ei arsyta kovin pahasti, kun ymparilla on hiljaista. Hiljainen elinymparisto on aliarvistettua, ainakin (niin kuin toki moni muukin asia) kunnes sita ei ole!

Muuttopuuhia ja lentolippuja

2010-10-16T20:50:00.001+03:00

Nyt on sitten tullut lentolippuja ostettua taas ihan urakalla, ja niitä on sähköposti täynnä. Ostin jo ennen lähtöä liput jouluksi, jolloin tulen Suomeen 19-29.12. Eilen muutama kaveri kertoi olevansa lähdössä Skotlantiin ensi kuussa, koska Ryanairin tarjouksella liput Lontoo-Glasgow-Lontoo maksoivat vain £10! Rupesin itsekin selailemaan hintoja, ja vaikka Skotlanti tai Irlanti houkuttelisi, niin päätin, että kahden vuoden tauon jälkeen on aika palata Ranskaan tapaamaan isäntäperheitä. Liput Lontoosta Grenobleen viikonlopuksi 10-12.12 maksoivat n. 50€. Soitin tänään Catherinelle ja Annelle (ekan ja kolmannen isäntäperheen äidit), ja kerroin olevani tulossa. Pääsen Catherinen luo yöksi, ja käyn tapaamassa Annea yhtenä päivänä, ellei hän ole taas joutunut sairaalaan (kun olin kolmannessa perheessäni Annella uusiutui syöpä, ja vuosi sen jälkeen kun kävin kylässä näin oli käynyt taas, ja nyt tänä kesänä tilanne oli kuulemma ollut erittäin vakava, joten hän käski soittaa muutamaa päivää etukäteen ja tarkistamaan tilanne). Varasin siis liput, joten viimeinen viikonloppu ennen joululomaa menee sitten Alppimaisemissa!

Ostin tosiaan joululomaliput jo ajoissa, ettei sitten rahapula yhtäkkiä yllätä, ja ajattelin tänään, että ehkä olisi hyvä tehdä samoin kotiinpaluulennon kanssa. Joten nyt on sitten BA:n lennot ostettuna 14.1, niin jää sitten viikonloppu aikaa laittaa kämppä ja pääkoppa kuntoon ennen maanantain kouluunpalua. Voi että, kun tunnen itseni tehokkaaksi!

Tässä matkaillaan muutenkin reilusti, kun ensi viikolla tulee ensimmäinen vieras (Anna 22-27.10), ensi kuussa muutama lisää (Jani & Julle 11-15.11, Fanny 15-?.11) ja sitten vielä joulukuussa (isä, Tuula, Janne & Matilda 5-8.12), joten turistiopastaidot pannaan koetukselle! :) Jos joku muu vielä haluaa tulla niin voi ottaa yhteyttä ;)

Ja lopuksi vielä hyvä uutinen: huonetilanne näyttäisi parantuvan maanantaina! Olen saattanut mainita asuvani talon epävirallisessa bilekerroksessa, ja seinänaapurillani on vielä erittäin tehokkaat kaiuttimet, joten yöunet on välillä aika vähissä. Pari saksalaista tyttöä löysivät jo jonkun pohjakerroksesta joka halusi vaihtaa heidän kanssaan huoneita, ja eilen yksi kaveri yläkerrasta vinkkasi että hänen naapurinsa on minun naapurini kaveri, ja että hän haluaa muuttaa tänne. Jätkä kävi juuri ovella (ja varmaan ihmetteli mikä hirvitys täällä asuu kun parin päivän potemisen jälkeen näytän kaikkea muuta kuin hehkeältä), ja sovittiin että käydään maanantaina toimistolla ja hoidetaan asia virallisesti. Joten maanantai on muuttopäivä!! Jee!! Pitäisi varmaan käydä tarkistamassa tuleva keittiöni ja kylppärini (koska olen kuullut juttua että minun käytävällä olisi fiksumpi kylppäriratkaisu kuin muutamalla muulla käytävällä), mutta eiköhän sitä pysty "vähemmän järkevän" kylppärin kanssa elämään jos vaan saa öisin nukuttua! Uusi huone on kyllä kuulemma melkein "bilekeittiön" yläpuolella, ettei sielläkään hiirenhiljaista ole, mutta koko talossahan se meteli joka tapauksessa kuuluu, eikä se voi olla yläkerrassa pahempaa kuin täällä (vaikka eihän tuota kannata sanoa, koska sitten se onkin varmaan vielä pahempi...)

Viikon yhteenveto

2010-10-15T14:28:00.001+03:00

Nyt on vihdoin ja viimein päästy opiskelun alkuun! En tietenkään valita pitkästä lomasta, mutta tuntui kyllä oudolta kun kaikki vaihdossa olevat kaverit viettävät jo normiarkea missä sitten ovatkaan, ja minä olen vasta alkuvaiheessa.

Päärakennus

Middlesexin tehottomuus ulottuu lukujärjestyksiin asti - ainakin vaihtareilla on vaihtelevasti neljästä kahteen päivää koulua viikossa. Kaksi päivää viikossa! Onpa järjetöntä! Itselläni niitä on kolme, joka vielä menee. Perjantai on vapaa, joten saan pitkän viikonlopun, ja tiistaina ei myöskään ole koulua, joten vapaata on tasaisin väliajoin. Niillä, jotka opiskelevat esim. vain kääntämistä, on joka kurssista vain yksi kahden tunnin luento, joten vaikka ne olisivatkin eri päivinä, ei kahdeksan tuntia viikossa todellakaan ole paljon mitään. Minulla on kääntämisen lisäksi kaksi kurssia kirjallisuutta, joten niissä on sentään sekä luento (1h) että seminar (1½h). Ei mikään kova urakka, mutta toisaalta kirjallisuuskursseilla on (yllätys, yllätys) kamalasti luettavaa. Päädyin lopulta vaihtamaan yhden kirjallisuuskurssin siihen tulkkauskurssiin, jota aikaisemmin yritin - tällain jälkikäteen se kävi ihan helposti, ilman monen tunnin odottelua. Opettaja ei ole kyllä vielä sanonut asiasta mitään, joten toivotaan, että vaihto menee läpi. Se vähentäisi luettavien romaanien määrää jonkun verran, varsinkin siitä tylsemmästä päästä. Kirjoja jää kuitenkin ihan tarpeeksi, n. 8, ja tämä jatkuva kirjojen tilaaminen tekee kyllä reilun lommon budjettiini.

Ellei luettavia kirjoja olisi niin paljon, niin voisi mielestäni ihan hyvin ottaa muutaman lisäkurssin täyttämään tyhjää lukujärjestystä. Sitä ei kuitenkaan sallita, vaan maksimipistemäärä, jonka vaihtari saa lukukauden aikana suorittaa on 60 (eli 30op). Toisaalta, eihän tänne opiskelemaan tultu. Olisi hienoa, jos saisin oikeasti aikaiseksi sellaisen rutiinin, että käyttäisin hyppytunnit ja muun kampuksella vietetyn vapaa-ajan opiskeluun, ja voisin sitten tehdä kaikkea muuta vapaapäivinä. Aikataulu sallisi kyllä tämän, mutta käytäntö on yleensä osoittautunut erilaiseksi...

Ja tätä aasinsiltaa pitkin jatkan sutjakasti aiheeseen vapaa-aika. Tiistaina minulla oli siis vapaata, ja niin oli myös Nataliella, Wednyllä ja Clarencella. Mietimme, mitä tekisimme, ja minä päätin järkätä turistipäivän. Minut nimitettiin siis taas kerran oppaaksi (tai kai se on jo ihan yleinen tittelini tässä vaiheessa), ja lähdimme kiertelemään kaupunkia. Kävimme muutamassa puistossa, Big Benin juurella, South Bankillä (Thamesin eteläranta), St Paul's Cathedralin huipulla (528 askelman päässä) ja the Museum of Londonissa. Matkalla näytin heille useamman hyvän valokuvauspaikan, ja tulipahan eteen muutama yllätyskin, kuten St James' Parkin järven rannalla hengailleet pelikaanit (yleensä ne pysyttelevät järven keskellä olevalla saarella).

Loput kuvat kuvat ja selostus löytyvät Facebookista, jos kiinnostaa.

Eilen oli sitten minun vuoroni sairastua, nyt kun Freshers' Flu on kiertänyt kaikissa muissa. Ilta meni peiton alla nenäliinavuoren keskellä. Onneksi joku sentään pitää minusta huolta; kun puhuin Clarencen kanssa Facebookissa, hän käski juoda paljon vettä ja mennä aikaisin nukkumaan, ja myöhemmin illalla hän ja Wendy ilmestyivät ovelle "nuha ja flunssa" -Panadolien kanssa. Minun omat Hong Kongilaiset hoitsuni :)

Öinen jokiristeily

2010-10-09T15:29:00.001+03:00

Eilen oli orientaation viimeinen päivä, ja Thames Riverboat Disco. Olin tietenkin ostanut lipun, mutta odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Minkälaiset bileet alkavat n. klo 19 ja loppuvat klo 23? No, ainakin siellä olisi hienot maisemat.

Maisemat tosiaan olivat hienot - öinen Tower Bridge oli uskomattoman näköinen, ja vaikkei mentykään Big Benille asti kuten joku oli kertonut, näimme kuitenkin mm. Greenwichin nollameridiaanin, joka heijastetaan vihreänä linjana taivaalle.

Mutta odotuksien puutteesta huolimatta - tai ehkä juuri siksi - juhlat olivat menestys! Porukkaa oli aika paljon, muttei liikaa, tanssilattialta pääsi rauhallisempaan keskikerrokseen ja ulos kannelle vilvoittelemaan ja katselemaan maisemia, ja paikalla oli paljon kavereita. Ja koska nousimme laivasta jo klo 23 ei tullut missään vaiheessa kovaa väsymystä tai tunnelman lässähtämistä, eikä kukaan oksentanut kotimatkalla bussissa (siitä oli pidetty huolta ruokkimalla meille menomatkalla sispejä ja suklaata). Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ilta! Harmi vain että kamera jäi kotiin mutta onneksi sain delegoitua kuvien ottamisen muille.

Sillä päivä, se on kaunis...

2010-10-08T01:46:00.001+03:00

Meidän ylioppilaskunnalla on kampuksella kahvila/kauppa/baari. Baarista saa olutta. Lounaallakin. Ja sehän tyypeille maistuu. Milloin Assariin saadaan A-oikeudet? ;)

Tänään meidän piti käydä koulussa ja tehdä noin tunnin mittainen kirjastoesittelykierros ja joku outo tasotesti matiikassa ja enkussa. Hei haloo, humanisti täällä, mikä ihmeen matiikka? Ei se kyllä sitten tuntunut ihan perseelleen menevän, mutta sanotaan vaikka etten välttämättä päässyt oikeaan vastaukseen (tai yleensä vastaukseen) ihan oikeaoppisin keinoin. Koe oli sitä varten, että yliopiston henkilökunta tietää jos joku tarvitsee eritysapua. Ihan hyvä idea sinänsä, mutta onko niin fiksua tuhlata jo valmiiksi vähäisiä henkilöstöresursseja yhden lukukauden vaihtareiden testaamiseen? Don't think so. Mutta näillähän on muutenkin järki kädessä, käsi taskussa ja tasku hukassa, tai jotain...

Kokeen jälkeen suuntasimme Natalien (GER) ja Laurenin (USA) kanssa kaupungille. Pienen kiertelyn jälkeen keräännyimme useamman muun vaihtarin kanssa Leicester Squarille, josta alkoi London Treasure Hunt. Meidän kolmen joukkoon liittyi ruotsalainen Moa (ensimmäinen, johon olen törmännyt), ja lähdimme matkaan ohjepaperit ja kartta kourassa. Etenimme hyvää vauhtia, ja sain päteä oikein kunnolla, kun osasin vastata useaan kysymykseen ja tunsin paikkoja. Pääsimme maali-pubiin n. tunnissa, vaikka aikaa oli kaksi tuntia, toisena joukkueena perillä. Valitettavasti emme voittaneet, mutta 13 joukkueesta olimme toisia, ja jäimme voittajasta jälkeen vain muutamalla pisteellä. Ja hauskaa oli! Sitäpaitsi paistoi aurinko, ihana syyssää!

Ennen matkaanlähtöä olimme katselleet Laurenin ja Natalien kanssa eri esityksien hintoja Leicester Squarella, ja Lauren kysyi, että mentäisikö vaikka jo samana iltana katsomaan jotain. Totesimme että miksi ei, ja kahdeksalta istuimme Ambassador-teatterissa odottamassa huikean Stomp-shown alkua. Ihan uskomaton elämys, jossa yleisö hurrasi, taputti ja nauroi kippurassa! Olimme saaneet 25 punnalla hyvät paikat, ja esitys oli niin käsittämättömän hyvä, että voin kyllä suositella sitä kaikille Lontoossa käyville! Eikä ole kielimuuriakaan, kun siinä ei puhuta mitään.

Huomenna Freshers' Fayre, opiskelijamessut, ja illalla Thames Riverboat Disco. Viikonlopuksi on luvattu ihania säitä, aurinkoa ja 20-21C. Lauantai-iltana menen uudestaan katsomaan stand up'ia, tällä kertaa Laurenin kanssa. Ja silloin menen kyllä bussilla kotiin! (Vähän pakko kylläkin, kun Piccadilly line on kuulemma kiinni tänä viikonloppuna...)

Nyt on pakko raivata lattia, koska huomenna tulee siivooja, ja sitten mennä nukkumaan.

Tehottomuuden huippu

2010-10-06T22:53:00.001+03:00

(Uskokaa tai älkää, tällä kertaa otsikko ei viittaa minuun!)

Aikaisempien vaihtareiden kirjoitelmien perusteella tätä olisi pitänyt osata odottaa, mutta silti totuus yllätti. Middlesex University on varmaan yksi maailman epäorganisoituneimmista ja tehottomimmista yliopistoista! Vaikeuksia aiheutti jo alun sähköpostijärjestelyt, ja sama meno jatkuu. Eilen joukko vaihtareita odotteli kääntämisen opettajaa, jonka oli tarkoitus pitää meille ainekohtainen infotilaisuus. Puoli tuntia ohjelmassa ilmoitetun ajan jälkeen opettajaa ei vieläkään näkynyt. Menimme kysymään infosta. Opettajalle soitettiin, ja meidät lähetettiin hänen toimistoonsa. Toivoin toimiston olevan suuri, koska meitä oli varmaan vähintään 15. Ei ollut. Opettaja totesi että hups, ja kävelimme takaisin päärakennukseen ja ylös portaita. Saimme kuitenkin infomme.

Tänään oli vaihtareiden kurssienvaihtotilaisuus klo 9.30-11. Sinne piti mennä jos halusi vaihtaa jotain kursseja, tai lukkarin kanssa oli jotain muuta häikkää. Henkilökuntaa oli 2. Vaihtareita oli varmaan 200. Saavuimme paikalle n. klo 10, ja vastaantulevat ystävämme sanoivat, että jono on tajuton, sisään ei mahdu, kokeilkaa uudestaan ½ tunnin päästä. ½ tuntia myöhemmin tapasimme toisia ystäviä, jotka kertoivat, että jono oli nyt vähintään tunnin mittainen. Odottelimme tunnin. Menimme paikalle ja huomasimme, että jonossa oli varmaan lähemmäs 30 ihmistä ennen meitä. Kolmen vartin odottelun jälkeen toimistossa työskennellyt nainen sanoi, ettei odottaminen kannattanut, ja että voisimme mennä muualle pariksi tunniksi ja koittaa sitten uudelleen. Lähdimme syömään. Pari tuntia myöhemmin olin lähdössä takaisin, ja törmäsin kaveriini, joka oli 1½ tunnin odottamisen jälkeen lähetetty muualle odottamaan pariksi tunniksi. Siinä vaiheessa totesin, etten oikeastaan edes halunnut vaihtaa 1900-luvun alun kirjallisuutta tulkkauskurssiin, ja lähdin. Se, etten tee päivän aikana mitään järkevää ei ole mikään uusi juttu, mutta silloin kun se johtuu jostain muusta kuin minusta, niin todella ärsyttää.

Kotiin päästyäni kuulin, että siellä oltiin odotettu 4½-5 tuntia kymmenen minuutin tapaamista. Olin päätynyt oikeaan ratkaisuun. Toivotaan nyt sitten vaan, että kurssi (jota opettaa muuten Professor Merja Makinen) olisi antoisa.

Shoppailu, stand up ja sade

2010-10-04T18:22:00.001+03:00

Lauantaina kävin hakemassa viimeiset kamani au pair -perheeni luota, Tiinan kanssa syömässä, ja vähän kiertelemässä kaupoissa. No, tulihan sieltä kaupoista vähän tavaraa mukaankin. Kuka väittää, ettei materia tee onnelliseksi? Minä olin ainakin erittäin onnellinen, kun vihdoin ostin kauan himoitsemani kakkuvadin, ja viimein löysin juuri täydelliset kengät lempikenkäkaupastani (Irregular Choice, Carnaby Street, Soho). How could I resist these beautiful things?

Illalla käytiin katsomassa stand up -keikka Leicester Squarella, ja oli aivan mahtavaa! Siellä oli neljä esiintyjää; kolme miestä ja yksi nainen. Nainen oli sitäpaitsi raskaana oleva vatsastapuhuja. Sitä ei kyllä näe joka päivä! Sitä paitsi hän heitti kovasti läppää vatsastapuhumisesta, eli periaatteessa nauroi itselleen. Kaikki neljä olivat kyllä tosi hyviä! Pitää mennä pian uudestaan.

Kotimatka oli sitten aika painajaismainen. Odoteltiin metroa täydellä laiturilla, ja yhdessä vaiheessa vähän matkan päässä alkoi kuulua tappelun ääniä. Sitten muutama vieressäni ollut ihminen rupesi yskimään, ja kohta kaikki, minä mukaan lukien, yskivät kilpaa. Tuntui siltä kun kurkussa olisi ollut jotain terävää. Pikkasen pelottavaa, varsinkin maan alla, suljetussa paikassa, väkijoukon keskellä. En tiedä sitten mitä siellä oikein tapahtui.

Pitkä odottelun jälkeen juna saapui, ja sitten tungeuduttiin täyteen vaunuun. Ensimmäiset n. 7 pysäkkiä oli kyllä erittäin tukalaa ja intiimiä menoa, mutta lopulta vähän tyhjeni, niin pystyi jopa hengittämään.

Eilen oli international studentseille tarkoitettu päiväretki Brightoniin. Brighton on varmasti mukava paikka kesällä; se on merenrantakaupunki ja siellä on kaikenlaista asiaankuuluvaa virikettä, mutta sateisena, kylmänä, tuulisena, syksyisenä päivänä se ei ehkä ole mikään ykköslomakohde. Oli meillä silti mukavaa Natalien, Clarencen ja Wendyn kanssa, käytiin kaupoissa, syömässä ja museossa. Mutta ei kyllä ole mitään hinkua mennä sinne takaisin.

(Tähän kohtaan oli tarkoitus lisätä pari kuvaa, mutta netti oli eri mieltä)

Keskiyön mietteitä

2010-10-02T03:17:00.001+03:00

Kolmannen päivän iltana, kulkiessani läpi pimeän, hikisen ja musiikin tahdissa kiemurtelevien ihmisten täyttämän huoneen, ystävien luota, ystävän perässä, ystäviä matkalla tervehtien, ajattelin, että tällaistahan sen kuuluu olla. Tietenkään uudet tuttavuudet eivät vielä kolmen päivän jälkeen ihan yllä samalle tasolle kuin vuosikymmenten (uskomatonta, että voin edes sanoa näin, mutta tottahan se on jo kahdenkympin jälkeen) kestäneet ystävyyssuhteet, mutta tässä tilanteessa, kun kaikki ovat toisilleen vieraita, ja ympäristö on kaikille outo, normaalit ystvyyssuhteiden syntyä säätelevät lait eivät vallitse. Ja vaikka ikkunan ja seinien läpi kuuluu naapurissa sijaitsevasta keittiöstä kantautuvia huutoja ja Spice Girlsin hittibiisien karjuntaa, niin en jaksa kovasti häiriintyä, vaikka väsyttääkin. Vielä jonain iltana saatan liittyä rääkyvään joukkoon itsekin, mutta toistaiseksi minulle riittää tieto siitä, että olen jo kolmessa päivässä saanut ystäviä. Saatamme olla yhteydessä vuosia, vaihdon ajan, tai ehkä vain tämän viikonlopun, mutta ei se mitään.

Pikapäivitys

2010-10-01T01:36:00.002+03:00

Olen väsynyt koko päivän jatkuneesta sosiaalisuuden puuskasta, mutta samalla iloinen siitä, että tuntuu hyvältä, vaikka informaatiota asioiden kulusta saisi välillä olla kaltaiseni kontrollifriikin mielestä vähän enemmän. Huone on pieni mutta ihan ok, ja kylppäri on nähnyt parhaat päivänsä (tai ehkä se on aina ollut kaamottava), muttei sekään mikään ylitsepääsemätön. Alan pikku hiljaa tunnistaa kerroksen ja oman käytävän muita naamoja, vaikken nimiä aina muistakaan. Myös kampukselta löytyi uusia kavereita, jostain syystä pääosin amerikkalaisia, mutta mikäs siinä. Kampus on muuten nätti, päärakennus on kartano suuren puiston ympäröimänä. Muut rakennukset ovat enemmän tai vähemmän nättejä, mutta pääosa minun tunneistani näyttävät olevan kartanossa, tallissa tai tornissa, joten eiköhän se siitä :)

Palaan asiaan kuvien ja muiden uutisten kera pian, tai heti kun ehdin, mutta nyt on pakko antaa periksi nukkumatille, joka on kiskonut hihasta jo klo 21 asti (nyt 23.30).

Mitä kulkija itselleen voi

2010-09-23T20:14:00.002+03:00

Eräänä syksyisenä viikkona:

Torstai 16.9
Englannin kääntämisen sähköpostilistalla tulee viesti, jossa Barcelonassa sijaitsevaan lokalisointi- ja käännöstoimistoon haettiin harjoittelijaa. Kuulostaa ihan kivalta, mutten mieti asiaa sen enempää.

Lauantai 18.9
Rippijuhlissa tulee puhetta tulevista ulkomaankeikoistani, ja muistan harjoittelupaikan. Päädyn siihen, että ainahan voi hakea, ja laitan hakemuksen menemään.

Maanantai 20.9
Barcelonasta tulee sähköpostia, jossa kiitetään yhteydenotosta, ja pyydetään tekemään koekäännös. Liitteenä kaksi lyhyttä, englanninkielistä tekstiä, jotka tulisi kääntää suomeksi. Lupaan palauttaa ne 48 tunnin sisällä.

Tiistai 21.9
Palautan käännöksen. Oletan, että tässä menee nyt aikaa että se saadaan tarkistettua, ja senkin jälkeen saattaa olla joku deadline, kun odotellaan mahdollisia muita hakemuksia, ja tehdään valinta.

Torstai 23.9
Sähköpostiviesti Barcelonan toimistosta kertoo, että koekäännökseni oli tyydyttävä, ja että voin ottaa yhteyttä huhtikuussa sopiakseni harjoitteluni tarkasta ajankohdasta (tässä vaiheessa olin ehdottanut harjoittelua keäkuun alusta elokuun loppuun). Sieltä päästä otettiin myös yhteyttä yliopistoon asioiden sopimiseksi, joten kai tämän järjestelyn virallisuuteen voi nyt sitten luottaa.

Olen siis nähtävästi menossa kesäksi työharjoitteluun Barcelonaan. Miten tässä nyt näin kävi? :D

Flâner

2010-09-21T19:11:00.001+03:00

Kaksi viikkoa kotioloissa takana, yksi vielä edessä. Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet kuin yhteenveto sosiaalisesta elämästäni, kun olen yrittänyt tunkea jokaisen lähistöllä asuvan tuttuni omaan koloonsa aikataulussani, ja jopa onnistunut siinä melko hyvin. Viime viikolla sain asustella viisi päivää Turun keskustassa, Kristiinankadulla, josta oli sitten helppo suunnata ympäri kaupunkia. Poikien luona sai hyvää ruokaa ja seuraa, ja viihdykettäkin yli-vilkkaan kissanpennun muodossa. Viikko koostui pääosin erinäisten ystävien kanssa lounastamisesta, kahvittelusta ja hengailusta. Hammaslääkäriäkin tuli nähtyä useampaan otteeseen. Pari kertaa päädyin uuteen Café Voltaire -kahvilaan juomaan kannullisen teetä ja juttelemaan mukavia ranskalaisen omistajan kanssa. Sain myös muutaman asian hoidettua, joten viikko oli kaikin puolin onnistunut. Kyllä kelpasi kuljeskella (flâner) vain ympäri kaupunkia tapaamassa ystäviä ja juomassa teetä!

Toinen lomaviikko oli sitten perhekeskeisempi. Lauantaisen Helsingissäkäynnin jälkeen olemme viettäneet sairaslomalla olevan äidin kanssa laatuaikaa; teetä ja telkkaria iltaisin, lettujenpaistoa, shoppailureissu, ja sen sellaista.

Kai tässä pitää pikkuhiljaa aloittaa taas lähtövalmistelut kun jäljellä on enää viikko. Jostain syystä aivoni eivät tällä hetkellä kestä liikaa etukäteissuunnittelua, joku protesti kai, mutta eiköhän se siitä. Aina välillä tajuan, että olen taas lähdössä vaihtoon, ja muistan kaiken mitä se pitää sisällään. Outoa. Eihän tästä tietenkään tule samanlainen vaihto kuin viime kerrasta, mutta moni peruselementti on silti sama. Jännää.

Ps: Sanoin juuri viime viikolla, että ensi kesän taidan olla Suomessa vaihteeksi. Katsotaan miten siinä käy. Palaan asiaan jos nämä viimeisimmät suunnitelmat toteutuvat... :) (ja kyllä, olen parantumaton).

Rennot viimeiset päivät

2010-09-07T11:32:00.000+03:00

Minut on nähtävästi vapautettu lastenhoitotehtävistä näin loppuvaiheessa, kun eilen siivosin vaatekaappeja ja tyhjensin tiskikoneen, ja that's it. Tänään saattaa olla, että haen lapset koulusta, mutta perheen isä kyllä sanoi että ei, ei, kyllä hän voi sen tehdä, joten katsotaan. Ajattelin nyt kuitenkin viettää vähän viime hetken laatuaikaa lapsosten kanssa tänään; näin loppuvaiheessa on helppo olla antelias ja hyvähermoinen.

Olen nyt ripotellut omaisuuteni ympäri kaupunkia. Eilinen matkalaukun raahaaminen kaupungin halki kävi ihan kokovartalotreenistä, ja kun olkapäät valittivat jo valmiiksi Ikea-kassiekskursion jälkeen, niin nyt olisi kyllä hieronta paikallaan... Matkalaukku oli täpötäyteen ahdettu, ja se painoi kuin synti. Bussista metroon ja sieltä ulos (ylös rappusia, auts) meni ihan hyvin, mutta heti 15 minuutin kävelymatkan alussa yksi pyöristä rupesi vinkumaan. Pelkään aina muutenkin matkalaukkuani raahatessa, että kohta pyörät menee rikki tai jotain, ja se vinkuminen ei kyllä yhtään auttanut. Mutta nyt matkalaukku on ainakin löytänyt väliaikaisen kodin Aephien keittiön perältä, eikä sitä tarvitse miettiä moneen viikkoon. Ihana kevyt olo kun on hankkiutunut eroon maallisesta omaisuudestaan, vaikkakin väliaikaisesti!

Jollei kerran nukuta...

2010-09-06T07:21:00.002+03:00

Maanantai-aamu, klo 4.30. Jossain siinä kolmen maissa mieleen hiipi ajatus, että ehkä tänä yönä ei sitten nukuta. Neljältä tylsyys oli jo liikaa, ja päätin keksiä muuta tekemistä...

Viimeinen viikonloppu on takana, ja hyvä sellainen olikin!

Lauantaina lähdin massiivisen Ikea-kassini kanssa matkalle kaupungin halki. Matka oli pitkä ja välillä raskas, mutta pääosin se oli kuitenkin varsin rento ja mukava, kiitos yllättävän kattavan Overground-verkoston. Pienen eksymisestä johtuneen lisäkierroksen jälkeen löysin perille Katien luo, ja pääsin eroon sinisestä taakastani.

Lähdimme Katien ja hänen kämppiksensä Pollyn kanssa osoittamaan kunnioitustamme läheisellä hautausmaalla oleskelevalle runoilijalle William Blakelle.

Tätä seurasi kierros Shoreditchissa, josta löytyi usea ihana vintage-kauppa, kivoja graffiteja, ja jopa muutama Kopparbergs.

Seuraamme liittyi vielä Gemma, ja lähdimme kaikki syömään intialaista Brick Lanelle, niin kuin perinteisiin kuuluu. Itse olin jotenkin välttynyt intialaiselta viimeisen kolmen kuukauden aikana, vaikka curry onkin melkein yhtä perinteinen ruoka täällä kuin fish&chips, mutta nyt tämä epäkohta vihdoin korjaantui! Ja oi että oli hyvää!

Monikieliset kadunkyltit Brick Lanella

Lopulta menimme vielä Mojitoille - tarkoitus oli käydä baarissa, jossa drinkit tarjoiltiin kultakalamaljoista, mutta se oli valitettavasti liian täynnä, joten drinkkimaljalliset piti säästää ensi kertaan. Ilta oli kuitenkin erittäin onnistunut! Oli kiva nähdä Katieta taas pitkästä aikaa. Pakko vielä mainita, että hänen mukaansa aksenttini on englantilaistunut viime tapaamisesta. Oikeaan suuntaan siis mennään, jee!

Katien luona on toistaiseksi tyhjä huone, ennen kuin neljäs henkilö muuttaa sinne, joten sain jäädä heille yöksi. Aamulla en sitten jaksanut käydä välillä kotona, ja olin kuitenkin liikkeellä vähin varustein (Ikea-kassin jättämisen jälkeen), joten hengailin keskustassa muutaman tunnin kun odottelin Tiinaa. Lähdimme sitten Camdeniin lisäämään Tiinan Lontoon tuntemusta, ja löysin markkinoilta itsekin suuren alueen, joka oli jotenkin jäänyt kolmella aikaisemmalla käynnillä huomaamatta. Siellä oli lisää ihania vintage-kauppoja, joista bongasin vastustamattomat, keltaiset korkokengät kuudella punnalla!

Markkinoiden jälkeen kävimme vielä Angelissa kahvilla. Oli siis kaikin puolin mukava päivä, vaikka kahvilasta olivatkin skonssit loppuneet kesken.

Huomenna, tai siis tänään, eli vähän yli parin tunnin päästä, on tarkoitus suunnata takaisin Angeliin, tällä kertaa matkalaukun kanssa. Katsotaan miten painavan matkalaukun ja aamuruuhkan yhdistelmä menee. Onneksi nousen sentään metroon ekalta pysäkiltä, niin pitäisi saada vallattua tarvittavan verran tilaa.

Nähtävästi työtehtäväni näiden viimeisen kahden päivän aikana ovat harvassa - vaatteiden viikkauksesta ja vaatekaappien järjestelystä oli puhetta, muttei muusta, ja noudotkin hoidetaan puolestani. Pari rentoa päivää siis tiedossa. Kunhan vielä saisi nukuttua...

Viimeinen Viikko & Projekti Pakkaaminen

2010-09-02T12:49:00.001+03:00

Viimeinen viikko alkoi eilen. Tiistaina oli viimeinen kokonainen työpäivä, kävimme lasten kanssa katsomassa "entistä pomoani" (Buzz Lightyearia) leffateatterissa päivällä, aamu ja iltapäivä menivät puistossa. Kamalasti tappelua (pääasiassa kaksi vanhinta vs. nuorin, perusasetelma siis), mutta muuten suht ok päivä. Eilinen oli sitten erittäin rauhallinen päivä; hain lapset leiriltä 17.30, ja he olivat näköjään riehuneet siellä tarpeeksi, koska loppuilta meni ilman suurempaa draamaa. Toivottavasti tämä ilta olisi samanlainen. Huomenna on sitten lasten viimeinen lomapäivä, kun maanantaina alkaa koulu.

Itselläni alkoi eilen Suuri Pakkaamisprojekti. Sitä luulisi, että pakkaamisen aloittaminen viikkoa etukäteen on vähän yliampuvaa, mutta uskokaa pois, kaikki on tarkasti mietitty, suunniteltu ja aikataulutettu. Syy aikaiseen pakkaamiseen on siinä, että olen lähdössä kotiin pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa. Matkalaukkuni menee kolmeksi viikoksi kaverini Aephien luo, mutta hänellä ei ole kamalasti ylimääräistä tilaa, joten vien sitten vielä Ikea-kassin toisen kaverin, Katien luo. Vähän hankalaa ehkä, mutta molemmat asuvat keskustasta pohjoiseen, joten tavaroiden noutaminen helpottuu, kun itse muutan Pohjois-Lontooseen. Se, että tavarat menevät eri paikkoihin ei myöskään hirveästi haittaa noutovaiheessa, koska en kuitenkaan saisi niitä kovin helpolla vietyä samaan aikaan.

Olen siis viemässä täyteen tungettua matkalaukkua Aephien luo sunnuntai-iltana. Katien luona käyn lauantaina, ja vien sinne kassissa kaiken sen, joka ei mahdu matkalaukkuun. Huomisesta työaikataulusta en tiedä vielä mitään, mutta tämä ja eilinen päivä ovat vapaat, joten piti aloittaa nyt. Eilen oli siis pyykki- ja yleinen vaatteiden lajittelupäivä (mitkä jäävät tänne ja mitkä tulevat Suomeen), tänään pitää kai sitten aloittaa varsinainen pakkaaminen. Kyllä, tuntuu vähän tyhmältä näin ajoissa, mutta eihän tässä muutakaan voi. Pitää vain toivoa että olen tarpeeksi järjestelmällinen, etten sitten huomaa tiistai-iltana että täällä on vielä kamalasti tänne jätettäväksi tarkoitettua tavaraa, tai että vaatteita ei ole tarpeeksi, tms.

Tajusin juuri tätä kirjoittaessani, että tämä ei nyt ehkä ollut kaikkein kiinnostavin blogikirjoitukseni, mutta olkoot...

Kesän Top 10

2010-09-01T00:44:00.002+03:00

Kaverin blogin innoittamana päätin itsekin koota listan tämän kesän parhaista asioista ja hetkistä, ja unohtaa hetkeksi huonot asiat, vaikka niitäkin on ollut – välillä siis vähän muuta kuin valitusta! ;) Tässä siis kesän 2010 Top 10 satunnaisessa järjestyksessä:

1. Reissut
Olen päässyt kesän aikana kiertämään Isobritanniaa paljon enemmän kuin ennen. Tutuiksi ovat tulleet Salisbury, Bath ja Edinburgh, ja kaksi viimeistä ovat paikkoja joissa kävisin mielelläni uudestaan!

2. Ystävät
Olen saanut täällä uusia ystäviä, pääasiassa CouchSurfingin kautta, ja myös tavannut pitkästä aikaa vanhoja ystäviä monesta eri maailmankolkasta, mm. Suomesta!

3. Tapahtumat
Notting Hill Carnival ei ehkä ollut suuri hitti, mutta sitä sen sijaan olivat Pride-kulkue ja Elephant Parade.

4. Arjen kulttuurielämykset
Eli siihen oikeaan Englantilaiseen arkeen tutustuminen. TV:n kulttisarjat ja huumoriohjelmat, jatkuva teenjuonti, koulujärjestelmä, ja kymmenet pienet kulttuuriviittaukset jotka nyt kertovat minulle jotain.

5. Paikallistuminen
Vaikken edes esitä tuntevani koko kaupunkia, on kuitenkin entistä useampi alue tullut tutuksi. Ja onhan se nyt jotain, että voi sanoa asuvansa täällä!

6. Ostokset
Halvat ja/tai ihanat vaatekaupat. Tavaratalojen kokoiset kirjakaupat, ja niiden 3for2-tarjoukset. Ihanat pikkukaupat, jotka myyvät vain postikortteja, tai nappeja. Markkinat.

7. Ruokapaikat
Camdenin markkinoiden pitkä jono halpoja ruokakojuja. Erikoisesti sisustetut ravintolat. Kahvilat. Ravintola joka maailmankolkalle, useampikin. Wagamama. Hienojen tavaratalojen teehuoneet. Mistä tulikin mieleeni...

8. Iltapäivätee
Rentouttava, kiireetön teehetki. Kannullinen Earl Grey –teetä, maitoa ja sokeria. Kolmekerroksinen vati, jossa kolmiovoileipiä, skonsseja hillon ja kerman kanssa, sekä leivoksia. Taivaallista!

9. Asianajo Suomesta käsin
Asioiden hoitaminen paikallisen yliopiston kanssa ei aina ollut niin helppoa kuin olin odottanut, ei edes vaikka olin samassa kaupungissa. Mutta vaikka tämän pään asiat aiheuttivat välillä harmaita hiuksia, pystyin onneksi olemaan huoleti Suomen pää asioista, jotka hoidettiin tehokkaasti ja (marttamaisen) mallikkaasti! Kiitos ja kumarrus siitä – you know who you are ;)

10. Ikea & Scandinavian Kitchen
Näistä paikoista sai sitä (välillä kovasti kaivattua) kotoisaa syötävää. Tarvittaessa listaa olisi voinut jatkaa Nordic Bakeryllä, suomalaisen kirkon kahvilalla ja kaupalla, ja suomikauppa.fi-sivustolla, mutta ne saavat odottaa syksyyn.

Sellainen lista. Saattaa hyvin olla, että olen unohtanut Jotain Hyvin Tärkeää, ja tietenkin mieleen tuli jo nyt muutama muu asia, mutta nämä olivat ne ensimmäisenä mieleen tulleet. Tämän kesän huippuasioita on tietenkin enemmän kuin kymmenen, mutta ne löytyvätkin täältä blogin kätköistä.

Ja niin pyörähti käyntiin viimeinen viikko...

"Sulla on selvästikin liikaa vapaa-aikaa..."

2010-08-30T18:27:00.001+03:00

Kun on paljon vapaa-aikaa, kasapäin valokuvia ja kuvankäsittelyohjelma (ei mikään kovin hyvä sellainen), niin tämä on tulos:

Siinä vähän väriä elämään...

Viikonloppu & Väenpaljous

2010-08-30T18:06:00.001+03:00

Taas on viikonloppu takana, ja edessä viimeinen kokonainen viikko Parry perheessä. Tämä on myös lasten viimeinen lomaviikko (ruhtinaallisen viiden viikon kesäloman jälkeen).

Perjantaina kävin ruotsalaisen couchsurffari-Emelien kanssa taas fiilistelemässä Scandinavian Kitchenissä. Sen jälkeen olin uhkarohkealla päällä, joten kävin Primarkissa - hullua hommaa kun kello on enemmän kuin neljä iltapäivällä. Selvisin kuitenkin pois täysjärkisenä, pääasiassa varmaan siksi että kävin vain alusvaateosastolla, enkä mennyt lähellekään pukukoppeja. Tämä ei kuitenkaan taltuttanut uhkarohkeuttani, koska seuraavaksi suuntasin Abercrombie&Fitch-liikkeeseen. Olin menossa sinne kerran aikaisemmin, mutta silloin oven edessä oli jostain kumman syysta sadan metrin jono kielikoululaisia, joten päätin siirtää käyntiä. Sekin on paikka, jossa kannattaa käydä heti aamulla, mutta koska minulla ei ollut kiire mihinkään, päätin käydä siellä joka tapauksessa.

A&F on siitä jännä kauppa, että sinne palkataan vain mallin näköisiä myyjiä. Tämän lisäksi heti etuoven sisäpuolella seisoi puolialaston miesmalli, jonka kainalossa pääsi polaroid-kuvaan. Jätin tällä kertaa väliin. Sisällä valaistusta on suurin piirtein saman verran kuin yökerhossa, ja musiikki on yhtä lujalla. Olipa siellä pari myyjää laitettu tanssimaankin, varmaan tunnelman nostamiseksi. Porukkaa oli ihan tajuttomasti, ja jonot olivat kamalan pitkiä ja uskomattoman hitaita. Sinne ei kannata mennä jollei kalenteri ole täysin tyhjä koko loppupäivälle. Onneksi omani oli, joten nappasin hyllyiltä muutaman erivärisen, ylihinnoitellun hupparin, ja lähdin jonottamaan. Odottamisen tuskaa auttoi se, että edellämainitut malli-myyjät kulkivat edestakaisin jonon ohi syli täynnä vaatteita, joten saipa siinä ainakin silmäniloa kerrakseen. Kokeilun, toisen pitkän jonotuskerran ja pienen etsimisen jälkeen löysin lopulta itseni muutamaa tuntia myöhemmin taas kirkkaasta päivänvalosta, silmiäni siristäen, kädessäni paperikassi jota koristi toinen puolialaston miesmalli, ja joka sisälsi keltaisen, ylihinnoitellun hupparin. Eipä siinä sitten muuta kuin kotiin, kun kerran koko viikon palkka oli käytetty kahdessa kaupassa (joista toisen keskihinta kaikille vaatteille on sellaiset kolme puntaa).

Illalla keksin, että lauantaina voisi lähteä vaikka Kingstoniin. Se on vähän samantapainen kuin Richmond: Thamesin varrella, paljon kauppoja, kivoja pikkukatuja ja vanhoja taloja keskustassa. Pääasiassa olin ajatellut käydä siellä kuvaamassa yhtä postikorteista tuttua taideteosta, ja koska se on Lontoon eteläpuolella ajattelin, että se on nyt tai ei koskaan; en varmastikaan lähde sinne sitten enää kun asun toisella puolella kaupunkia, ja sinne on kahden tunnin matka yhteen suuntaan. Pyysin Tiinaa mukaan, ja vietimme päivän Kingstonin keskustassa kulkien pikkukatuja ja syöden lounasta joen varrella.

Sunnuntaina ja maanantaina täällä oli (on) Notting Hill Carnival, eli maailman toiseksi suurimmat karnevaalit (Rio de Janeiron sambakarnevaalien jälkeen). Kävimme siellä eilen Christianin kanssa (Christian on ranskalainen ex-Erasmus joka oli vaihdossa Turussa 08-09, ja joka on Lontoossa kesätöissä - törmäsimme sattumalta kadulla muutama viikko sitten). Sateinen sää oli muuttunut aurinkoiseksi, ja kaikki näytti hienolta, mutta karnevaalit olivat pettymys. Porukkaa oli ihan tajuttomasti, varsinkin esiintymislavojen edessä oli melkein mahdoton päästä eteenpäin, tai edes hengittää. Kuljimme ympäriinsä Notting Hillin katuja, ja löysimme vain tuhansia ihmisiä, ja muutaman ruokakojun. Luvattua paraatia ei näkynyt missään. Päädyimme siihen lopputulokseen, että karnivaaleille mentäessä on tiedettävä vähän mitä tekee ja mihin menee, muuten niistä ei oikein saa mitään irti. Mutta tulipahan kokeiltua.

Tänään on Bank Holiday (kansallinen vapaapäivä Englannissa ja Irlannissa), joten olen vapaalla - mitä minulle ei kuitenkaan oltu kerrottu etukäteen, joten tästä tuli vähän pakostakin yleinen hengailupäivä. Ehkä koitan pestä pyykkiä. Ehkä en.

Huomenna on sitten viimeinen kokonainen päivä lasten kanssa (niin kuin Angelique kävi juuri huomauttamassa). Pitäisi keksiä jotain "kivaa ohjelmaa". Ehkä vien heidät Kew Gardensiin. Selviän päivästä "viimeinen kokonaine päviä" -mantrallani. Keskiviikkona ja torstaina lapset ovat leirillä puoli kuuteen asti, silloin koitan varmaan käydä läpi mukaan otettavia ja tänne jätettäviä tavaroita, niin että voin viedä matkalaukun viikonloppuna kaverin luo säilöön.

Lopun alkua.

Säätiedotus

2010-08-25T16:03:00.000+03:00

Täällä on viime aikoina ollut aika sateista. Suomessa tätä lukiessaan moni varmaankin ajattelee, että onko se muka jotain uutta Englannissa, mutta uskokaa tai älkää, täällä on paljon parempi sää kuin mitä kuvitellaan! Ainoa asia joka tämän kesän säissä on häirinnyt on se, että sää muuttuu yhden päivän aikana tosi äkkiä - aamulla saattaa paistaa aurinko, mutta iltapäivällä onkin pilvistä ja kylmää. Tai sitten aamu on pilvinen ja näyttää siltä, että olisi tulossa viileä päivä, mutta kahden jälkeen onkin hirveän kuuma. Siinä saa sitten vaihtaa vaatteita useamman kerran päivässä. Eilinen oli kaiken huippu, kun oli aurinkoista ja lämmintä noin vartin, sitten pilvistä ja kylmää saman ajan, ja lopulta satoi, myös noin vartin, ja sitten koko homma alkoi alusta.

Maanantaina Ali oli leirillä, ja lähdin Hannah'n ja Danielin kanssa National Portrait Galleryyn katsomaan muotokuvia kuninkaallisista ja muista tärkeistä tyypeistä. Tuo kaksikko osaa mukamas käyttäytyä ihan hyvin kaksistaan, mutta nähtävästi sekin riippuu kovasti päivästä. Ei minua hirveästi haittaa jos he välttämättä haluavat lyödä ja tuuppia ja nipistellä toisiaan ja juosta ympäriinsä silloin kuin ollaan esim. puistossa, mutta metrossa tai museossa se on vähemmän kivaa. Museossakin Daniel onnistui löytämään jokaikisen taulun joka ei ollut lasin takana ja sorkki sitä - luulisi sitä nyt kahdeksanvuotiaan tietävän ettei museossa kosketa mihinkään - ja museon työntekijä torui heitä kaksi kertaa siitä, että he juoksentelivat ympäriinsä. Hän ajatteli varmaan, että mikä tuokin on kun ei saa pidettyä lapsia kurissa. Mutta vähän vaikeaa on, kuin kaikki aseet (mm. vanha kunnon pyhä kolminaisuus uhkailu, lahjonta ja kiristys) on jo käytetty, eikä mikään tunnu tehoavan. Museon jälkeen en edes jaksanut miettiä muuta tekemistä, vaikka kello olikin vain yksi, vaan melkein itkua pidätellen lähdin kakaroiden kanssa kotiinpäin. Kyllä he sitten näyttivät osaavansa käyttäytyä, ja istuivat hiljaa paikallaan koko metro- ja bussimatkan kotiin. Onko kaikkien lasten kanssa niin, ettei niitä kehtaa viedä mihinkään kun ne eivät osaa käyttäytyä?? Tuskin, koska silläkin reissulla suurin osa muista näkemistäni lapsista käyttäytyi kymmenen kertaa paremmin kuin nämä kaksi!

No, onneksi eilinen oli vähän helpompi, Hannah oli kaverin luona päivällä ja olimme poikien kanssa puistossa (sateessa) ja kotona. Kyllähän siinä taas tapeltiin ja itkettiin kuka milloinkin (siis lapset) - perussetti: A lyö B:tä "vähän", B lyö takaisin kovemmin, A itkee, A potkii B:tä, B itkee, B puree A:ta, jne jne, mutta ainakin se tapahtui pääosin kotona, tai ainakin kaukana ihmisjoukoista. Iltapäivä oli sitten ihan ok, tein ruoaksi pyttipannua ja lapset olivat onnessaan, kehuivat sekä ruoan ulkonäköä että makua, kiva että osaan sentään tehdä jotain oikein! :)

Tänään ja huomenna kaikki kolme ovat leirillä 8.30-17.30, ja sitten alkaa taas kolmen päivän vapaus. Tiedossa kerrankin oikein kunnolla sosiaalista elämää, kun joka päivälle on jotain ohjelmaa, ja tapaan vanhoja ja uusia tuttuja. Sunnuntaina on sitten vielä tiedossa Euroopan suurimmat (ja maailman toiseksi suurimmat, Rion jälkeen) karnevaalit, Notting Hill Carnival, massiiviset katujuhlat Karibialaisella teemalla!

Jenni & Tiina's Ikea Excursion, vol. II

2010-08-22T14:28:00.001+03:00

Eilisen päivän ohjelma oli Jennin & Tiinan Ikea-ekskursio, osa II. Osa I oli kaksi vuotta sitten, Pariisissa kesällä '08. Ehkä tästä tulee uusi tapa - kahden vuoden välein Ikeaan uudessa maassa!

Piti tietenkin käydä syömässä lihapullia - ja kaikkea muuta hyvää, varsinkin Tiina otti tilaisuudesta vaarin ja täytti tarjottimensa kukkuralle - mutta oli sinne kyllä ihan muutakin asiaa...

Ruokamäärä

Tavaramäärä

Tulevassa opiskelija-asunnossani (postimerkin kokoinen huone) on yhteinen keittiö, johon ei kuulu kiinteän kaluston lisäksi paljon mitään. Eli jos haluaa tehdä minkäänlaista ruokaa, vehkeet pitää hommata itse. Onneksi Ikeasta saa £0.99 paistinpannuja ja muuta halpaa tavaraa. Tuon kassin sisältö (ja niin kuin kuvasta näkyy, kassi oli erittäin täynnä, ja myös erittäin painava!) maksoi yhteensä n. £26, eli n. 31€. Ei paha minusta. Sitäpaitsi toivon vielä pääseväni eroon osasta tavaroita, niin ehkä hinta siitä vielä alenee - en esimerkiksi tarvitse 16 osan aterinsettiä (varsinkaan kun minulla on vain yksi matala ja yksi syvä lautanen!) tai kolmea kattilaa, mutta koska ne maksoivat £1,60 ja £6, niin halvemmalla ei saanut. Voin sitten koittaa myydä niitä kämpillä, kovaan hintaan tietysti. :) Tavarat saavat sitten hengata Tiinan kämpillä kuukauden, ja ovat valmiita haettavaksi kun palaan Lontooseen.

Pitkän Ikea-päivän (josta suurin osa ajasta taisi mennä syömiseen) jälkeen hengailimme Tiinan kämpillä. Hänen kämppiksillään on kaksi ihanaa, oranssia kissanpentua, suloisia vauvoja!! Valitettavasti ne tykkäsivät enemmän kamerani hihnasta kuin kuvissa olemisesta, mutta muutaman sain kuitenkin otettua.

Voin myös ilmoittaa, että ”Älä näytä turistilta” -projektini näyttää toimivan varsin hyvin! Pyrin siis aina näyttämään siltä, että tiedän missä olen ja mihin olen menossa, vaikken olisi koskaan käynytkään paikassa aikaisemmin; katson metroreitit valmiiksi ennen lähtöä, luen kylttejä pitkälle eteenpäin niin ettei tarvitse pysähtyä lukemaan niitä, ja käytän karttaa vain viimeisenä oljenkortena, ja silloinkin mahdollisimman vaivihkaa. Kävin viime viikonloppuna Richmond Parkissa ensimmäistä kertaa, ja olin ihan pihalla hervottoman kokoisessa puistossa. Oli kuuma, ja vaatetukseni vastasi paremmin noin 18 asteen lämpötiloja. Yleensä turhaankin mukana kulkeva vesipullo oli tietenkin jäänyt juuri sinä päivänä kotiin. Yritin kulkea siellä muina naisina ja löytää uloskäynnin – mikä tahansa uloskäynti, ei väliä mihin päätyisin, kunhan pääsisin ulos sieltä riivatun puistosta! – ja harhailin polkuja pitkin suuntaan, joka tuntui suht hyvältä. Olin ohittanut kolme miestä pyörällä jo pari kertaa, ja mietin, että he varmaan ajattelevat minun olevan ihan täysin hukassa – mikä tietysti oli ihan totta. Yhtäkkiä yksi miehistä kuitenkin polkee vierelleni ja sanoo: ”Anteeksi, sinä tunnut tuntevan tämän puiston erittäin hyvin. Tiedätkö missä on X?” Success!

Siinä vaiheessa piti tietenkin myöntää, että ei, valitettavasti en tiedä, olen täällä ensimmäistä kertaa, mutta ei se haitannnut sitten enää, kun olin jo onnistnunut "huijaamaan" heitä. :) Lopulta minäkin löysin tieni ulos puistosta, ja päätin, että jatkossa pysyn siitä kaukana, tai ainakin pysyttelen koko ajan puiston reunalla, enkä lähde keskelle seikkailemaan!

Erinäisiä mietteitä/valituksia

2010-08-21T00:29:00.000+03:00

Tässä on muutama asia, joka on tullut tässä parin viime kuukauden aikana mieleen. Pääasin valituksia, mutta joskus niitäkin pitää päästä purkamaan! Onneksi asiat eivät ole oikeasti niin huonosti. :)

- Asun Richmondissa, jossa näkee ja kuulee jatkuvasti lentokoneita, jotka oletettavasti ovat matkalla Heathrown kentälle tai sieltä pois. Tuleekohan tällaisen paikan asukkaille muita useammin himo lähteä matkalle? Vai aiheuttaako koneiden jatkuva liikenne vastakkaisen reaktion? Joka tapauksessa se tuo lisäjännitystä elämään kun aina välillä kuuluu erikoisen kova lentokoneen ääni, ja ajattelen, että nyt se sitten tulee kohta katosta läpi...

- Miten joissain perheissä vanhemmat hoitavat lapsensa pääosin itse – tietenkin päiväkodin tai koulun avustuksella työaikana, mutta loppuajan itse – ja joissain perheissä (joissa on saman verran, tai joskus jopa vähemmän lapsia) tarvitaan kotiäidin lisäksi sekä au pair että vaihtelevasti isoäiti tai isä, tai molemmat, hoitamaan lapsia? On se nyt kumma! (Tämä ei nyt sitten viittaa nykyiseen perheeseen, vaikka täälläkin on palvelusväkeä ihan mukavasti...)

- Mikseivät britit näe seuraavien asioiden epäkäytännöllisyyttä: Kokolattiamatto. Sisäänpäin aukeavat vessan- ja ulko-ovet. Eri hanat kylmälle ja kuumalle vedelle. Kielitaidottomuus. Erilaiset pistokkeet kylpyhuoneissa, joka mm. johtaa siihen, ettei hiustenkuivaajaa voi käyttää kylppäreissä. Juustohöylättömyys.

- Muistan kerran lukeneeni jostain, olisiko ollut Turun Sanomien Extran ulkomaanvaihtajapalstalta, että kirjoittaja, joka oli ihan vaan peruskierrättäjä (paperit, pahvit, lasi, juomapullot, mahdollisesti metalli), oli sikäläisen (taisi olla Brysseli tai Lontoo) mittakaavan mukaan oiken himokierrättäjä, planeetanpelastaja ja viherpiipertäjä. Täällä tulee itselle vähän sama fiilis, kun perheen isä kertoi ekana päivänä hieman ylpeänä korttelin kierrätysohjelmasta: ”Tuohon laatikkoon paperi ja kartonki, ja tuohon lasi, muovi ja metalli. Loput roskikseen.” No, kai sekin on parempi kuin ei mitään, mutta itseni kaltaiselle ihmiselle, joka kasvatettiin laittamaan lasi, muovi ja metalli eri kippoihin (terveisiä iskälle), tuo ei kyllä tunnu hirveän hienolta.

- Miksi Tube (Lontoon metro) on niin kallis? Ja mitä se kertoo sen toimivuudesta, että siitä kuulutetaan erikseen kun kaikki linjat toimivat hyvin – eikö sen pitäisi olla perustilanne? Muuten aika jännä juttu, että Pariisin metrossa kuulutetaan ”Vakava onnettomuus, johon liittyy matkustaja” (joka on kaikkien ymmärtämää koodikieltä ja tarkoittaa itsemurhaa), kun täällä kerrotaan suoraan että ”Joku jäi alle”.

- Jos täällä kerran halutaan välttämättä ajaa vasemmalla/väärällä puolella tietä, niin miksei vasemmanpuoleista liikennettä viedä loppuun asti? Koita siinä sitten olla kävelemättä rappusissa vastavirtaan kun kukaan ei oikein tunnu tietävän, pitäisikö pysyä oikealla vai vasemmalla.

Hulluja nuo englantilaiset!

Kesäkuvia

2010-08-18T01:45:00.001+03:00

(Lasten) kesäloma tähän mennessä, kuvin ja sanoin.

Ekalla viikolla käytiin lasten kanssa puistossa piknikillä.

Siellä syötiin kirsikoita.

Sadepäivänä leivoimme Alin kanssa korvapuusteja. Pullat maistuivat kaikille, eikä niitä kauan ollut.

Regent's Park on nykyään lempipuistoni. Siellä voi tutustua mm. tämännäköisiin tyyppeihin:

Yhden viikon aikana Trafalgar Squarille oli pystytetty/kasvatettu suuri pensasaitalabyrintti. Labyrintin keskellä pääsi seuraamaan Charlie Chaplinin esitystä, jonka aikana hän mm. nielaisi pitkän vaaleanpunaisen ilmapallon (kuvassa).

Löysin vihdoin Richmond Parkin - aikaisemmin se ei onnistunut, vaikka puisto onkin hervottoman kokoinen, ja ihan lähellä. Se on kyllä ennemminkin suuri alue, jossa on paljon metsää ja jonkun verran niittyä. Pidän enemmän perinteisistä, "järjestellyistä" puistoista. Onneksi niitäkin löytyy paljon.

Kävimme tosiaan Danielin kanssa Natural History Museumissa, jossa tapasimme:

Scandinavian Kitchen -kahvilassa pääsee fiilistelemään kotoisissa tunnelmissa jopa vessassa.

Tänään kävimme poikien kanssa Kew Gardens -puistossa. Emme ehtineet kasvitieteelliseen puutarhaan tai perhostaloon, mutta ensi kerralla sitten.

As time goes by...

2010-08-16T17:18:00.000+03:00

Pari viimeksi unohtunutta kuvaa:

Pari viime viikkoa on ollut aika vaihteleva ohjelma. Välillä olen tehnyt täysiä päiviä, välillä minulla on vain yksi lapsista hoidettavana, ja välillä teen pelkkää iltapäivää. Lapset ovat loman aikana vähintään kaksi päivää viikossa päiväleirillä läheisessä koulussa, jolloin saatan viedä heidät aamulla, ja haen heidät n. 17.30. Viime maanantaina Hannah ja Ali lähtivät naapurin perheen kanssa johonkin, ja minä lähdin Danielin kanssa Natural History Museumiin katsomaan dinosauruksia ja muita olioita. Harvoin joudun vahtimaan kaikkia kolmea päivisin, mikä on hyvä, koska se on tosi rankkaa. Illat menevät ihan hyvin kun haen heidät leiriltä, laitan ruokaa, kylvetän ja laitan heidät nukkumaan, mutta koko päivä kaikkien kolmen kanssa vaatii kyllä enemmän hermoja kuin mitä minulta löytyy.

Perjantaina minulla oli vapaata, joten kävin Scandinavian Kitchenissä lounaalla. Kumma miten ihanaa kaikki skandiruoka yms. on silloin kun on ulkomailla. Tykkään yleisestikin Suomesta paljon enemmän silloin kun olen itse muualla - ulkomailla asuessa tuntuu siltä, että Suomi on kyllä niin hyvä paikka elää, mutta katsotaan onko sama fiilis vielä viikon (tai kolmen) kotona olon jälkeen!

Sain viikonlopuksi vähän lisähommia, eli yhden käännöksen ja transkription (piti tulla kaksi, mutta toista haastattelua ei ole vielä kuulunut). Sain käännöstekstin perjantaina heti aamulla, ja tein sen valmiiksi parissa tunnissa saman päivän aikana! Ennenkuulumatonta minun käännöshistoriassani! Jos kurssikäännöksistäkin maksettaisiin palkkaa, niin ehkä nekin saisi tehtyä ajoissa... Palautin tekstin kolme päivää ennen dedistä, ja eilen sain myös transkription valmiiksi (dedis oli perjantaina). Hyvä Jenni! Toivon mukaan se toinen pätkä tulisi viimeistään huomenna - ke-to on leiripäiviä, niin silloin olisi hyvin aikaa tehdä niitä.

Keskiviikkona on tasan kolme viikkoa lähtöön.

Edinburgh

2010-08-12T15:32:00.001+03:00

Okei, ehkä nyt olisi jo aika kirjoittaa tämä, kun kerran lupasin! Varoitus etukäteen sekavasta tekstistä ja suuresta määrästä kirjoitusvirheitä, ei tämänpituista tekstiä jaksa nyt enää korjailla... :)

Pääsin siis lopulta Edinburghiin. Ymmärrettävistä syistä olin aika kuitti kun saavuin paikalle. Löysin Couch Surfing hostini (jep, ihan oikea sana ;) ) Kateyn luo. Joimme kupin teetä ja juttelimme hetken, kunnes hänen toinen CS-vieraansa Florian heräsi. Katey kertoi järjestävänsä sinä iltana oikein illalliskutsut, ja kysyi, voisinko laittaa jotain suomalaista ruokaa. Yritin siinä sitten kovalla vaivalla ja useamman kotiin lähetetyn tekstiviestin avulla keksiä jotain helppoa ja hyvää suomalaista ruokaa jonka ainekset löytyisivät myös sieltä. Päädyin lopulta pannukakkuun. Florian päätti tehdä tartifletteä, joten lähdimme keskustaan juustokauppaan hakemaan reblochon-juustoa Kateyn jäädessä kotiin tekemään töitä. Sain siinä samalla ensimmäisen vilkaisuni Edinburghin keksustaan. Onpa nätti kaupunki! Täysin erilainen kuin Lontoo, vanhoja, tummia kivitaloja. Princes Street (yksi suurimpia katuja) oli varmasti ihan normaalin vilkas, mutta minusta tuntui, ettei siellä ollut yhtään ihmisiä - ihanan avaraa! (Tosiaan huomaa että olen tottunut nyt jo vähän eri menoon kuin esim. Turussa!)

Victoria street

Iltapäivällä paikalle saapui ensin skotlantilainen Pete (aivan ihana aksentti!) ja sitten uusseelantilainen (jonka nimeä en nyt muista). Kävimme kaikki kaupassa hakemassa hirveästi ruokaa ja juomaa, ja sitten kokkaaminen alkoi! Seuraamme liittyi vielä aussityttö (taisi olla Chloe, hirveä nimimuisti...) Katey halusi ehdottomasti tehdä jäätelöä itse ja leipoa leipää, ja sen lisäksi hän laittoi lammasta ja sitruunaperunoita. Florian teki tartifletteä, ja Chloe teki ihan uskomattoman hyvää dippiä. Alkupalaksi söimme siis leipää, dippikastiketta ja (tietenkin itsetekoista) hummusta, pääruoaksi edellämainitut ruoat ja salaattia, ja jälkiruoaksi pannukakkua ja itsetehtyä jäätelöä. Jokaisella oli loppuvaiheessa ähky. Siellä minä vaan olin, illalliskutsuilla vieraassa kaupungissa viiden vieraan ihmisen kanssa, ja voi että oli hyvä ilta! Ja hyvää ruokaa, en ollut syönyt noin hyvää ateriaa varmaan sen jälkeen kuin lähdin Suomesta (Tuulan patojen ääreltä ;) ).

Katey ja Pete leipomispuuhissa

Pöytäseurue

Pöydän antimia

Seuraavana päivänä minä ja Florian osallistuimme New Europen järjestämälle ilmaiselle kiertokävelylle. Olen jo osallistunut saman firman kiertokävelyyn Lontoossa, ja oppaat ovat aivan huippuja! Koska kyseinen kierros toimii täysin tippiperiaatteella, on oppaiden oltava aivan erityisen hyviä. Edinburghin kierros on vielä 3 tuntia pitkä, ja opas oli niin hyvä, että lopussa sitä maksoi ihan mielellään sen verran, mitä oli varaa. (Vaikkei minulle tästä provikkaa maksetakaan, niin suosittelen kyseisen puljun kierroksia jos joku on menossa johonkin Euroopan suurkaupunkiin, googlesta löytyy "Sandeman's free tours" tai "New Europe tours" hakusanoilla)

Yleiskuvia Edinburghista ja kierrokselta:

Viimeisessä kuvassa ollaan pubissa, johon osa ryhmästämme meni lounaalle kierroksen jälkeen. Florian tilasi haggista, mutta itse en uskaltanut. Maistoin sitä kuitenkin häneltä, ja yritin olla miettimättä, mitä siinä oli. Ei se pahaa ollut, ihan ok makuista, tosi pippurista kylläkin.
Kierroksella tutustuin kolmeen australialaiseen, ja vietinkin loppupäivän heidän kanssaan. Kiipesimme keskustan lähellä olevalle kukkulalle katsomaan maisemia, ja sen jälkeen istuimme Princes Street Gardens -puistossa ja pelasimme korttia (paskahousua ja ristikasia, kumma miten samoja pelejä pelataan ympäri maailmaa!).

Kyle, Tarryn ja Mandy

Viimeisenä päivänä tapasin toisen Couch Surfferin, Hannahn, joka vähän näytti minulle paikkoja. Kävimme Skotlannin kansallismuseossa, ja keskiaikaisella, nykyisen kadun alle jääneellä kadulla (hieno selitys, mutta katu siis suljettiin, ja sen ja sillä olevien talojen päälle rakennettiin jonkinlainen katto, ja siihen päälle uusi katu).

Haggisin lisäksi maistoin myös kahta muuta skottilaista erikoisuutta. Toinen oli IrnBru (/ironbrew/), joka maistuu suurin piirtein ylimakeutetulle Fantalle. Se on paikallinen krapulajuoma (jota ei saa myydä Jenkeissä, koska resepti on salainen), ja se myy kuulemma paremmin Skotlannissa kuin Cokis ja Pepsi yhteensä! Ihan hyvänmakuista oli. Toinen oli sitten deep friend Mars bar, eli uppopaistettu Mars-patukka.

Oppaamme sanoi kierroksen aikana, että kannattaa jakaa se jonkun kanssa jos haluaa maistaa, koska se on "sydänkohtaus patukan muodossa". Jaoin siis omani Hannahn kanssa, ja voi hyvä elämä miten hirveää se oli!! Ei niinkään se maku - tosi makeaa, niin kuin Mars nyt yleensä on, mutta jotenkin se koostumus, ja se taikina... Hyi!! Kerta riitti kyllä minulle!

Hannahn luota lähdin sitten hakemaan kamojani Kateyn luota, ja lähdin superaikaisin lentokentälle. Yhdessä vaiheessa bussissa sanottiin, ettei päästä kentälle, koska edessä on kolari, ja siinä vaiheessa kirosin kyllä ihan kaiken, mutta päästiin kuitenkin perille ihan hyvissä ajoin. Ja tottakai lento lähti sitten 2 tuntia myöhässä. Perus. Eihän se tietenkään voinut menomatkalla myöhästyä. Gatwickilla istuimme vielä koneessa varmaan puoli tuntia odottamassa, että joku päästäisi meidät ulos, mutta se meni sitten jo kaikki samaan v*****kseen. Juna Victorialle, bussi Hammersmithiin, ja bussi kotiin. Kotona n. klo 3. Pulssi kohosi kun laitoin avaimen lukkoon - olin jo miettinyt strategiaa siltä varalta, etten pääsisi sisään, mutten ollut keksinyt mitään järkevää - mutta onneksi ovi avautui ilman suurempia mutinoita.

Edinburgh oli aivan ihana kaupunki, ja matkaoppaan kuvien perusteella myös muu Skotlanti on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Joskus pitää vielä tehdä vähän pidempi matka, ja kiertää kunnolla - Edinburghista pääsee hyvin päiväreissuille jopa Loch Nessille asti. Ryanairhan lentää nykyään Tampereelta Edinburghiin, joten ei varmaan ole kamalan vaikeaa päästä uudelleen sinne!

Ei ole hyvä tämä, ei...

2010-08-04T22:57:00.002+03:00

Tällä kertaa pääsette elämään kanssani kauhun, hermostumisen, vihan ja tylsyyden hetkiä.

26.7.2010
Saavun Annemarin ja Tiinan kanssa kotiovelle n. klo 16. Ovi ei aukea. Päivän aikana talossa olleet remonttimiehet ovat panneet oven takalukkoon, ja minun avaimeni ei sovi siihen. Me kaikki kolme + naapurin tyttö yritämme vääntää avainta, mutta turhaan. Tunnelma on huipussaan.
Soitan perheelle Espanjaan. Käskevät menemään vuokravälitystoimistoon, jonka kautta remonttimiehet on tilattu. Lähdemme Annemarin kanssa sinne.
Paikan päällä ei ensin ymmärretä yhtään, mitä ajan takaa. Lopulta asia selviää, ja he yrittävät saada puhelimen päähän henkilön, jolla on avain.
Lähdemme kävelemään takaisinpäin. Puhelin soi, remonttimies lupaa hakea avaimet ja olla paikalla n. 20 minuutissa.
Istumme etupihalla ja syömme Oreos-keksejä. Kello on noin puoli kuusi, lento lähtee 20.20.
Lopulta pääsemme sisään. Heitän kamat kassiin, ja lähdemme bussilla Hammersmithin asemalle. Sieltä Annemari ja Tiina jatkavat matkaa Victorian juna-asemalle, itse suuntaan kohti King's Crossia.

Ilmeeni kertoo kaiken

Saavun juna-asemalle, ostan lipun, kysyn ohjeita, ja löydän lopulta perille. Juna on myöhässä, ja lähtee vasta klo 19.40. Lasken päässäni. Kiroan. Minun ei tarvitse mennä check in -tiskille, mutta aika ei silti riitä. Koitan pysyä tyynenä. Ehkä ehdin vielä.
20.10 saavumme Lutonin juna-asemalle. Edessä vielä bussimatka kentälle, turvatarkastus, jne. Ei mitään mahdollisuuksia. Ainoa toivo on, että kone olisi myöhässä, mutta kenelle nyt kävisi sellainen tuuri. Ei ainakaan minulle.

Saavun kentälle 20.25, ja menen suoraan easyJetin tiskille. Siellä ehdotetaan Glasgowin lentoa 21.45, £40. Maksan maltaita netistä, ja saan selville, että viimeinen juna Glasgowsta Edinburghiin lähtee siinä klo 23 aikaan. Tiukkaa tekee. Seuraava juna vasta aamulla n. klo 6. Toinen vaihtoehto on Edinburghin lento aamulla klo 7. £80, eli enemmän kuin mitä maksoin alkuperäisestä LON-EDI-LON-lipustani. En tiedä mitä tehdä. Soitan kotiin. Vaikka olen onnistunut olemaan rauhallinen tähän mennessä, niin ei pysty enää. Ei auta parkua satojen kilometrien päässä oleville vanhemmille puhelimessa, mutta tällaisen päivän jälkeen on pakko. Päädyn ostamaan lipun seuraavalle aamulle.

Lennon lähtöön on 9 tuntia aikaa. Kotimatka kestäisi n. 2 tuntia, ja maksaisi £10-15. Ja sama takaisin. Päätän jäädä yöksi kentälle. Mahtavaa. Kuljen hitaasti läpi kaikki kaupat ja kahvilat (2x WH Smith, Marks&Spencer Food, Costa), ja mieti pitkään ja hartaasti ennen kuin päädyn ostamaan syötävää - teen kaikkeni, jotta kuluttaisin joka asiaan mahdollisimman paljon aikaa. Kiroan päätökseni jättää läppärini kotiin - olisin voinut katsoa vanhoja Doctor Who -jaksoja koko yön! Muutaman muun yökenttäilijän tapaan onnistun löytämään kaksi pientä epämukavaa nojatuolia, työnnän ne yhteen, ja yritän löytää edes mukavahkon, makaamisen tapaisen asennon. Aika huonolla menestyksellä. Kuulokkeet korvilla saan nukuttua vähän, luultavasti minuuttien mittaisia pätkiä. Yritän olla katsomatta kelloa. Päätän olla siinä ainakin kello kolmeen - sen jälkeen saan helposti kulutettua kaksi tuntia kahvilassa ennen kuin voin mennä hakemaan boarding passini. Puoli kolmelta annan periksi ja siirryn kahvilan sohvalle, mukanani muki teetä ja ihana granola bar (myslipatukka).

Vähän ennen klo 7 raahaudun koneeseen, ja nukun melkein koko matkan Edinburghiin (1h10min). Perillä nousen aivan raatona bussiin, joka vie minut lentokentältä kaupunkiin, ja toiselle puolelle kaupunkia. Matka kestää n. 1½ h. Istun double deckerin yläkerrassa, turistipaikalla edessä. Muuten on ihan mukavaa, mutta käytävän toisella puolella istuvan idiootin ärsyttävä, itämainen musiikki pauhaa sen verran kovaa, että pitää tarkistaa useamman kerran onko jätkällä edes kuulokkeet käytössä, kun erotan sanatkin. Paha olo ja päänsärky unen- ja ruoanpuutteen takia - muistin syöneeni lounasta klo 12, voileivän n. klo 23, ja pienen sipsipussin klo 5. Ei ihme, että oksetti.

Lopulta saavuin kuitenkin perille Kateyn luo (CouchSurfingistä). Vietin Edinburghissa kolme ihanaa päivää, rakastuin Skotlantiin, ja haluan pian päästä katsomaan muutakin kuin pääkaupunkia. Ja se aksentti on vaan niin ihana!

Pakko vielä mainita, että niin kuin arvata saattaa, kotimatkan lentoni torstaina olikin sitten 2 tuntia myöhässä, joten pääsin kotiin aamukolmelta. Totta kai.

Eli tässä tämän matkan huonot kokemukset. Hyvät tulee sitten erikseen!

Disneymiitti

2010-08-03T02:03:00.002+03:00

Viime aikoina on näyttänyt tulevan enemmän pitkiä sekapäivityksiä, pitäisi ehkä ryhdistäytyä ja palata yksi aihe per teksti -kaavaan...

Viime viikonloppuna (23-26.7) Disneyjengi '08 kokoontui Gilpin Avenuelle. Annemari saapui Tukholmasta perjantai-iltana, ja suuntasimme heti perinteiseen englantilaiseen pubiin. Ruokaa emme enää siihen aikaan saaneet, mutta onneksi pakastimessa odotti margaritapizza.

Lauantaina suuntasimme Camdenin markkinoille. Olin käynyt aikaisemmin, mutta tällä kertaa käytiin "kunnolla", ja vaikka väkijoukko oli suuri, oli siellä kuitenkin aivan ihanaa! Mukaan tarttui vintage-kaupasta siniset korkokengät. Seuraavaksi kävimme Regent's Parkissa, aurinko paistoi, istuimme ruohikolla ja söimme mansikoita. Puiston keskellä on kaunis ruusutarha.

Lopulta myös Hong Kongin kautta Malesiasta saapunut Tiina liittyi seuraan. Siinä sitten käytiin porukalla illalla syömässä Fish&Chipsit. Muuta ohjelmaa viikonlopun aikana oli mm. Notting Hillin markkinat ja second hand kaupat, iltapäivätee kaikkine lisukkeineen (kolmiovoileivät, sconessit ja leivokset), kiinalainen buffetti hintaan £4,50 (tai jotain sinnepäin), ja useat lukko-ongelmat. Siitä enemmän myöhemmin...

Kuvat: Annemari Kettunen

Sekalaiset Päivitykset

2010-07-21T01:56:00.002+03:00

Kun täällä on ollut vähän rauhallista viime aikoina, niin päivitetään sitten oikein kunnolla kahden tekstin voimin!

Viime viikolla sain nauttia asioiden hoitamisesta englantilaisittain - pitkät puhelut, joiden aikana yhdistettiin n. viidelle eri henkilölle, ja joka kerta asia piti selittää uudelleen. Ja niin kuin asiaan kuuluu, jokainen uusi ihminen oli sitä mieltä, että edellinen ihminen/osasto olisi se, jolle asiasta pitäisi puhua. Kyseessä oli siis asuntohakemusnettilomake, joka ei toiminut, koska minun tietoihini ei oltu päivitetty kampusta. Laitoin sähköpostia usealle henkilölle, ja soitin kahdesti, mutta lopulta asia saatiin selvitettyä. Lähetin hakemuksen perjantaina, ja vastaus, joka luvattiin seitsemän päivän sisällä, tuli - uskomatonta mutta totta - maanantaina!! Minulle tarjottiin siis huonetta Wood Greenin asuntolasta!

Netin keskusteluiden perusteella moni oli tyytymätön jouduttuaan Wood Greeniin, koska muut asuntolat ovat kampuksella. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että on kiva olla paikassa, jossa on kauppoja, baareja, elokuvateatteri, metroasema, ja iso ostoskeskus (josta löytyy kaikki tärkeimmät kaupat, tyyliin Primark, Next ja TopShop) alle 10 minuutin kävelymatkan päässä. Kävin itse asiassa tänään aamupäivällä tarkistamassa tulevat hoodsini (siinä meni n 1½h suuntaan), ja alue vaikutti ihan hyvältä! Joku kommentoi netissä, ettei se ole pimeällä kaikkein turvallisinta aluetta, mutta toinen sanoi, ettei ollut koskaan pelännyt kulkea siellä, joten eiköhän se ole ihan ok, ja suurkaupungissa nyt pitää aina varoa jos kulkee ulkona öisin. Itse asuntola näytti aika rähjäiseltä, ja huoneita on kuvailtu "vankiselleiksi", mutta sitä nyt sopii odottaa yliopistoasuntolalta. Ja neljä kuukauttahan siellä vain ollaan, sen jälkeen pääsen taas omaan tilavaan kämppääni, joten ei tässä nyt mikään hätä ole! Olen siis ihan tyytyväinen!

Lauantaina Disneykaveri Tiina tulee Kuala Lumpurista (työharjoittelusta) Lontooseen (työharjoitteluun), ja majoittuu viikonlopuksi tänne meille, kun kerran talo on tyhjänä. Sitten toinen Disneykaveri Annemari päätti ottaa tilaisuudesta vaarin kun kerran on 5 päivää vapaata tiedossa, ja tulee tänne perjantaina Tukholmasta (NordJobbista). Viikonloppuna siis luvassa pitkään odotettu Disney-miitti!

Maanantai-iltana lähdenkin sitten itse tarkistamaan Skotlannin meininkiä! Couch Surfingistä löytyi vihdoin majapaikka - lähetin 24 viestiä ennen kuin tärppäsi, alkoi jo vähän hermostuttamaan! (Siis kaikilta ei ole tullut vastausta, ehkä puolelta, mutta silti, en olisi jaksanut kirjoittaa yhtään enempää.) Sen lisäksi kolme muuta Couch Surfingiläistä on luvannut näyttää minulle paikkoja, ja tutuiltakin tulee vinkkejä, joten eiköhän näillä eväillä tule aivan mahtava reissu!

Olen ruvennut pikkuhiljaa katsomaan lentolippuja kotimatkaa varten, ilmestyn sinne luultavasti joskus viikolla 36 (6, 7 tai 8.9).

Lasten kanssa menee vaihtelevasti, varsinkin nuorin on jatkuvasti riiviövaihteella nykyään. Viikon loma tulee kyllä hyvään rakoon, ja toivon mukaan vanhemmat ovat oikeassa siinä, että lapset varmaan rauhoittuvat kun loma alkaa. Katsotaan. En ole kai laittanut vielä ylös kuvia "uusista" lapsista, joten tässä tulee:

Hannah ja Daniel menossa koulun diskoon

Ali puistossa (ennen hiustenleikkuuta)

Lauantaina minulla on edessä ensimmäinen Shakespeare-kokemus! Sain Katien (Bathin oppaani) kautta ilmaiset liput, ja olemme menossa puolalaisen kaverini kanssa katsomaan The Tempest (Myrsky) -näytelmää. Katie kertoi, että on jonkun klubin jäsen, jonka kautta saa £2 hintaisia lippuja eri näytelmiin, musikaaleihin, oopperaan, balettiin jne £25 vuosimaksulla! Kuulosti uskomattomalta, joten liityin heti itsekin. Ei sen kautta nyt ehkä kaikkein suosityimpiin esityksiin pääse, mutta kuitenkin hyvä tapa saada kulttuurielämyksiä! Ja kavereille kanssa - päivässä voi varata kaksi lippua, vaikka joka päivä!

Sellaista. Vielä kolme päivää, ja sitten olen (väliaikaisesti) VAPAA! Ei mietitä sitä, että sen jälkeen on vielä 5-6 viikkoa töitä...

Salisbury & Stonehenge

2010-07-21T01:02:00.001+03:00

Lauantain suunnitelmat menivät vähän uusiksi kun reissuseuralainen ei päässytkään. Vietin päivän kaupungilla, ja sunnuntaina nousin anivarhain, klo 6, ja lähdin klo 7 junalla keskustaan. Waterloon asemalla tapasin serkkuni Hannan ja hänen kaverinsa Claudian, ja kahdeksalta nousimme Salisburyyn menevään junaan. Perille päästyämme ahtauduimme muiden turistien kanssa double deckeriin, ja ajoimme pilvisen Salisburyn kautta kohti Stonehengeä.

Oletin tietenkin, että paikalla olisi muitakin, mutta perillä meitä odotti uskomaton sirkus! Parkkipaikka täynnä busseja ja autoja, ja mielettömästi porukkaa! Kun bussi lähestyi Stonehengeä ja erotimme kivet vähän matkan päässä, sen ympäristö näytti oudolta, moniväriseltä kasalta, joka osoittautui sadoiksi turisteiksi. Onneksi kivet on aidattu siten, että kuvia saa ihan hyvin otettua niin, etteivät ne ole täynnä muita matkalaisia. Ilma ei ollut kovin hyvä - muuten porukkaa olisi varmaan ollut kaksin verroin - mutta pieni tihku ei pahasti haitannut.

Paikalla oli muutama muu, metelistä päätellen pääasiassa Espanjalaisia...

Peruskuva

Serkukset

Stonehengestä jäi odotetusti sellainen fiilis, että noniin, nyt on sekin nähty, "Been there, done that". Vähän sama kuin esim. Mona Lisan näkeminen - kovat odotukset, mutta todellisuudessa ei niin erikoinen kuin on annettu odottaa. Ei sillä, pitihän siellä käydä, varsinkin kun sai junaliput 1/4 hintaan normaalista.

Kävimme myös Salisburyn katedraalissa, jota on kehuttu Englannin hienoimmaksi. Olihan se nätti, mutta kun muutaman viikon sisään on tullut käytyä myös Westminster Abbeyssa ja Bath Abbeyssa, niin ei niillä lopulta ole kamalasti eroa. Oli kuitenkin kiva käydä Salisburyssa, nätti kaupunki, ja ilmakin parani loppua kohden.

Ja tähän väliin vielä kiitos Hannalle, joka toi minulle suomalaista karkkia!! :)

Reissujalkaa vipattaa, vaihteeksi...

2010-07-12T22:27:00.001+03:00

Nyt on sitten sovittu seuraavasta reissusta, tai itse asiassa kahdesta seuraavasta! :D

Laitoin pallontallaajat.net-sivuston keskustelupalstan "Matkaseuraa"-osioon viestin, jossa etsin seuraa Salisbury & Stonehenge -reissulleni - sellaiseen turistirysään ei oikein tee mieli mennä yksin, reissuseuraa on muutenkin ihan kiva olla, ja valokuvaus helpottuu! Tänään Lotta laittoi s-postia, että lähtisi mielellään mukaan, ja sovimme tapaamisajaksi lauantai-aamun klo 8 Waterloon asemalla. Aikainen lähtö taas, mutta mikäs siinä kun viikolla saa nukkua joka aamu pitkään. Saavumme Salisburyyn vähän ennen kymmentä, ja tarkoituksena olisi mennä kymmenen bussilla Stonehengeen. Jee!

Sitten toinen reissu! Kun kerran kuun lopussa on tulossa vapaa viikko, ja satuin löytämään hyvänhintaiset liput, niin... lähden Edinburghiin 26-29.7!! Nyt pitää vain löytää majapaikka...
Aivan mahtavaa että pääsen tasan kahden viikon päästä Skotlantiin!!

Eli kolmen viikon sisään Bath, Salisbury, mahdollisesti Oxford, ja Edinburgh! Ei huono!

Bath

2010-07-11T12:18:00.001+03:00

Tämänkin kaupungin perustivat joka paikkaan nokkansa työntäneet "jo muinaiset roomalaiset". Kyseessä on siis kylpyläkaupunki Bath, joka oli Jane Austenin aikaan hienostoperheiden lomanviettokohde. Nykyään se on yksi Englannin kauneimpia kaupunkeja. Itse on paha sanoa, kun en ole nähnyt kuin kaksi englantilaista kaupunkia, mutta väitettä on kuitenkin helppo uskoa. Bathissa on tarkat rakennussäännöt talojen ulkonäön suhteen - niiden on kaikkien sovittava yhteen kaupungin yleisen ulkoasun kanssa, ja tämän takia kaupunki näyttää edelleen aika lailla samalta kuin Austenin aikaan. Ei ainuttakaan 60-luvun betonibunkkeria, jihuu!

Saavuin Bathin juna-asemalle klo 11, ja tapasin Katien. Olimme sopineet couchsurfing-sivuston kautta, että hän näyttäisi minulle paikkoja. Olin todellakin onnistunut löytämään hyvän oppaan!! Bathin retki kuuluu ehdottomasti tämän kesän parhaisiin päiviin!

Ensin kävimme roomalaisessa kylpylässä, joka on kaupungin pääturistikohde. Olin aikaisemmin kuullut, että kylpylä ei ehkä ole aivan £12 arvoinen, mutta koska Katie ehdotti sitä päätin, että mikä ettei. Ja kyllä kannatti - Katie oli menossa hakemaan paikallisten "ilmaiskorttia" (jolla paikalliset pääsevät kaupungin museoihin ilmaiseksi) ja siinä samassa minutkin päästettiin ilmaiseksi sisään!
Kylpylän sisällä oli kaikenlaista tietoa roomalaisista ja kylpylän historiasta. Siellä näki mm. miten vesialtaat aikoinaan lämmitettiin.

Veden väri johtuu kuulemma veden mineraalipitoisuudesta. Bathin veden terveydelliset vaikutukset ovat syy kaupungin perustamiseen ja sen aikaisempaan suosioon - sinne tultiin parantamaan jos minkälaista tautia.

Roomalaiset ovat edelleen hengessä mukana - jopa Julius Caesar hengailee altaan reunalla (ei kuvassa).

Päätimme maistaa kylpylän kuuluisaa, "parantavaa" vettä. Haju oli hieman mätämunamainen, jälkimaku metallinen, mutta ei itse vesi nyt pahaa ollut. Lämpimän veden juonti oli kyllä hieman outoa. Mutta tulipahan kokeiltua, ja toivottavasti sillä oli jotain hienoja terveydellisiä vaikutuksia!

Kylpylän jälkeen kävelimme puistoon Royal Crescentin vieressä, ja matkalla tuli nähtyä myös Circus. Nämä kaksi ovat Bathin hienoimpia osoitteita. Postikorteissa näkyi kuva ylhäältä, ja niistä muodostuu avain - kuulemma jotain vapaamuurarisymboliikkaa.
Tässä kuvat katutasolta:

Circus.

Royal Crescent.

Olimme menossa Crescentin edustalla sijaitsevaan puistoon picnicille, ja odotellessamme Katien siskoa päätimme käydä läheisessä pubissa juomassa Pimm'sit (tyypillinen englantilainen kesäjuoma), jota en ollut aikaisemmin maistanut.

Katie ja Pimm's (kyllä, lasissa on kurkunviipaileita, jostain kumman syystä. Siinä oli myös mansikoita, hedelmänpalasia ja mintunlehtiä. En ole ihan varma tykkäänkö vai en).

Sarah saapui, ja tarjosi meille ihanan piknikin aurinkoisessa puistossa. Sen jälkeen lähdin Katien kanssa Jane Austen Centeriin. Siellä oli söpö näyttely Jane Austenin elämästä ja teoksista, ja aikakaudesta yleisesti. Opimme mm. "viuhkakieltä" - viuhkan pitäminen eri asennossa tarkoitti eri asioita, joita miehet siihen aikaan nähtävästi osasivat tulkita.

Viuhkakielellä tämä tarkoittaa "Seuraa minua."

Bathissa oli meneillään Lontoon norsuparaatin tyylinen "Lions of Bath" -näyttely. Ihan kiva, mutta ei kyllä vetänyt vertoja ihanille elefanteille.

Suklainen leijona karkkikaupan yllä.

Kävimme myös Bath Abbey'ssä. Luostari (pikemminkin Turun tuomiokirkosta hiukan pienempi kirkko) oli ihan nätti, ja tuntui oudon avaralta viime kirkkokäynnin (Westminster Abbey) jälkeen.

Katien kaveri James liittyi seuraamme, ja osallistuimme kirkontorniin vievään kierrokseen. Oppaina oli nuori tyttö (ehkä 17-19 vuotias) ja ehkä noin 14-15 vuotias poika. Alussa mietimme vähän opasvalintaa, mutta he tekivät kyllä työnsä tosi hyvin! Ja ehkä heidän on pakko palkata nuoria, jos vanhemmat oppaat eivät jaksa/viitsi kiivetä tornin 212 askelmaa monta kertaa päivässä.

Tornissa pääsimme mm. kellotaulun taakse.

Huippunäkymät
(oikein läppäkone juu...)

Kävimme vielä Katien ja Jamesin kanssa parissa pubissa juomassa lasilliset, ja vähän kello kahdeksan jälkeen suuntasimme juna-asemalle, jossa nousin 20.46 Paddingtonin junaan.

Minulla oli Bathissa todella hieno päivä! Sää oli (kuulemma yllättävän) hieno, oli hyvää seuraa (taas kerran oli hyötyä couchsurfingista), ja Bath oli ihana kaupunki!! En voi muuta kuin ylistää ja suositella!

Lopuksi vielä vähän kaupunkinäkymiä...

Uskomaton yhteensattuma

2010-07-07T15:40:00.001+03:00

Joskus tässä elämässä tapahtuu uskomattomia yhteensattumia, ja sitä rupeaa miettimään, että millä todennäköisyydellä tämäkin asia tapahtui, ja kuinka moni kosmisen palapelin palanen oli oltava paikoillaan juuri sillä hetkellä.

Eilen olin menossa Paddingtonin juna-asemalle ostamaan junalippuja lauantain Bath-reissua varten. Tiistai on siitä hyvä päivä, että lapset pitää hakea vasta 16.30, joten aikaa on paljon. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska Hannah oli kipeä, ja minun piti jäädä kotiin.

Tänään nousin 9.30, ja ajattelin lähteä liikkeelle viimeistään klo 10 hakemaan niitä lippuja, koska matka Paddingtoniin saattaa pahimmassa tapauksessa kestää jopa tunnin. Netti kuitenkin vaati huomiotani sen verran, että lähdin bussilla vasta n. klo 10.40.

Hammersmithin metroaseman lähistöllä etsin nettikahvilaa, jonka olin katsonut kartasta. Piti päästä printtaamaan alennuskuponki junalippuja varten, ja kotitulostin ei toiminut. Pienen hakemisen jälkeen päätin antaa periksi ja mennä metrolla muutaman aseman kauemmas Gloucester Roadille, jossa tiesin nettikahvilan tarkan sijainnin.

Lähdin Gloucester Roadille, löysin nettikahvilan, printtasin kuponkini ja hyppäsin melko pitkän odottelun jälkeen Paddingtoniin menevään junaan.

Noin puolessa välissä matkaa katsoin pysäkillä juuri junaan nousevaa tyttöä, joka näytti ihan Sydneyssä asuvalta Applelta. Tapasin Applen uutena vuotena, kun me molemmat olimme Lucasin luona Newcastlessa. En kuitenkaan kiinnittänyt tyttöön sen enempää huomiota - hän muistutti Applea, mutta tunnetusti länsimaalaisten mielestä kaikki aasialaiset ovat samannäköisiä, ja sitäpaitsi, Applehan oli Sydneystä, joten todennäköisyys, että törmäisin häneen Lontoon metrossa oli olemattoman pieni.

Tai sitten ei.

Pari sekuntia myöhemmin kuulin "Jenni!"-huudahduksen, ja Applehan se oli. Aivan uskomatonta!

Tällaisessa tilanteessa rupeaa aina miettimään kaikkia pieniä juttuja, jotka johtivat tähän - aina Hannan sairastumisesta ja lipunostopäiväni siirtymisestä siihen, että me molemmat satuimme juuri siihen junaan, juuri siihen vaunuun! Tämänkokoisessa kaupungissa luulisi todennäköisyyden olevan tajuttoman pieni!

Olen edelleen kuin ällikällä lyöty. En tiedä, vaikuttaako tämä yhtä hienolta ja uskomattomalta kenestäkään muusta, vai oliko tämä sellainen "you had to be there" -juttu, mutta silti.

On tämä maailma sitten pieni ja kummallinen paikka!

Loud & Proud

2010-07-05T22:37:00.001+03:00

Naiseksi pukeutuneita miehiä näkyi lauantaina keskustassa enemmän kuin oikeita naisia - ja suuri osa heistä oli jopa paremman näköisiä kuin monet oikeat naiset! Kyseessä oli siis Pride-paraati (joka täällä onneksi sai kulkea ilman kyynelkaasuhyökkäyksiä...). Puolentoista tunnin odottaminen paahtavassa auringonpaisteessa kannatti, koska paraati oli hieno ja tunnelma oli huipussaan! Mukana oli eri homojärjestöjen lisäksi mm. Lontoon palomiehiä ja poliiseja, armeijan edustajia, opettajaryhmiä sun muita.

Pirun pitkä sateenkaarilippu

Ambulanssit juhlatamineissa

Mummot menossa mukana

Robin ja... Britman?

Lisää kuvia Facebookissa!

Että sellainen paraati! Paraatin jälkeen kävin vihdoin katsomassa sen elokuvan (kolmas kerta toden sanoo jne.). Sunnuntaista tuli jotenkin vahingossa erittäin ranskalainen päivä - aamupala ranskalaisessa kahvilassa (Taiwanilaisessa seurassa), iltapäivällä ranskalaista teatteria/sirkusta ja päivällinen ranskalaisessa ravintolassa (eri Taiwanilaisseurassa). Tuli taas todettua, että kyllä ranskalaiset osaa: kolmen ruokalajin menyy £10,30! Ja hyvää oli!

Oli puhetta Aephien (Taiwanilaisseuralainen nro 2) ihanasta mekosta, ja hän kertoi suunnitelleensa sen yhdelle vaatekaupalle. Hän opiskelee muotisuunnittelua, ja olen aikaisemmin nähnyt hänen suunnittelemiaan vaatteita, kenkiä ja hattuja. Yhtäkkiä tajusin, että kun minulla kerran on muotisuunnittelija ystävänä, niin pitäähän siitä ottaa kaikki irti, varsinkin kun nyt olemme samassa kaupungissa pidemmän aikaa! Joten syksyn aikana taitaa lähteä mekkotilaus... :)

Loppuun vielä kuva, jonka kävin varta vasten nappaamassa Earl's Court -aseman ulkopuolelta eilen. Jos lukijakunnasta löytyy Doctor Who -faneja, he tunnistavat varmasti!

The TARDIS!

Hyviä tarjouksia

2010-07-02T14:05:00.001+03:00

Couch Surfingista on paljon yllättävääkin hyötyä! London-ryhmässä joku vinkkasi, että tällä hetkellä Oyster Cardin (Lontoon julkisten matkakortti) omistaville on erittäin hyviä junatarjouksia eri puolille Englantia, meno-paluu hintoja £5, £10, £15 ja £20. Tätä miettiessäni tuli puhelu kotipuolesta, jossa mainostettiin Bathia (Turun Sanomien artikkelin perusteella), ja siinä samassa päätin, että taidanpa lähteä sinne ensi lauantaina päiväreissulle, kun kerran kahdella kympillä pääsee sinne ja takaisin. Pitää vielä miettiä riittääkö päivä, vai jäisinkö peräti kahdeksi päiväksi. Ja kun tarjous on voimassa 25.7 asti, niin seuraavana lauantaina voisi vaikka käväistä £15 hintaan Salisburyssa, jonka lähellä sijaitsee Stonehenge! Oxfordissakin olisi hauska käydä (£10), ja olisihan siinä sitten vielä viikko aikaa... No, suunnittelen aina niin kauheasti, mutta katsotaan miten paljon saan toteutettua. Mutta tässä olisi kyllä oiva tilaisuus nähdä Englantia, kun en ole tähän mennessä tutustunut muuhun kuin pääkaupunkiin!

Katsoin jo Couch Surfing -sivuilta muutaman Bathissa asuvan, jotta saisin vähän paikallista (ja ilmaista) opastusta. Pari suomalaistakin löytyi, jos sellaista seuraa tekee mieli. Ja tietenkin siellä on käytävä Jane Austen -museossa!

Viikon yhteenveto

2010-06-29T23:43:00.001+03:00

Vähän yhteenvetoa viimeaikaisista puuhista, ja mahdollisesti muuta sekalaista...

Olen ollut Parryn perheessä nyt vähän päälle viikon. Lasten kanssa menee ihan hyvin, jokailtaista ruokailu- ja nukkumaanmenorumbaa lukuunottamatta. Hannalla menee joka ilta vähintään puoli tuntia ennen kuin se saa muutaman porkkanapalan alas (tässä kohtaa sympatiat omille vanhemmille! Ps: voitteko lähettää irtokarkkeja?), ja joka ilta siltä "tippuu vahingossa" osa lattialle. Alia ei nukkumaanmenoaikaan millään saa pysymään sängyssään, tai edes huoneessaan, vaikka hänellä on lupa ottaa joku lelu sänkyyn ja leikkiä sillä ennen nukkumista. Daniel on yleensä näissä molemmissa helpoin; syö (melkein) mitä tahansa, ja paljon, ja menee mukisematta sänkyyn lukemaan.

Yleensä tulen kyllä lasten kanssa hyvin toimeen, ja loppujen lopuksi vietän heidän kanssaan vain viitisen tuntia päivässä, joten ei tämä kyllä kovin rankkaa ole. Minun pitää vain koittaa oppia kärsivällisemmäksi, erityisesti Alin kanssa, ja muistaa, että vaikka lapset ovat joskus ärsyttäviä, ei niille voi enää kiukutella sitten kun tilanne on ohi. Varsinkaan viisivuotiaan kanssa sellainen ei oikein toimi.

Viikonloppuna sain ihanaa lapsivapaata aikaa, kun ensin Matt ja Ali lähtivät Mattin vanhempien luokse Sussexiin perjantai-iltana, ja muut lähtivät perässä lauantaina. En viettänyt viikonloppuna kovinkaan paljon aikaa kotona, mutta ainakin ilta oli erittäin mukava, kun sain olla ihan itsekseni kotona.

Sain viime viikolla (pienen Facebook-stalkkauksen jälkeen) selville, että Lucas (vaihdossa Raumalla '08, majoitti minut Sydneyssä viime talvena) olisi tulossa Eurooppaan kuukaudeksi sunnuntaina, ja viettäisi ensimmäiset kaksi päivää Lontoossa!! Tapasimme siis sunnuntaina heti aamulla, ja kävimme Notting Hillissä Portobello Roadin markkinoilla, menimme bussilla Oxford Streetin läpi Piccadilly Circusille, ja näimme muutaman muun turistinähtävyyden, kuten Big Ben, Trafalgar Square... Viideltä tapasimme Lucasin kaverin Katen juna-asemalla, ja veimme heidän kamppeensa Katen serkun Simonin ja hänen espanjalaisen tyttöystävänsä Elenan luo Kensingtoniin. Simonilla ja Elenalla oli aivan ihana asunto!! Ei se kyllä kovin iso ollut; pieni makkari, kylpyhuone, pitkät käytävät olohuoneeseen, pieni keittiö ja parveke, ja pikkuruinen vierashuone. Ihanasti sisustettu, ja tietenkin hyvän kokonen kahdelle. Se oli myös lähellä keskustaa. Tällaisesta lystistä saa kuitenkin maksaa; vuokra on kuulemma £1400 kuussa! Huhhu! Lopulta koko porukka (jossa oli siis tässä vaiheessa kolme aussia, yksi espanjalainen ja minä) lähdinne Churchill Arms -pubiin, joka on yli 200 vuotta vanha. Pubi oli ulkoa, ja paikoittain myös sisältä, täysin kukkien peitossa (kuten linkin kuvasta näkyy). Perinteinen englantilainen pubi - mutta ruoka siellä oli thaimaalaista. Outoa minusta, mutta ei kuulemma ole epätavallista, että joissain pubeissa tarjoillaan perinteisen englantilaisen ruoan sijaan esim. thai-ruokaa. Pubista sai myös Kopparbergin päärynäsiideriä, joka oli minusta tosi hienoa, kun en ole oikein vielä löytänyt omaa "oubijuomaani" - kun olut ei maistu, niin ulkomailla on aina sama ongelma, ainakin tällaisella siiderin- ja lonkeronlitkijällä.

Oli kyllä tosi hauska päivä! Kotiin lähtiessäni tuntui, etten koskaan halua lähteä täältä. Toisaalta, välillä tuntuu siltä, että olisi ihana olla kotona, omassa kämpässä, missä on "oikeat" tavarat eri asioille, ja kaapeissa sellaista ruokaa kun minä haluan. Ratkaisu olisi kai oman kodin löytäminen täältä... :)

Muutenkin oli hyvä viikonloppu: lauantaina kävin ensin katsomassa yhteen kerättyjä norsuja - ja otin kuvan joka ikisestä, siihen asti että kameran akku loppui. Uupumaan jäin alle 10, plus "sisätilanorsut" jotka ovat näytillä Westfieldin ostoskeskuksessa. Norsuretken jälkeen kiersin joenvartta Towerin lähellä saksalaisen Kathleenin kanssa. Tapasimme viime viikon tiistaina Couch Surfing -tapaamisessa, ja tulimme tosi hyvin juttuun.

Couch Surfingistä puheen ollen, ja kun kerran kuitenkin kertaan viikonloppua takaperin, niin torstaina löysin CS-sivuilta viestin, jossa puolalainen tyttö kyseli, että olisiko joku halukas lähtemään yhdelle Richmondiin perjantaina. Kun kerran oli juhannus, ja oli ollut rankka ensimmäinen viikkoa, ja Richmond on lähellä, niin päätin että mikä ettei. Tapasin Anian perjantaina noin puoli yhdeksältä, kävimme Slug & Lettuce -nimisen ravintolan baarissa hakemassa juotavaa, istuimme Thamesin rannalla ja juttelimme. Oli tosi mukavaa olla välillä jonkun muun kun lasten seurassa. Tämä juuri on niin hyvä Couch Surfingissä - kun tulin tänne n. viikko sitten tunsin Lontoosta kaksi ihmistä, ja nyt (perheen lisäksi) jo viisi! Harmi kyllä kukaan heistä ei ole britti, mutta ehkä sekin vielä järjestyy!

Ensi viikonlopuksi minulla on ärsyttävä dilemma. Ostin lipun erään pian ilmestyvän (muualla huomenna, täällä myöhemmin) vampyyrielokuvan keskiyön ennakkonäytökseen, mutta sitten sain tietää, että Angelique ja Matt ovat menossa illalla ulos viettämään Mattin synttäreitä ja jäämässä yöksi hotelliin. Lippuja ei voi perua, mutta ei voi mitään, ajattelin, ja ostin uudet lauantaille klo 13. Heti, kun olin painanut maksa-nappia tajusin, että lauantaina kello 13 pidetään Pride-paraatin, jota haluaisin mielelläni päästä katsomaan kun kerran olen täällä. Mahtavaa. Vaihtoehtoina on siis: menetän n. £8, ja jätän väliin lauantain paraatin, tai menetän lähemmäs £20, ja menen katsomaan paraatia. Molemmat kuulostavat tosi huonoilta vaihtoehdoilta. Ärsyttää!!!

Nyt ärsytyksen purkamiseksi ajattelin katsoa jakson Doctor Whota. Katsoin sitä lasten kanssa Walesissä, ja jäin koukkuun (niin kuin kuulemma useampi edeltäjäni). Katsoin siellä kolme jaksoa, ja täällä neljännen, joka valitettavasti oli kauden päätösjakso. Hankin *kröhkröh* koneelleni koko kauden, ja katson nyt sitä. Seuraava kausi alkaa vasta joulukuussa, höh. Onhan tietty vanhoja jaksoja vaikka kuinka paljon, mutta olen tottunut tähän uuteen näyttelijään, ja viidennen kauden tyyliin, joten vanhat jaksot eivät tunnu yhtään samalta. Mutta jos nyt tulee paha puutetila niin voihan niitäkin katsoa, ehkä. (Dagens i-landsproblem...)

Tähän loppuun vielä: lauantaina Hammersmithin ostoskeskuksessa ohikulkeva jätkä kysyi "Onko tuo Italia?" ja osoitti minua. Niin kuin kaikki, jotka minut ovat viimeisen neljän vuoden aikana nähneet tietävät, on kaulassani Ranskan kartan muotoinen koru. Joku, joka onnistuu sekoittamaan Italiana yhtään mihinkään, ei ole tainnut koskaan nähdä karttaa! Sehän on yksi Euroopan, jopa maailman, helpoiten muotonsa perusteella tunnistettavista maista!! Jätkällä taisi mennät vähän senat sakaisin, se on ainoa järkevä selitys...

(Anteeksi vaan, mutta nyt en jaksa lukea läpi, virheet olkoot rauhassa tämän kerran...)

Tapahtumarikas Lontoo

2010-06-23T12:40:00.001+03:00

Sunnuntaina, kun istuin bussissa Kilgettystä Lontooseen, mieleeni tuli tapahtumia ja tilaisuuksia toisensa perään, joihin voisin nyt osallistua, vaikka aikaisemmin luulin, etten voisi. Esimerkiksi Elephant Parade, josta puhuin aikaisemmin; viime viikonloppuna kaikki norsut kerättiin pois kaduilta, ja ensi viikonloppuna ne ovat kaikki esillä Royal Chelsea Hospitalin puutarhassa. Sinne siis, kuvaamaan n. 200 värikästä elefanttia!

Tämän lisäksi voin osallistua Couch Surfing -tapaamisiin (niin kuin tein pari viikkoa sitten, ja taas eilen) ja tavata ihania ihmisiä (kuten eilen!). Voin mennä katsomaan Pride-paraatia ensi viikonloppuna. Voin mennä Lontoon Suomalaisen Kirkon järjestämiin au pair -tapaamisiin joka kuukauden viimeinen sunnuntai. Voin toimia serkulleni matkaoppaana kun hän tulee tänne. Voin mennä ulkoilmaleffaan, museoon, teatteriin, tai mihin tahansa muuhun niistä sadoista tapahtumista joita täällä järjestetään joka viikko! Eikö olekin ihanaa! Toisaalta on vaikea pysyä perillä kaikesta, ja pitää kaikki kiinnostavat jutut mielessä, mutta siitä nyt ei sovi valittaa! Voi, miten sitä jaksaa enää olla missään muualla, kun oppii tähän tekemisen paljouteen! Vai tuleeko siitäkin lopulta ähky, eikä halua enää käydä missään?

Eilen olin ensimmäistä kertaa yksin lasten kanssa koko iltapäivän. Matt soitti ja kysyi, pitäisikö hänen tulla mukaan hakemaan lapset koulusta, ettei Alille vaan satu mitään kaiken liikenteen keskellä, mutta sanoin, että pärjään kyllä. Odotin pahinta, mutta kaikki lapset käyttäytyivät erittäin hyvin koko kotimatkan. Hannah jutteli jatkuvasti, ja selitti erinäisiä juttuja, joista en jälkeenpäin muistanut puoliakaan. Myöhemmin, kun olimme kaksistaan Danielin kanssa, hänkin jutteli kovasti, joten selvästikin minut on nyt hyväksytty au pairiksi - vaikka Ali aina välillä unohtaakin, ettei nimeni ole Karin.

Olen aikaisemmin saattanut mainita, että toivon että minulle tarttuisi brittiaksentti. Täällä se on kyllä ihan mahdollista, kun on niin armoton opettaja kuin Ali! Edellisiltana sanoin hänelle, että oli aika mennä kylpyyn, ja hän korjasi heti amerikkalaista lausumistani:

Minä: "Come on Ali, it's time for your bath."
Ali: "It's not /bääth/, it's /baath/!"

Että semmosta! :)

Sain edellsipäivänä uuden transkription tehtäväkseni - raha tulee kyllä tarpeeseen täällä! Olisin saanut toisenkin täksi viikoksi, mutta kun tiedän, etten todellakaan jaksa tehdä niitä 5 tuntia putkeen, tai edes 3 tuntia, niin en millään ehdi tehdä kahta haastattelua neljässä päivässä - eilenkin taisin tehdä 1½ tuntia, eikä se hirveän monta minuuttia edennyt. Mutta toivottavasti niitä tulisi kesän aikana lisää, niin voi vähän enemmän törsäillä täällä!

Asuntoesittely

2010-06-21T17:05:00.002+03:00

Ajattelin laittaa tänne vähän kuvia uudesta kodistani, johon toivon mukaan jään vähän pidemmäksi aikaa kuin edelliseen paikkaan...

Eteinen:

Olohuone/ruokasali:

Mini-puutarha:

Minun kylppärini (jossa onneksi on suihku (ei amme), ja vielä kunnon hanalla!):

Minun huoneeni 360' (vaikea saada yhtä kunnon kuvaa pienestä huoneesta):

Tässä oli tietenkin vain osa. Talossa on kolme kerrosta: alakerrassa eteinen, olohuone, ruokasali ja keittiö. Toisessa kerroksessa on vanhempien huoneet, Danielin ja Alin huoneet sekä kylppäri, ja ylimmässä kerroksessa on vieras/työhuone, Hannan huone, minun huoneeni ja kylppärini. Joten ei tämä nyt mikään hirveän pieni ole, vaikka kokoa kritisoitiinkin kovasti eilisen kierroksen aikana ("nämä Lontoolaiset talot nyt on tällaisia pieniä, totuit varmaan paljon isompaan Walesissä..." No en oikeastaan.)

Tässä vielä pala kotikatuani Gilpin Avenueta:

Back where I belong

2010-06-20T23:24:00.002+03:00

Joku aktiivinen seuraaja (jos sellaisia yleensä löytyy) on saattanut huomata, että minusta ei ole kuulunut vähään aikaan mitään. Saman on myös voinut huomata Facebookissa. Syy ei ole siinä, että olisin ollut liian kiireinen käydäkseni netissä, vaan pikemminkin siinä, että olen käyttänyt kaiken aikani au pair -ilmoitusten (ja muiden työilmoitusten) etsimiseen ja kirjoittamiseen.

Lyhyesti, siinä kävi näin:

Keskiviikkoiltana, ensimmäisen ajokerran jälkeen, Ruth ja Mark ilmoittivat, etten ollut vakuuttanut heitä ajotaidoillani, ja että he alkaisivat etsiä toista au pairia. He sanoivat, etteivät heittäisi minua pihalle, vaan että saisin jäädä kunne olisin löytänyt toisen paikan - tietenkin mahdollisimman pian, vaikkei sitä suoraan sanottukaan. Olin siis yhtäkkiä sekä työtön että koditon.

Ei se minua kamalasti harmittanut, että joutuisin lähtemään perheestä - itsestänikin oli tuntunut, että mitäköhän tästä tulee, enkä oikein viihtynyt - mutta yhtäkkiä olin juuri siinä tilanteessa, jota olin yrittänyt välttää lähtemällä au pairiksi - kesätyönhakupaniikki.

Perjantaina olin muotoillut mahdollisen suunnitelman, johon kuului kaverin nurkissa asuminen Lontoossa, ja työnhaku paikan päällä. Kaverilla oli tyhjä huone, ja hän lupasi minulle ilmaisen majoituksen kuun loppuun, ja mahdollisuuden jäädä vuokralle loppukesäksi, jos saisin töitä. Lauantaina Mark osti minulle bussilipun sunnuntaiksi. Olin sopinut maanantaille käynnin yhdessä Lontoolaisessa kahvilassa (työnhakuasioissa), ja lauantai-illaksi odotin puhelua mahdolliselta au pair -perheeltä Lontoon läheltä.

Sitten sain viestin Lontoolaiselta perheeltä, joka etsi (pohjoismaalaista) au pairia kesäksi, kun heidän ruotsalainen au pairinsa kävisi kotona. Puhuin pari kertaa äidin, Angueliquen, kanssa puhelimessa, ja yhtäkkiä kaikki oli sovittu. Nyt, alle 36 tuntia ensimmäisen viestin vastaanottamisen jälkeen, istun mustalla nahkasohvalla Richmondissa katsomassa jalkapalloa. Näin se elämä muuttuu!

Pakko sanoa, että kun bussi ajoi Lontooseen, niin se tuntui melkein kotiinpaluulta. Tuntuu todellakin siltä, että kuulun tänne, enkä minnekään Walesin maaseudulle. Toivon mukaan homma toimii täällä paremmin (ei ainakaa ole ajamista tiedossa!), ja kävi miten kävi tämän perheen kanssa, nyt pysyn täällä!

Teetä ja autoilua - brittiläisittäin

2010-06-16T22:59:00.001+03:00

Klo 12.00 – 1. ajokerta

Eka ajokerta takana. Pihalta peruutus ei onnistnunut, joten Mark ajoi pienen matkan päähän rauhalliselle tielle, ja ajoin sieltä takaisin. Just nyt tuntuu, että eihän tästä tule yhtikäs mitään. Keskityn niin paljon siihen mitä teen, etten yhtään pysty miettimään sitä, missä olen tai mihin olen menossa. Etukäteen touhotettiin kovasti liikenneympyröistä, ja ajattelin, että eihän niissä mitään ole, onhan niitä kotonakin. Ongelmana on vain se, että täällä ne ovat kaikki monikaistaisia. Ei kaksikaistaisessa liikenneympyrässä ajaminen nyt niin pahalta vaikuta, mutta kun vaihteet ja peilit on vielä hakusessa, niin se ei todellakaan ole helppoa. Toinen juttu on se, että täällä ajetaan pääasiassa kiemurtelevilla pikkuteillä, ja niillä ajetaan suht kovaa huonoon näkyvyyteen verrattuna. Ja kun muutenkin on vähän vaikea tietää missä kohtaa tietä pitäisi ajaa, ja toinen auto tulee vastaan, kovaa, mutkan takaa... Ei hyvä...

Tiedän, että minun pitäisi lähteä heti ajamaan uudestaan, mutta juuri nyt se tuntuu aika mahdottomalta. Tiedän, että ainoa tapa oppia on se, että ajan jatkuvasti, ja haluan oppia ajamaan täällä – muuten en pääse täältä kotoa mihinkään. Pitäisi nousta heti takaisin satulaan jne, mutta juuri nyt en pysty. Pakko pitää tauko, katsotaan sitten...

Klo 13-15 – 2. ajokerta

Noin tunti ensimmäisen, kamalan ajokerran jälkeen otin härkää sarvista ja lähdin uudestaan matkaan, tietämättä oikein mihin mennä. Päätin valita välietapin, ja katsoa sitten, mihin matka jatkuisi, joten lähdin ajamaan koulun ohi pientä ”maisematietä” pitkin lähellä olevalle linnalle. Linnan kohdalla tein pienen kävelykierroksen, ja päätin sitten jatkaa matkaa kohti Kilgettyä. Siellä kävin kaupassa ja ostin evästä, ja päätin lähteä rannalle piknikille. Mielessä kävi yksi ranta josta minulle oli kerrottu, mutta päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja lähteä Ruthin äidin Jeanin kodin lähellä olevalle rannalle. Siten voisin koittaa, löytäisinkö Jeanin luo – olin käynyt siellä kerran, ja tiesin, että uusintareissuja tulisi vähintään kerran viikossa, joten oli hyvä harjoitella. Se oli myös ainoa ranta jolla olin käynyt, joten se tuntui kaikin puolin järkevältä ratkaisulta. Lähdin siis ajamaan sinne (taas kiemurtelevia pikkuteitä pitkin), ja löysin jopa perille. Kävelin rannalle, istuin siellä puolisen tuntia syömässä mansikoita, ja lähdin sitten takaisinpäin. Tulin äsken kotiin, täysin naarmuitta! Tein kupin teetä, ja onnittelin itseäni hienosta saavutuksesta. Eiköhän tämä tästä!

Teestä puheen ollen, litkin sitä nykyään noin neljä mukia päivässä. Ja ne eivät ole mitään perusmukeja, vaan sellaisia kolmen kahvikupin kokoisia megamukeja. Aina välillä joku kysyy ”Would you like some tea?”, ja mikä ettei. Ensimmäisen illan jälkeen olen kuitenkin luopunut illan viimeisestä teemukillisesta, jotta saisin nukuttua koko yön. Tästä on kuitenkin kovaa vauhtia muovautumassa tapa, ellei jopa addiktio. Katsotaan miten käy kun lähdön aika koittaa. Joka tapauksessa, ”Ihanan Brittiläistä,” niin kuin äitipuoleni asiaa puhelimessa kommentoi.

Suuri teemukini + rekvisiittaa koon määrittelemistä varten

Aikataulu

2010-06-16T01:07:00.000+03:00

Olisihan se pitänyt arvata! Jos netti on taipuvainen reistailemaan, niin sehän menee tietysti juuri niin, että päivällä kun minulla on aikaa vaikka kuinka paljon, niin netti ei toimi, joten joudun hoitamaan kaikki asiani illalla, mikä venyttää nukkumaanmenoaikaa, mikä johtaa lyhyempään uneen, mikä vaikeuttaa heräämistä, ja mikä johtaa siihen, että olen väsynyt koko päivän. Ei näin. Olen yrittänyt päikkäreitä, mutta kun koko ajan tuntuu siltä, että minä hetkenä hyvänsä joku koputtaa ovelle, en oikein saa nukuttua silloinkaan. Toisaalta, ei tämän nyt mahdotonta pitäisi olla – jos nukahdan klo 12 yöllä, niin saan nukkua 7 tuntia, mikä kuitenkin on enemmän kuin mitä usein nukuin kotona. Ja kesällä -08 nousin klo 5 melkein joka aamu, ja sain erittäin harvoin nukkua klo 21-05 (huonekaverit on kivoja), joten eihän tämä mitään uutta ole. Mustn’t grumble ja silleen.

Anyway, vähäisestä unesta ja huonosta netistä huolimatta täällä on kaikki ihan hyvin. Alan päästä kärryille siitä, miten täällä ollaan ja mitä täällä tehdään. Eka päivä oli aika rankka, kun kaikki oli uutta, ja sitäpaitsi oli sunnuntai, eli lapset olivat kotona koko päivän. Pitää katsoa onko oikeasti tarkoitus, ettei minulla ole hetkeäkään itselleni koko viikonloppuna, eihän siitä tule mitään että olen ”töissä” klo 7-20.30, siinähän menee hermot ennemmin tai myöhemmin. Sama koskee ensi kuussa alkavia lomia – jos joka päivä olisi samanlainen kuin viime sunnuntai, niin en kestäisi täällä kovinkaan pitkään. Pitää katsoa miten ensi viikonloppu menee, ja ottaa loma-asia puheeksi.

Alan pikkuhiljaa oppia jonkinlaisen rytmin. Aamulla nousen vähän ennen klo 7, lapset nousevat 7.10. Laitan heille aamupalaa, ja syön samalla itse. Vanhemmat, tai ainakin Mark, ilmestyy yleensä siinä samoihin aikoihin, ja laittaa teetä. Sam viedään kouluun joskus 8-maissa, mutta koska itse en ole vielä harjoitellut ajamista, Mark on hoitanut sen. Saatan tytöt kouluun 8.40, sinne on n. 5 minuutin kävelymatka. Kotiin tultuani petaan lasten sängyt ja siistin vähän heidän huoneitaan (siivous kuulemma torstaisin). Sen jälkeen minulla on vapaata iltapäivään asti. (Tämä olisi se otollinen nettihetki, mutta kun ei...) Vähän kolmen jälkeen (yleensä) haen tytöt koulusta. Kun he tulevat kotiin he syövät välipalaa ja tekevät läksynsä. Sen jälkeen on yleensä minun hommani viihdyttää heitä iltaruokailuun asti. Seitsemältä tytöt pesevät hampaansa ja menevät yläkertaan. Luen heille sadun, ja sitten he yleensä lukevat itse klo 20 asti. Sam menee nukkumaan klo 20.30, ja sen jälkeen Ruth laittaa meille ruokaa. Loppuilta menee sitten TV:n ääressä tai netissä (jos se sattuu toimimaan).

Tämän lisäksi on vielä erinäisiä harrastuksia, kuten balettia, kuoroa, orkesteriharjoituksia, kuntosalia sun muuta, joihin lapset pitäisi kuskata. Itse en tosiaan vielä aja täällä, mutta kunhan pääsen ratin taakse ja totun liikenteeseen niin minusta tulee kai kuski. Eilen minulle hankittiin vakuutus, ja huomenna olisi tarkoitus lähteä yksin autolla Tenbyyn viettämään vapaapäivää, katsotaan mitä siitä tulee... Pakko vaan lähteä ajamaan ihan kylmiltään, koska muuten joudun istumaan kotona koko vapaapäivän - juu ei kiitos. Paha vaan, että vaikka osaisin ajaa, niin en oikein tiedä minne ajaa. Mutta enköhän minä jotain tekemistä keksi...